Päijäthämäläisessä tehdashallissa pakataan yhtä maailman tärkeimmistä raaka-aineista: puhdasta vettä.
Reilun viiden litran kanisteri täyttyy silmänräpäyksessä.
Polar Spring on pakannut Urajärvellä vettä jo parikymmentä vuotta. Vesi on peräisin parin sadan metrin päässä olevasta luonnonlähteestä.
Tähän aikaan vuodesta yritys täyttää tehdashallin vieressä olevaa suurta varastoaan. Kun kesähelteet tulevat, suomalaiset ostavat hyllyt tyhjiksi, sanoo tehtaanjohtaja Kalle Rajakangas.
Valtaosa Polar Springin lähdevedestä juodaan Suomessa – suomalaisten kesämökeillä, junissa, lentokoneissa ja milloin missäkin. Ennen sodan alkua yrityksen myynnistä noin 20 prosenttia tuli Venäjältä. Nyt vientiä on enää lähinnä Ruotsiin ja pieniä määriä esimerkiksi Singaporeen.
Pullotettua vettä on monenlaista. On esimerkiksi pullotettua lähdevettä, hanavettä, makuvettä, kuplilla ja ilman kuplia. Tässä jutussa pullotetulla vedellä viitataan pakattuun lähde- ja hanaveteen, johon ei ole lisätty kuplia tai makuja.
Maailmanmarkkinoilla pullotetun veden myynnissä käydään nyt kovaa kilpailua.
Se ei ole ihme. Pullotetun veden markkinat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia viimeisten vuosikymmenten aikana ja kasvu vain jatkuu. Pullotettua juomavettä myydään koko maailmassa vuosittain noin 270 miljardilla dollarilla. Joka minuutti kaupataan arvion mukaan yli miljoona pulloa. Myyntimäärän ennakoidaan lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.
Ihmiset eri puolilla maailmaa juovat siis koko ajan enemmän vettä pulloista. Tutkijoiden mukaan siitä seuraa myös ongelmia.
Ensinnäkin pullotetun veden maailmanmarkkinat peittävät alleen valtavan epäonnistumisen. Sen, ettei puhdasta vettä ole tarjolla kaikille luotettavia julkisia vesijärjestelmiä pitkin. Näin tutkijat arvioivat raportissa, jonka YK-yliopiston veteen, ympäristöön ja terveyteen keskittynyt tutkimuslaitos julkaisi maaliskuussa.
Suomessa puhdasta juomavettä saa suoraan hanasta. Siksi Suomen kaltaisissa rikkaissa maissa pullotettu vesi on eräänlainen luksustuote – monessa tilanteessa pärjäisi ilman sitäkin.
Toisin on muualla. Useissa köyhemmissä maissa pullotettu vesi on elinehto, jonka ostaminen voi olla ainoa tapa saada juomakelpoista vettä. Noin 60 prosenttia pullotetusta ja pakatusta vedestä myydään niin sanotussa globaalissa etelässä eli Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla – alueilla, joilla sijaitsee kehittyviä ja nousevia talousmaita.
Pullotettuun veteen liittyy muitakin ongelmia. Sen ostaminen tulee kalliiksi. YK-raportin mukaan pullotetun veden litrahinta on noin 150–1000 kertaa kalliimpi kuin mitä maksetaan julkisesti hoidetusta vesihuollosta.
Kallis hinta koskee etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, sanoo tutkija Annina Takala. Hän työskentelee ympäristötekniikan yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa.
– Ongelma on siinä, että pakattuun tai pullotettuun veteen kuluu todella iso osa köyhien ihmisten toimeentulosta. Tämä voi pitää heidät köyhyysrajan alapuolella.
Monissa tutkimuksissa on Takalan mukaan myös arveltu, että pullotetun veden vahvat markkinat voivat olla esteenä julkisen vesihuollon kehittämiselle. Kun eliitti saa juomavetensä pulloista, ei ole poliittista painetta luoda kaikille saatavilla olevaa vesihuoltoa.
Takala kuvaa pullotettua vettä kehittyvissä maissa laastariratkaisuna siihen ongelmaan, ettei ihmisillä ole pääsyä puhtaan veden äärelle. YK:n arvion mukaan noin kahdella miljardilla ihmisellä ei ole käytössään turvallista ja luotettavaa juomavettä sekä sanitaatiojärjestelmää. Tämä on iso riski myös terveydelle, sillä asianmukainen vesihuolto on keskeisessä roolissa erilaisten tautien torjunnassa.
– Toki pullotetun veden myyminen on myös todella hyvä bisnes ja on paljon lobbausta siihen, ettei ongelmaa edes ratkaista pitkäjänteisellä tavalla, Takala sanoo.
Takalan mielestä tilanne on hyvin turhauttava, sillä pitkäjänteiset ratkaisut toimivan vesihuollon kehittämiseksi on jo olemassa. Sitä paitsi YK-raportin kirjoittaneiden tutkijoiden mukaan se tulisi myös paljon halvemmaksi kuin pullotetun veden ostaminen.
Toimivan vesihuollon rakentaminen niille, joilla ei sitä nyt ole, vaatisi investointeja vain puolella summalla siitä, mitä ihmiset nyt kuluttavat pullotetun veden ostamiseen.
Pullotetun veden käyttäminen on ongelmallista myös ympäristön kannalta. Kun suuria määriä vettä joudutaan kuljettamaan paikasta toiseen, kuluu paljon energiaa. Mitä lähempää vettä tulee, sitä parempi.
Takalan mukaan pullotetun, muualta tuodun veden käyttäminen ei myöskään kannusta pitämään huolta paikallisesta lähiympäristöstä ja sen vesilähteistä.
Vesipullojen kerryttämä jätevuori on lisäksi suuri, ja sekin on vain kasvanut vuosien saatossa sitä mukaan kun pullotetun veden myynti on lisääntynyt. Muovijätettä kertyy YK-raportin mukaan vuosittain niin paljon, että määrä vastaa 40-tonnisten rekkojen letkaa New Yorkista Thaimaan Bangkokiin.
Polar Springin toimitusjohtajaa Niilo Pellonmaata harmittaa, että pullotetusta vedestä on tehty eräänlainen maailman muoviongelman syntipukki. Monia muitakin asioita pakataan yhtä lailla muoviin, hän sanoo Urajärvellä ja esittelee keräämiään viinirypäleiden, juuston ja esimerkiksi kukkien muovipakkauksia.
Tässäkin asiassa tilanne Suomessa on eri kuin suuressa osassa maailmaa. Meillä muovipullot kulkeutuvat panttijärjestelmän ansiosta kierrätykseen. Koko maailman tasolla se on harvinaista. YK-raportin mukaan jopa 85 prosenttia muovipulloista päätyy jätteeksi.
Suomessa olevat veden pakkaajat ovat hyvin pieniä verrattuna maailman jätteihin. Urajärvellä sijaitseva Polar Spring työllistää vakituisesti noin kymmenen henkilöä. Myös Keski-Pohjanmaalla on lähdeveden pullottamiseen keskittynyt yritys Finn Spring, jonka palveluksessa on noin 80 henkeä.
Päijät-Hämeen Urajärvellä on aurinkoisena kevätpäivänä rauhallista – ollaanhan melkein luonnon keskellä. Polar Springin Niilo Pellonmaalle lähdevesi on intohimo. Hän kertoo juovansa sitä itsekin.
– Vesi on kuin viini. Sitäkin on niin montaa eri laatua.
Tehtaanjohtaja Kalle Rajakangas ymmärtää, että pullotetusta vedestä voi olla monenlaisia näkemyksiä. Hänestä kyse ei kuitenkaan ole luksustuotteesta tai turhakkeesta. Suomessakin on monessa tilanteessa tarvetta valmiiksi pakatulle juomavedelle, hän sanoo. Yritys pakkaa vettä esimerkiksi VR:n pitkän matkan juniin.
Pullotetulla vedellä on siis oma paikkansa – ongelmat astuvat kuvaan kun tarkastelee alaa koko maailman tasolla ja sitä, mitä markkinoiden alle kätkeytyy.
Pullotettua vettä ei silti voi syyttää maailman vesitilanteen kaikista ongelmista.
Niistä keskeisin on se, ettei maapallon vedenkulutus ole kestävällä tasolla. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisten vedenkulutuksesta tapahtuu ruuantuotannossa. Vettä kuluu esimerkiksi keinotekoiseen viljelys- ja laidunmaiden kasteluun, ja osa vedestä on ruokahävikin myötä käytetty täysin turhaan.
Pullotettuun veteen kiteytyy kuitenkin yksi ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä: Kuka saa juomakelpoista vettä käyttöönsä ja millaisella hinnalla?
Jatkossa tämä kysymys voi olla yhä vaikeampi, kun kuivuus- ja hellejaksot lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä ja vesipulasta tulee entistä tavanomaisempaa.
Juttuun on haastateltu myös Aalto-yliopiston globaaleihin ruoka- ja vesiasioihin perehtynyttä professoria Matti Kummua.
Kuuntele radio-ohjelma vesipolitiikasta:
Juotko itse pullovettä? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 10.4. klo 23:een asti.