Poliitikkojen kohtaama vihapuhe sosiaalisessa mediassa on lisääntynyt viime vuosina.
Maanantaina Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtaja Mikko Jokipii (vihr.) kirjoitti Facebookissa olevansa lopen kyllästynyt jatkuvaan ivailuun, jota politiikassa olevat joutuvat nykyään kohtaamaan. Häirinnän pelossa useat eivät ole Jokipiin mukaan uskaltaneet edes lähteä enää ehdolle.
Samaisessa ilmoituksessa Jokipii totesi jättävänsä toiminnanjohtajan roolin muihin syihin vedoten.
– Tämä ei liity suoraan mihinkään yksittäiseen puolueeseen, vaan sellaiseen keskustelukulttuuriin, joka meidän piirissä on valloillaan. Ilkkuva, väheksyvä, nauruhymiöiden ryydittämä kulttuuri on ottanut vallan politiikassa, Jokipii toteaa.
Jyväskyläläinen kansanedustaja Bella Forsgrén (vihr.) yhtyy Jokipiin havaintoon.
– Aikaisemmin ne ovat tuntuneet olevan yksittäisiä tapauksia, joissa joku sanoo jotain sopimatonta, ilkeätä tai rasistista. Nyt päivitys, joka esimerkiksi eksyy johonkin ryhmään, jossa ei olla oltu kanssani samaa mieltä, saattaa saada satakin kommenttia, joista kahdeksankymmentä prosenttia on sellaista, mitä en itse koe hyväksi keskustelukulttuuriksi.
Forsgrénin mielestä osaa somehuutelusta voi pitää järjestelmällisenä häirintänä.
– Kyllä mä ajattelen, että sellaiset valtavat kommenttivyöryt on jo tietynlaista masinointia, joka on sitten jo systemaattista häirintää.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun poliittisen viestinnän tutkija Elisa Kannasto on huomannut keskustelukulttuurin muutoksen. Myös vihapuhetta Jyväskylän yliopistossa tutkiva dosentti Tuija Saresma on todennut Ylelle, että ehdokkaiden somehäiriköinti on arkipäiväistynyt.
Somehäirintä ei kuitenkaan kohdistu vain vihreiden ehdokkaisiin.
Tällä vaalikaudella myös puolueiden ja ehdokkaiden oma retoriikka on Elisa Kannaston mielestä kärjistynyt niin oikeisto- kuin vasemmistopuolueissa.
Valtapuolueidenkin viestintätyyli on koventunut
Tiktokissa vihreisiin kohdistuva kritiikki korostuu Kannaston mukaan etenkin perussuomalaisten videoissa.
– Mutta samaan aikaan niissä on myös kritiikkiä entistä pääministeri Sanna Marinia (sd.) ja hänen hallitustaan kohtaan.
Hyökkäävä tapa kampanjoida onkin näiden vaalien aikana selvästi yleistynyt.
– Esimerkiksi Instagramissa Minja Koskela (vas.) ja Li Andersson (vas.), aloittivat molemmat usein kampanjaviestinsä Petteri Orpon (kok.) ja kokoomuksen kritiikillä, eli kyllä se viesti tuli sieltäkin puolelta sillä tavalla negaation kautta, Kannasto pohtii.
Vaalikampanjoinnin alussa kiusanteko näkyi myös Twitterissä väärennettyjen ehdokastilien kautta.
Väärennetty tili saattoi esittää esimerkiksi olevansa keskustan ehdokkaana vaaleissa. Tämän jälkeen tilillä kirjoitettiin kommentteja, jotka pyrkivät herättämään yleisössä järkytystä.
– Lopulta näistä tileistä nousi esille, että ne olivat luotu vasta joulukuussa 2022, ja niiden tarkoitus oli ollut nimenomaan pyrkiä rakentamaan negatiivista kuvaa esittämästään puolueesta, Kannasto sanoo.
Ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat ovat hänen mukaansa edelleen häirinnän suhteen suomalaisen politiikan silmätikkuina.
– Lisäksi sitten tietyt ehdokkaat saavat enemmän varsinkin tätä nimetöntä roskaa.
Roskaviestit korostuvatkin alustoilla, joissa on mahdollisuus toimia nimettömänä.
– Se tietysti oikein ruokkii tätä ilmiötä, koska anonyymina tällaisten viestien lähettäminen on niin helppoa, Kannasto sanoo.
Suomi polarisoituu
Kampanja- ja keskustelukulttuurin muutos viestii Kannaston mielestä yhteiskunnan polarisoitumisesta.
– Ensimmäisissä eduskuntavaalien debateissakin todistimme jo tätä erilaista, hyökkäävämpää keskustelukulttuuria kuin mitä me olemme tottuneet vaaliväittelyissä näkemään.
Erityisesti sosiaalisessa mediassa kärkäs tyyli voi olla asiallista tehokkaampi, sillä sen avulla yleisössä on mahdollista herättää vahvoja tunteita.
– Lisäksi uskon, että tällä on haluttu korostaa eroja eri puolueiden välillä ja ottaa sitä irtiottoa muihin puolueisiin. Tästä voi sitten esimerkiksi nyt seurata haasteita, kun lähdetään rakentamaan hallitusta, Kannasto pohtii.
Bella Forsgrén (vihr.) on myös huolissaan polarisaation lisääntymisestä.
– Ymmärrän, että me olemme asioista eri mieltä ja sellainen kuuluu politiikkaan ja yhteiskuntaan, mutta tavallaan sellainen rakentava keskustelu on vähentynyt.
Forsgrénin mielestä myös puolueisiin liittyviä kärkkäitä kommentteja kuulee nykyisin aiempaa useammin.
– Puolueisiin liittyvissä huuteluissa esitetään välillä tosi kärkkäitä mielipiteitä, kuten ”vihreät tuhoaa maailman”. Se on aika isosti sanottu, sellaista tavoitetta meillä ei ole, eikä valtaakaan, Forsgrén naurahtaa.
Häirintä on hänen mukaansa siirtynyt eri elämän osa-alueille ja nyt huutelua saattaa kuulla vapaa-ajallakin. Fyysinen väkivaltakin vaikuttaa Forsgrénin mielestä lisääntyneen.
Esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok.) pahoinpitely Helsingissä herätti maaliskuussa laajaa mediahuomiota. Myös keskustan kansanedustaja Joonas Könttä (kesk.) kertoi maaliskuussa tapauksesta, jossa häntä oltiin tönitty vaalikampanjansa aikana Jyväskylässä.
Perussuomalaisten nuorissa miehissä yhdistyvät Jussi Halla-Aho ja Tiktok
Erityisesti perussuomalaisten uudet, nuoret miesedustajat ovat tulleet tunnetuiksi hyökkäävästä viestintätyylistään. Esimerkeiksi Kannasto nostaa Joakim Vigeliuksen (ps.), Onni Rostilan (ps.) ja Miko Bergbomin (ps.), joiden kärkäs ja sanavalmis tyyli on nostettu esiin myös heistä kertovassa uutisoinnissa.
Kannasto näkee, että nuorten miesten viestinnässä yhdistyy perussuomalaisten entiseltä puheenjohtaja Jussi Halla-aholta (ps.) peritty retoriikka sekä Tiktokin nopeasti leikattujen videosisältöjen kiihkeä tahti.
– Heillä on tavallaan hyvin samanlaista retoriikkaa ja tapaa puhua kuin Jussi Halla-aholla, mutta siihen on yhdistetty kuitenkin somen videoalustoille sovitettua nopeampaa rytmiä. Tämä taas poikkeaa pikkuisen siitä hiljaisesta ja hillitystä tyylistä, josta Halla-aho tunnetaan.
Perussuomalaisten uusista naisedustajista löytyy myös pehmeämpää viestintätapaa. Kannaston mukaan muun muassa Lapin vaalipiirissä läpi lyönyt Sara Seppänen (ps.) on yksi esimerkki tästä.
– Nämä persoonat ja heidän viestintätapansa ovat mitä ilmeisimmin vedonneet kansaan, ja saaneet tuloksia aikaan näissä vaaleissa.
Juttua voi kommentoida Yle-tunnuksilla 8.4.2023 kello 23 asti.