Tietokoneen ruudulle piirtyy nuotteja orkesterin soittajille, mutta ei aivan perinteisellä tyylillä. 23-vuotias näkövammainen Ville Köngäs tekee orkesterille nuotinnusta pistenuottikirjoituksella.
Torniossa Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa muusikoksi opiskeleva Köngäs tekee opinnäytetyön Aki Sirkesalon musiikista. Ensi viikolla konservatorion lavalle nousee iso orkesteri soittamaan Könkään kirjoittamien nuottien tahdissa.
Syntymästään lähtien sokea Köngäs on yksi harvoista muusikon ammattiin tähtäävistä näkövammaisista opiskelijoista. Musiikin harrastaminen ja opiskelu on tullut hänelle vuosi vuodelta tärkeämmäksi.
– Muusikon opinnoissa saan ennen kaikkea oppia siinä missä muutkin ja olen samalla viivalla opiskelukavereideni kanssa. Vaikka sokeuteni takia joitakin juttuja sovelletaan, niin olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä. Saan myös verkostoitua muiden ihmisten kanssa ja se merkitsee tosi paljon, kertoo Köngäs.
Könkään kaltaisia musiikkialan ammattiin opiskelevia näkövammaisia on Suomessa alle viisi, arvioi muusikko ja musiikkipedagogi Joose Ojala.
Syntymästään asti sokea Ojala on pistenuotinnuksen ja musiikin opettamisen suomalainen pioneeri ja hän on toiminut myös Ville Könkään mentorina ja opettajana.
Opiskelu kurittaa näkövammaista myös taloudellisesti
Vaikka Ville Könkään muusikon ura vaikuttaa lupaavalta, monien muiden näkövammaisten mahdollisuudet harrastaa musiikkia eivät ole yhtä hyvät.
– Suomessa näkövammaisten musiikinopetuksessa ei ole tarpeeksi tietotaitoa. Opetus ei ole yhdenmukaista ja opetuksen laatu voi olla kiinni vain yhden opettajan aktiivisuudesta, Ojala sanoo.
Musiikkia harrastuksenaan opiskelevat joutuvat maksamaan pitkän pennin saadakseen hyvän nuotinkirjoitusohjelman.
– Esimerkiksi laadukas, juuri näkövammaisille tehty ohjelmisto, maksaa noin 2400 euroa, Joose Ojala kertoo.
Näkövammainen voi saada Kelasta tukea tällaisen ohjelman hankkimiseen vain, jos sitä tarvitaan tutkintoon johtavassa koulutuksessa, joka toimii ammatillisena kuntoutuksena. Musiikkiharrastukseen tätä tukea ei voi saada.
Ojala uskoo, että nuottien opiskelusta kiinnostuneita näkövammaisia olisi enemmän, jos saavutettavista vaihtoehdoista kerrottaisiin enemmän ja jos myös harrastustoimintaa tuettaisiin taloudellisesti.
Jos ei ensin harrasta, ammattiin tähtäävä opiskelu voi jäädä toteutumatta.
– Sokealla musiikin harrastajalla voi tulla seinä vastaan, jos hän luulee, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia oppia nuotteja. Silloin hän ei myöskään välttämättä hakeudu ammattiopintojen pariin, Ojala sanoo.
Pistenuottien kanssa toimiminen vaatii erityistä tarkkuutta ja keskittymistä
Pistenuotit ovat pistekirjoituksen pohjalle tehty nuottikirjoitus. Näkövammaiset lukevat sitä sormenpäillään kuten pistekirjoitusta.
– Sillä voidaan ilmaista samat asiat kuin on mustavalkoisessakin nuottikirjoituksessa. Pistenuotteja voi opiskella monella tasolla. Yksinkertaisen melodian opiskelu onnistuu suht helposti, mutta esimerkiksi kahdelle kädelle kirjoitetun moniäänisen pianopartituuriin aikaa kuluu enemmän, sanoo Ojala.
Ojalan mukaan pistenuotinnuksessa tarvitaan paljon tarkkuutta ja kovaa keskittymistä
– Kyseessä on järjestelmä, jota pystyy lukemaan vain merkki kerrallaan joten siitä ei tule samanlaista kokonaisvaikutelmaa kuin perinteisestä näkevien mustavalkoisesta nuottikuvasta.
Sokeita esimerkkejä on liian vähän
YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimus edellyttää, että vammaisilla ihmisillä on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin.
Päästäkseen yhdenvertaiseen asemaan näkövammaisille musiikin harrastajille ja opiskelijoille täytyy kohdentaa enemmän rahaa ja resursseja, vaativat Näkövammaisten liiton jäsenyhdistyksen Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtaja Timo Kuoppala ja kulttuurituottaja Tanja Rantalainen.
– Tietoa, ohjausta, tai toisten näkövammaisten muusikoiden näyttämää esimerkkiä ei myöskään ole ollut tarjolla riittävästi.
He sanovat, että musiikin opiskelija tai harrastaja tulee kohdata kokonaisvaltaisesti ja on selvitettävä, mitä tukitoimia hän näkövammansa vuoksi tarvitsee.
Kaikki näkövammaiset eivät lue pistekirjoitusta. He saattavat kuitenkin hyötyä esimerkiksi monenlaisista audiomateriaaleista ja erilaisten nuotinkirjoitusohjelmien toimintoja voidaan hyödyntää heidän auttamisessaan.
Joose Ojala toivoisi, että myös opetus- ja kulttuuriministeriö reagoisi tilanteeseen. Hänen mielestään pitäisi kirjata, kuinka näkövammaisia pitäisi kohdella oppilaitoksissa ja kenelle heidän musiikinopetuksensa kuuluu.
Vammaisten eriarvoisuutta esiintyy laajemminkin
Vammaisten eriarvoisuutta ilmenee Suomessa laajemminkin. Vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n järjestöpäällikkö Annina Heinin mukaan opiskelun eriarvoisuus lähtee jo peruskoulusta jatkuen korkea-asteelle.
Esimerkiksi opinto-ohjaajilla on kohtuullisen heikosti tietämystä vammaisen henkilön opinto-ohjaamiseen liittyvistä asioista.
– Tällä on ilman muuta vaikutusta sille, lähtevätkö vammaiset nuoret tavoittelemaan unelma-ammattiaan tai tarkastelemaan laajemmin uravaihtoehtojaan, Heini sanoo.
Suomessa on SORA-lainsäädäntö, joka koskee sekä ammatillista että korkea-asteen koulutusta. Säädökset tulivat voimaan ennen YK:n vammaissopimuksen voimaantuloa Suomessa.
Ne antavat oppilaitoksille mahdollisuuden peruuttaa opiskelijan opiskeluoikeus, jos koulutukseen tai myöhemmin ammatissa toimimiseen sisältyy turvallisuutta koskevia vaatimuksia, joita opiskelija ei voisi oppilaitoksen mukaan täyttää ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa.
Heinin mukaan opiskeluoikeuksien peruuttamisissa on kuitenkin ilmennyt ylilyöntejä ja perusteettomuutta.
Myös yhdenvertaisuuslaki velvoittaa koulutuksen järjestäjiä edistämään yhdenvertaisuutta ja koulutuksen järjestäjän on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta.
Usein näkövammaisten opiskelijoiden ongelmia ei kuitenkaan edes havaita.
– Opiskelijaksi hakeutuvien kohdalla ongelmat eivät välttämättä tule koskaan edes esille. Joskus vammainen henkilö ei välttämättä edes hae opiskelijaksi SORA-alalle, jos se on kielletty häneltä ohjaus- ja hakeutumisvaiheessa. Opiskelusyrjintä voi siis jäädä piiloon hieman samaan tavalla kuin työsyrjintä, Heini tähdentää.
Lisää aiheesta: Janna Inkinen ja Minna Pöntys: Yle on saavutettavissa näkö- ja kuulovammaisille
Yle-raati auttaa kehittämään yhdenvertaista tarjontaa kaikille – “Yhdessä teemme Ylestä paremman”