Vaalitaisto kuumentuu kuin Hesarin kriitikko Kiira Korven runokirjaa lukiessaan.
Vielä eilen vaikutti siltä, että kulttuurista puhuttaisiin kaikkialla muualla paitsi vaaleissa. Sitten kosahti.
– Kulttuuri on sellainen luksuspalvelu, johon tällä hetkellä valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa, latasi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra Ylen vaalitentissä.
Kulttuuripiireissä luonnollisesti älähdettiin, ja vihreiden Maria Ohisalo riensi Twitteriin kertomaan, ettei kulttuurista ole varaa leikata.
Ennen käsitteen ”luksuspalvelu” lanseeraamista kokoomuksen Petteri Orpo oli ehtinyt lainata runoilija Tommy Tabermannia puheessaan, mutta aika lailla siihen vaalien kulttuuriviittaukset olivat toistaiseksi jääneetkin.
Mutta mitä tämä luksustuote sitten valtiolle maksaa?
Suomen valtiota pyöritetään vuonna 2023 budjetilla, jonka koko on 81,3 miljardia euroa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta taiteeseen ja kulttuuriin menee tänä vuonna 610 miljoonaa euroa. Sen voi alakoulumatikalla laskea tarkoittavan noin 0,75 prosenttia koko budjetista.
Näillä rahoilla tuetaan sitten muun muassa kaupunginteattereita, orkestereita, taiteen vapaata kenttää, museoita, ja niin edespäin.
Pakkaan lisätään yleisradioverosta kerätty Yleisradion budjetti sekä esimerkiksi elinkeinoministeriön tuet tapahtumille.
Valtio on kuitenkin kulttuurin tulonlähteissä järjestyksessään vasta kolmantena – ensimmäisenä on maksava yleisö, toisena kunnat, sitten valtio.
Kulttuuripolitiikan osalta vaalien jokseenkin ainoa keskustelussa ollut asia on jo viime vaaleissa lobattu ”kulttuuribudjetti prosenttiin”-ehdotus, jota myös opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuustyöryhmä tuki. Sen tarkoituksena olisi nimensä mukaisesti saada taide- ja kulttuurimäärärahojen osuus valtion vuotuisesta budjetista nostettua yhteen prosenttiin.
Rahassa prosentti tarkoittaisi tänä vuonna siis 813 miljoonaa euroa. Korotuksen koko olisi noin 200 miljoonaa euroa.
Se on iso kakku. Tai sitten ei.
Sen voi nähdä minimaalisena siivuna, jonka väitetään tuottavan sijoitetun summan takaisin moninkertaisesti. Eikä korotus kenties muuttaisi yhtään mitään, kuten taidepolitiikan tutkija Pauli Rautiainen totesi tuoreessa Imagessa.
Kun Yle kysyi eduskuntapuolueilta kantaa prosenttiin nostosta, olivat vastaukset pitkälti liikuttavan linjassa keskenään.
”Kyllä”, ”pitkällä aikavälillä”, ”tulevina vuosina”.
Rivistä poikkesivat Liike Nyt ja VKK.
Ja sitten on viime vaalien toiseksi suurin puolue perussuomalaiset, joka eilen lanseerasi kulttuurin luksuspalveluksi. Ylen kyselyssä puolue ei suoraan vastannut kysymykseen. Sen sijaan se ehdottaa siirtymistä nollapohjabudjetointiin, eli koko nykyisen tukisysteemin täyttä uudelleenrakentamista.
Terveydenhuollon kriisin, puolustuspolitiikan sekä talousväännön viedessä huomion on ymmärrettävää, ettei kulttuuri ole ollut vaalitenttien ykkösaihe.
Puolueiden vaaliohjelmia lukiessa kulttuuri masentaa kuitenkin minimaalisella roolillaan. Hakusanalla ”kulttuuri” löytyy sentään pääsääntöisesti ohjelmista useampi osuma, mutta vaikkapa ”taide” ei muun muassa gallup-johtaja kokoomuksen tai keskustan vaaliohjelmista kertaakaan.
Jos Purran eilinen tokaisu ei radikaalisti ärhäköitä kulttuuridebattia, ei tulevalta hallituskaudelta kannata odottaa suuria tukia. Kuten perussuomalaisten Riikka Slunga-Poutsalo Helsingin Sanomissa yleisesti karusta taloustilanteesta nasevasti totesi: ”Seuraavat neljä vuotta tulevat olemaan ihan paskaa”.
Maailmalla on välillä ajoituksen huumorintajua. Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin tililtä twiitattiin viime yönä Suomen aikaa, ettei kansakunnan suuruutta määritä vain armeijan, pinta-alan tai talouden koko, vaan sen kulttuurinen elinvoima.
Kommenttia vasten tentit muuttuvat kulttuurinkin osalta todella kiinnostaviksi.
Mitä on suomalaisuus? Mitä on suomalainen kulttuuri? Ja mitä se saa maksaa?
Isoja kysymyksiä vaalienkin mittapuulla.
Kulttuuripolitiikasta, puolueiden kulttuurilinjauksista sekä Purran avauksesta keskustellaan tänään myös radion Kulttuuriykkösessä, Yle Radio 1 kello 15, sekä illan Kulttuuricocktail live -lähetyksessä TV1 kello 20. Molemmat lähetykset myös Yle Areenassa.
Sinä voit keskustella aiheesta tämän artikkelin keskusteluosuudessa 23.3.2023 kello 23:een saakka.