Kolme vuotta Itä-Suomen alueella toiminut petokonflikteja ratkova ja salakaatoja ehkäisevä susipartio jatkaa työtään. Susialueilla elävien paikallisten suhtautuminen on edelleen välillä negatiivista.
– Valtion mailla keskimäärin suhtaudutaan asiallisemmin, koska siellä on enemmän niin sanottuja turistimetsästäjiä. En halua mitään kuntia mainita, mutta paikallisten metsästysseurojen keskuudessa on sitä, että meihin suhtaudutaan hyvinkin negatiivisesti, erätarkastaja Tobias Peura sanoo.
SusiLIFE-hankkeen tiedotustilaisuudessa puhuneen Peuran mukaan yli yhdeksän kymmenestä tapaamisesta on silti asiallisia. Myös yhteydenpito paikallisiin metsästäjiin on hankkeen aikana parantunut huomattavasti.
– Enemmänkin jälkikäteen tulee tietoa, että on kyselty miksi olemme olleet jollain alueella tai miksi partioimme juuri tietyllä alueella.
Susipartio on osa kuusi vuotta kestävää ja 5,5 miljoonaa euroa maksavaa EU:n SusiLIFE-hanketta. Sen tavoitteena on ehkäistä ja valvoa metsästysrikollisuutta, erityisesti suurpetojen laitonta tappamista. Se myös pyrkii ratkomaan susikonflikteja ja lisäämään luottamusta viranomaisiin.
Partioon kuuluu poliisi ja poliisin koulutuksen saanut Metsähallituksen erätarkastaja.
Viime vuoden aikana partion valvonnassa esiin tuli 50 rikosta tai rikkomusta. Joukossa oli muun muassa metsästysrikos ja useita metsästysrikkomuksia.
Suurpetoyhdyshenkilöitä tarvitaan lisää
SusiLIFE-hankkeen tiedostustilaisuudessa käsiteltiin myös suurpetojen kantojen seurantaa. Siinä avainasemassa ovat Suomen Riistakeskuksen valitsemat ja kouluttamat vapaaehtoiset suurpetoyhdyshenkilöt, joita koko maassa oli viime vuonna 2 446. He tarkistavat ja kirjaavat ylös ihmisten tekemiä petohavaintoja.
Kirjattujen havaintojen määrä on 2000-luvulla kasvanut huomattavasti petokantojen kasvun myötä. Suurpedot ovat myös levinneet yhä laajemmalla Suomeen.
– Tavoitteena on lisätä vapaaehtoisten määrää. Joillain alueilla he kuormittuvat liikaa, erikoissuunnittelija Mari Lyly Suomen Riistakeskuksesta sanoo.
Vapaaehtoisilta suurpetoyhdyshenkilöiltä edellytetään puolueetonta ja lainmukaista suhtautumista vaikkapa suurpetoihin. Tätä periaatetta testattiin vuosi sitten talvella, kun Lieksassa paljastui rikostutkinnan yhteydessä, että kaksi petoyhdyshenkilöä oli osallistunut petovastaisiin some-keskusteluihin.
Suomen Riistakeskus erotti petoyhdyshenkilöt tehtävistään. Muutoksia petoyhdyshenkilöiden valintaan ei kuitenkaan ole tehty.
– Pyrimme parhaan kykymme mukaan selvittämään tätä asiaa, mutta kuten tämä tapaus osoitti, niin emme ole aina onnistuneet. Jälkeenpäin näihin puututaan aina ja selvitetään miten toimitaan eli riittääkö huomautus vai pitääkö erottaa, Lyly sanoo.
Vapaaehtoiset keräsivät näytteitä
Susikantojen seurannassa hyödynnetään myös dna-näytteitä. Niistä pystytään tunnistamaan eri susiyksilöt ja selvittämään laumojen reviirien rajoja.
Talvikaudella tehtävä näytteiden keräys on tältä talvelta päättynyt. Näytteitä saatiin yhteensä 1 146. Määrä on korkeampi kuin viime keräyksessä, mutta jäi kuitenkin vuosien 2020–21 lähes 1 500 näytteestä.
– Määrää tärkeämpi on kuitenkin kattavuus. Tänä vuonna kattavuus parani hieman viime vuodesta, tutkija Samuli Heikkinen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Näytteistä kaksi kolmasosaa on yhteensä 170 vapaaehtoisen keräämiä. Luonnonvarakeskuksen ja Suomen Riistakeskuksen työntekijät keräsivät loput.
Kultasakaaleista ei ole saatu näytteitä
Näytteiden analysointi on käynnissä. Käytössä on uusi, entistä tarkempi analyysimenetelmä. Tuloksia saataneen kesäkuussa.
Näytteistä voidaan seuloa mahdolliset koirasudet ja Suomessa uutena tulokaslajina satunnaisesti tavattu kultasakaali.
– Meillä on muutamia näytteitä, joissa on epäilty kultasakaalia. Lajia ei ole kuitenkaan pystytty tunnistamaan, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mia Valtonen sanoo.
Koirasusia on tänä talvena tavattu yksi kiinniotettu ja lopetettu yksilö Joensuun Tuupovaarassa ja usean yksilön lauma Kaakkois-Suomen Ylämaalla. Ylämaan laumassa on tällä hetkellä Suomen ainoat tunnetut koirasudet.
– Koirasusitapaukset ovat harvinaisia. Nykyisellä menetelmällä ne saadaan myös nopeasti selville, Valtonen sanoo.
Susilaumoista ja niiden liikkeistä saadaan tietoja myös GPS-seurannalla, jota tällä hetkellä ei tehdä.
– Jotain keskusteluja on käynnissä, mutta mitään konkreettisia päätöksiä sen jatkamisesta ei ole tehty, Samuli Heikkinen sanoo.