Kun rynnäkkökivääri lyötiin Mikael Oksmanin käteen ensimmäisellä asepalvelusviikolla, hän tunsi olonsa hyvin epämiellyttäväksi.
– Olin aika vakuuttunut siitä, että tämän kanssa en jatka palvelustani. Aseen käsittely oli epämiellyttävää. Se pyöri mielessäni myös harjoitusten jälkeen.
Oksman kuuli aseettomasta palveluksesta ensimmäisenä päivänä armeijassa sotilaan käsikirjasta. Jo silloin Oksman meni kysymään lisätietoja kersanttina toimivalta esimieheltään.
– Esimies totesi, että ”hänen pitäisi osata tämä paremmin” ja ohjasi vääpelille.
Vääpeli osasi kertoa asiasta enemmän ja antoi Oksmanille hakemuspaperin.
– Jouduin lukemaan kaiken maailman nettifoorumeita ja uutisartikkeleita, joista kalastin tietoa, millaista se tulee olemaan.
Viikonlopun jälkeen hän palautti hakemuksen täytettynä.
Aseeton palvelus on Suomessa erittäin harvinainen ratkaisu. Vuosittain aseettoman palveluksen käy vain noin 15–40 varusmiestä. Asepalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 varusmiestä ja siviilipalveluksen valitsee noin 2 500 miestä.
Tietoa aseettomasta vaihtoehdosta tarvitaan lisää
Panssariprikaatin palkattuun henkilökuntaan kuuluva asevelvollisuusasioiden asiantuntija Aleksi Suominen toteaa, että aseettomasta palveluksesta on verkkosivuilla liian vähän tietoa.
– Katsoin tilannetta netistä tätä haastattelua varten. Esimerkiksi meidän infosivuilla on tietoa puolikas sivu. Täytyy parantaa lähteitä, jotta saamme sinne enemmän tietoa.
Suominen aikoo viedä asian syksyllä pidettäviin asevelvollisuusalan koulutus- ja kehittämispäiville.
Aseeton palvelus on rakennettu hieman erilaiseksi kullekin sitä suorittavalle.
– 80 prosenttia tehtävistä liittyy aseen tai asejärjestelmän käsittelyyn. Se rajoittaa sitä, mitä voimme tarjota. Olemme yrittäneet räätälöidä palveluksen sellaiseksi, että kukin saa siinä mielekästä tekemistä.
Suominen kiistää, että Puolustusvoimat haluaisi tiedon niukkuudella estää varusmiehiä valitsemasta aseetonta vaihtoehtoa.
– Haluamme, että jokainen kykenevä suorittaa varusmiespalveluksen. Tällä hetkellä noin kaksi kolmesta suorittaa sen. Määrä on laskenut tasaisesti viime vuosien aikana. Haluamme, että se kääntyisi taas nousuun.
Suominen uskoo, että aseeton palvelus yleistyy tulevaisuudessa.
Oksman haluaa puolustaa maataan
Aseettomaan palvelukseen voi hakea, jos vakaumukseen perustuvat omantunnonsyyt estävät tarttumasta aseeseen. Aseettomaan palvelukseen voi hakea missä vaiheessa asepalvelusta vain, joko jo kutsunnoissa tai varusmiespalveluksen aikana.
Aseeton palvelus tarkoittaa sitä, ettei varusmies koske palveluksessa aseisiin eikä aseen osiin tai esimerkiksi osallistu niiden kuljettamiseen.
Alokasjakson aikana Oksman osallistui samoihin koulutuksiin kuin muutkin ryhmässä olevat. Ainoa ero ohjelmassa oli, ettei hän osallistunut ampumaharjoituksiin tai aseen huoltoon. Joskus se tarkoitti peukaloiden pyörittelyä.
– Välillä minua kierrätettiin esimieheltä toiselle kysymässä, mitä tekisin. Yritin keksiä myös muuta tekemistä, kuten polttopuiden hakkaamista ja huoltotöitä.
Odottelu johtuu resursseista. Aseetonta palvelusta suorittavat on siroteltu eri joukko-osastoihin ympäri Suomea. Kouluttajalla ei välttämättä ole aikaa kouluttaa yksittäistä ihmistä samalla, kun vetää aseharjoituksia muulle porukalle, Suominen kertoo.
Vääpeli muistuttaa, että armeija on paljon muutakin kuin metsässä aseen kanssa juoksemista. Vihollinen ei tiedä, onko joku palvelemassa aseettomasti.
Alokkaille opetetaan myös paljon taitoja hengissä selviytymistä varten: miten naamioidutaan, viestitään radiolla, käytetään suojanaamaria, majoitutaan maastossa ja suojaudutaan epäsuoralta tulelta.
Kuuden viikon alokasjakson jälkeen varusmiehet alkavat erikoistua. Aseetonta palvelusta suorittavat voivat erikoistua muun muassa autonkuljettajiksi, lääkintämiehiksi, huoltomiehiksi ja kirjureiksi.
Oksman osallistui Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan pääsykokeisiin ja pääsi soittamaan viulua. Nyt hänen palvelusaikansa täyttyy soittoharjoituksista ja konserteista.
Ukrainan sota toi sodan lähelle suomalaisia. Oksman on jutellut sodasta armeijakavereidensa kanssa. Jos sota syttyisi Suomessa, Oksman arvelee, että saattaisi kiertää varusmiessoittokunnan kanssa soittamassa viulua. Mahdollista on, että kutsu kävisi myös rintamalle huoltotöihin.
Vaikka Oksman ei koske aseeseen, hänestä on ollut hienoa kuulla, että suomalaisten puolustustahto on kasvanut Venäjän hyökkäyksen jälkeen.
– Emme ole täältä karkuun lähtemässä. Nyt on vielä tärkeämpää olla osa maanpuolustusta ja tehdä osansa parhaansa mukaan. Jos Suomen täytyy valmistautua sotaan, haluan olla mukana, mutta en aseen kanssa.
”Joku saattaa katsoa kieroon, mutta mitä sitten?”
Oksman uskoo, että varusmiespalvelusaika ei ole mennyt hukkaan.
– Olen oppinut sosiaalisia taitoja. Ja sitten tietenkin perusarmeija-asioita: tiedän, miten toimia erilaisissa tilanteissa.
Moni oppii myös konkreettisia taitoja. Esimerkiksi sotilaskuljettaja voi hankkia itselleen ajokortin, kirjurin tehtävät tuovat kokemusta hallinnon pyörittämisestä ja sairaanhoitaja voi hioa taitojaan lääkintämiehenä.
Suominen kannustaa valitsemaan aseettoman palveluksen, jos se tuntuu oikealta vaihtoehdolta.
– Joukossa on varmasti niitä, joiden mielestä se on väärin. Se on kuitenkin enemmän ja enemmän arkipäivää. Joku saattaa katsoa kieroon, mutta mitä sitten? Ole rohkea itsesi, tee omat ratkaisusi.
Oksman haluaa kertoa, että toisten ihmisten suhtautuminen jännitti häntä etukäteen, mutta lopulta kaikki suhtautuivat hänen valintaansa kunnioittavasti.
Syksyllä Oksman pääsee takaisin reserviin ja häntä odottavat rakennusarkkitehtiopinnot. Mutta pois hänellä ei ole kiire.
– Siviilielämä kiinnostaa, mutta nyt odotan kesän kiertueita.
Onko sinulla kokemuksia aseettomasta palveluksesta? Tai muistatko, miltä tuntui käyttää asetta armeijassa? Jaa kokemuksesi kommenteissa. Voit keskustella aiheesta perjantaihin 21.4. kello 23:een asti.
20.4.2023 kello 20.30: Kirjaus: Ingressissä on korjattu, että Aleksi Suomela on Panssariprikaatin asiantuntija, ei Puolustusvoimien.