Tamperelaisen Laura Tikan sirkusura alkoi jo 1980-luvun loppuvuosina, kun hän meni kotikaupungissaan Sorin Sirkuksen sirkuskouluun. Opiskelu jatkui 1990-luvulla Berliinin sirkuskoulussa, missä Tikan lajeiksi valikoituivat käsilläseisonta ja löysä nuora.
Laura Tikka kiersi esiintymässä ympäri maailmaa, kunnes palasi Tampereelle vuonna 2017. Tikka toimii nykyisin myös sirkusopettajana ja tekee gradua kasvatustieteistä.
Ulkopuolisen silmissä sirkuselämä on jatkuvaa reissaamista, jossa maat vaihtuvat ja päivät kuluvat esiintymisteltan pystyttämisessä. Nykyisin asuntovaunujen tilalle ovat tulleet yhä enemmän hotellihuoneet.
– Vielä 2000-luvun alussa lähes kaikki eurooppalaiset sirkukset pysäköivät yhteen kylään pariksi kolmeksi päiväksi ja siirtyivät sitten seuraavaan. Tänä päivänä ne esiintyvät viikon tai kuukauden isossa kaupungissa, ja sirkusväki asuu sen aikaa hotellissa, Tikka sanoo.
Ennen vanhaan sirkus tuli yleisön luo, mutta nyt tilanne on toinen. Esiintymiseen sopivat kentät ovat yksinkertaisesti kadonneet.
– Pienessäkin kylässä oli aiemmin sorakenttä tai koulun piha, johon sirkus pysähtyi pariksi päiväksi. Tänä päivänä kentät ja pihat on rakennettu täyteen, ja se alkaa olla kiertämisten kannalta ongelma.
Isot egot törmäävät
Entä vetääkö kimaltava ja vauhdikas sirkuselämä puoleensa suuria persoonallisuuksia, jotka löytävät myös kumppanin samalta alalta? Tikka vahvistaa, että pariskuntia todella syntyy sirkuksissa paljon.
– Se on aika loogista, koska meillä on sama kiinnostus ja intohimo alaa kohtaan. Sekin vaikuttaa asiaan, että muita kuin sirkuslaisia tapaa kiertueilla harvoin.
Kaikki alalla olevat eivät välttämättä ole räiskyviä persoonia, jotka ottavat parinsa kanssa tulisesti yhteen. Tikan havainnon mukaan homma sujuu, kun toinen osapuoli on räiskyvämpi ja toinen myötäilee.
Sirkuselämä asettaa pariskunnalle myös käytännön haasteita. Tikalle se tulisi eteen esimerkiksi silloin, jos myös kumppani olisi trapetsitaiteilija.
– Parasta olisikin, jos pariskunnalla olisi yhteinen esiintymisnumero. Muuten voi käydä niin, että toinen on töissä Amerikassa ja toinen samaan aikaan Australiassa.
Ammatti huokuu eksotiikkaa
Sirkukseen liittyvä ammattinimike herättää edelleen ihmisten kiinnostuksen. Ihmettely on tosin tänä päivänä huomattavasti vähentynyt, kun tietoisuus sirkusalasta on kasvanut.
– Edelleen tosin minulta välillä kysytään, olenko joku pelle. Tai sitten pohditaan, millä ihmeen trapetsilla liikun tai ihastellaan sitä, että olen sirkusopettaja. Aika harvoin kommentteja kuitenkin nykyään kuulee.
Sirkus vaatii Tikan mukaan sosiaalisia taitoja ja sopeutumiskykyä erilaisiin tilanteisiin. Alalla törmää välillä myös kilpailuun ja kateuteen esimerkiksi apurahojen saamisessa.
– Sirkus on kuitenkin myös tunnetta siitä, että sitä tehdään yhdessä yleisölle. Sirkuslaiset haluavat, että esitys on menestys ja että ihmiset pitävät siitä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 24.4. kello 23:een saakka.