Etelämantereen kesä on lyhyt ja vähäluminen.
Tämän saivat kokea Turun yliopiston kasvitieteilijät Marjo Helander ja Kari Saikkonen vieraillessaan kolmisen viikkoa Chilen INACHin tutkimusasemalla. Jäästä paljas maa-alue on vuosikymmenten varrella kasvanut, mutta äkilliset lumiryöpyt lopettivat välillä tutkijoiden kasvinäytteiden keruun.
Tutkimusasema on pieni, suljettu ihmisyhteisönsä. Aiemmin miesvaltaisen henkilökunnan jakauma on nyt yhtä paljon miehiä ja naisia. Suomalaistutkijat perehdytettiin saapumisen yhteydessä käyttäytymiseen asemalla. Suomalaisille osui myös oma kokkausvuoro aseman keittiössä. Helander ja Saikkonen kertovat, että tiiviissä yhteisössä ihmiset tukevat toisiaan ja myös muiden naapuriasemien ihmisiä.
King George Islandin alueella on useita eri maiden Antarktiksen kenttäasemia. Suomella on Etelämantereella myös oma Aboa-asema, mutta se sijaitsee keskellä jäätikköä. King George Islandilla puolestaan kasvaa Helanderia ja Saikkosta kiinnostavia kasveja.
Chilen aseman tutkijoista suurin osa oli meribiologeja. Suomalaistutkijat pääsivät paikalle kansainvälisen yhteistyöverkoston kautta. Etelämantereen kesän eli marras-maaliskuun aikana maa on alueella paljaana ja kasvinäytteiden keruu onnistuu.
Nyt talteen saadut etelämantereenlauhat eli tutkijoiden keräämät putkilokasvit ovat jo päätyneet karanteenivarastoon Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.
Kevään kuluessa ja Ruokaviraston luvan tultua kasveja siirtoistutetaan Ruissaloon ja Utsjoelle Kevon tutkimusasemalla. Alkaa pitkäaikainen seuranta siitä, miten eri ympäristössä kasvit voivat sopeutua muuttuviin oloihin.
Kun ilmasto lämpenee ja eteläiset kasvit ja eliöt leviävät kohti kylmempiä seutuja, napa-alueiden tutkiminen antaa vastauksia luonnon muuttumiseen.
Helander ja Saikkonen keräsivät myös mikrobinäytteitä kasvien juurista ja lehdistä. Niistä löytyviä bakteereita verrataan arktisten alueiden mikrobeihin.
Havainnoista voidaan päätellä, miten kylmiin oloihin tottuneet mikrobit muistuttavat toisiaan vai onko eri mantereille kehittynyt omia bakteerikantoja.
Ainutlaatuinen kasvillisuus lumosi
Etelämantereen kasvit tekivät vaikutuksen kokeneeseen biologiin, kertoo Marjo Helander. Kasveja löytyi usein lintujen pesien läheltä, koska linnut käyttävät kasveja pesien rakentamiseen. Pesien viereen oli syntynyt uusia kasvipopulaatioita.
– Kasvit olivat isoja ja vihreitä. Kun keräsimme niitä, niin tuli olo, että ne olivat kuin laboratoriossa kasvatettuja. Kukaan ei ollut syönyt niiden lehtiä tai juuria.
Antarktiksella ei ole isoja eikä pieniä kasvinsyöjäselkärankaisia eikä hyönteisiä. Helander kuvailee, että kasvien juurista saattoi juosta esiin joku punkki ja juuristossa oli tietysti orgaanista ainesta hajottavia bakteereita.
Marjo Helander kertoo alkaneensa alueella miettiä muutosta, joka saattaa lähivuosikymmeninä uhata kasveja: ilmastonmuutos tuo koskemattomalle mantereelle uusia eliöitä.
– Jos joku alkaa syödä kasveja, niin kestävätkö ne? Miten niille käy tulevaisuudessa?
Kylmyys ja kova tuuli ovat muovanneet kasveja vuosituhansia, mutta biologisia vihollisia niillä ei ole ollut. Alunperin kasvit ovat luultavasti kulkeutuneet Etelä-Amerikan Patagoniasta mantereelle.
– Nyt mietimme, minkälaisia uusia kokeita siirtoistutuskokeiden lisäksi teemme tuoduilla kasveilla. Miten ne reagoivat esimerkiksi siihen, jos niitä leikellään. Se simuloi sitä, että joku hanhi alkaisi syödä kasveja, Helander sanoo.
Suosittu matkailukohde?
King George Islandilla on pieni lentokenttä. Jos sääolot sallivat, turisteja saapuu solkenaan pikavisiitille. Tämän saivat huomata myös Marjo Helander ja Kari Saikkonen.
Läheiselle merenlahdelle lipui risteilyaluksia. Niistä purkautui maksukykyisiä elämysmatkailijoita veneillä rantaan ihmettelemään Etelämantereen luontoa.
Kari Saikkonen kertoo, että yksi Chilen tutkimusasemalla työskennelleistä meribiologeista on sukeltanut hyisissä vesissä ja tutkinut mikromuovien esiintymistä Antarktiksen alueella. Risteilyalusten jätehuolto ei aina ole moitteetonta, vaan niiden tiedetään laskevan jätevetensä mereen.
– Ympäristöongelmia on kaikkialla. Tällä hetkellä ihmisellä on poikkeukselliset hyvät mahdollisuudet vaikuttaa myös niillä alueilla, jotka eivät ole jatkuvasti asutettuja.
Etelämantereella on periaate, että kaikki mitä sinne viedään, myös viedään sieltä pois. Tämä ei kuitenkaan aivan toteudu, sillä Chilen aseman naapurissa olevan venäläisen aseman vanhoista öljysäiliöistä oli tullut paikallisia kaatopaikkoja.
Osassa säiliöistä on vielä öljyä, mutta muutamissa puhkiruostuneissa säiliöissä on kaikenlaista roinaa akuista pölyimureihin.
Venäläisten viipyminen asemallaan poikkeaa muista. Henkilökunta on paikalla jopa kaksi vuotta putkeen. Suomalaisten ja muiden tutkijoiden kanssakäyminen venäläisten kanssa oli kuitenkin nyt vähäistä.