Luomutila Henkireiän tarhamehiläisillä on tänä kesänä tärkeä tehtävä: ne tuovat siitepölyn ja meden mukana pesään näytteitä ilmansaasteista, mikromuovista, kasvinsuojeluaineiden jäämistä ja raskasmetalleista.
Pirkanmaalainen marjatila on mukana tutkimuksessa, joka paljastaa ennennäkemättömän laajasti koko Euroopan luonnon likaisuuden. Kyseessä on Insignia-bee-tutkimus, jossa ovat mukana kaikki EU-maat.
Mehiläiset soveltuvat hyvin ympäristön tilan tutkijoiksi, sillä ne nuohovat melko tarkasti kasvillisuuden kahden kilometrin säteellä pesästä.
Suomesta mukaan lähti kymmenen mehiläistarhaajaa. Emäntä Seija Halme halusi mukaan tutkimukseen, koska luomutilallisena puhdas luonto on hänelle sydämen asia.
– On äärimmäisen tärkeä tietää, missä tilassa luonto on. Siksi tutkimusta täytyy tehdä, Halme toteaa.
Tuoksuva kosmetiikka kielletty pesillä käydessä
Tutkimuksessa mukana olevilla tarhoilla kaksi pesää varustetaan mittausvälineillä. Pesä on niitä lukuunottamatta muuten aivan tavallinen pesä.
Aineiston kerääminen on tehtävä hyvin huolellisesti. Käsissä on oltava nitriilikäsineet, eikä voimakastuoksuisia käsirasvoja ja kosmetiikkaa saa käyttää, koska niistä voi tulla raskasmetalleja näytteeseen.
Myös useista keräimistä otettavat näytteet on kirjattava täsmällisesti juuri oikeassa järjestyksessä.
Kansalaistutkijaksi ryhtynyt Seija Halme oli vielä tutkimusvälineiden asennuspäivänä pyörällä päästään. Hän iloitsi pääsystä mukaan tutkimukseen, vaikka se tietääkin paljon ylimääräistä työtä ja päänvaivaa.
– Sain onneksi paperilla ohjeet ja aion lukea ne tarkkaan. Kyllä tästä kaikki selkeytyy.
Tutkimuspesältä täytyy käydä kahden viikon välein hakemassa näytteitä. Itse mehiläiset eivät häiriinny mittauslaitteista, koska niitä on kehitelty monen vuoden ajan vähän ei-häiritsiviksi.
Pesien keräimet nappaavat jättimäisen aineiston
Halme asetti pesiin monenlaisia pikkuvekottimia sieppaamaan tutkimustietoa. Mehiläispesän kehien väliin pujahti yksi kehä, johon oli kiinnitetty Apitrap-laite, joka osaa napata mikromuoveja pesän ilmasta. Asentamisessa auttoi tiedonkeruuta Suomen osalta vetävä Maritta Martikkala.
Kaikki on tehtävä tarkasti, jotta tutkimuksesta tulee luotettava. Aineistosta tulee ainutlaatuinen.
– Tässä tutkimuksessa saadaan valtava määrä näytteitä ja tietoa, Martikkala kertoo.
Pesän suuaukolle on asennettu laite, joka nappaa osan mehiläiset kantamasta siitepölystä. Ne tuovat sitä toukkiensa eli vauvojensa ruuaksi ja varttuneemman nuorison ravinnoksi.
Yhdyskunnan ruokavarastot eivät vaarannu, sillä siitepölystä otetaan viiden milligramman näytteitä. Kesän aikana yhdyskunta rahtaa pesään kaikkiaan 30 kiloa siitepölyä.
Siitepölynäytteet lähtevät Portugaliin laboratorioon, missä niistä tehdään DNA-analyysi. Näin selviää Euroopan laajuisesti, missä kasveissa mehiläiset käyvät. Tätäkään ei ole tähän asti tarkkaan tiedetty.
Pesistä saatu mittaustieto lähtee Suomesta moniin eri laboratorioihin ympäri Eurooppaa. Eri aineet analysoidaan eri laboratorioissa.
Kittivaha paljastaa raskasmetallit
Myös pesän tuoreesta hunajasta lähtee näytteitä, joista selviää mahdolliset torjunta-aineiden määrät. Samaa tarkoitusta varten tutkimuspesiin upotettiin ylimääräinen liuska.
Seija Halme ja Maritta Martikkala virittivät pesän yläosan ylle myös verkkoja, joilla kerätään mehiläisten valmistamaa propolista eli kittivahaa. Siitä aineistosta selviää raskasmetallien kertymät.
Tutkimuspesiin solahti myös silikonirenkaita, jotka keräävät pesän sisäilmasta mikromuoveja.
– Toivoisin tietysti, että meiltä löytyisi mahdollisimman puhtaita näytteitä. Mutta voi olla, että mikromuovit ovat ehtineet jo kaikkialle, Seija Halme miettii.
Jokaisesta maasta mukana kolmentyyppisiä alueita
Jokaisesta EU-maasta on mukana mehiläispesiä kolmesta erityyppisestä ympäristöistä, jotta aineiston otannosta saadaan edustava. Tutkimuspesät sijaitsevat joko kaupunkimaisessa ympäristössä, luonnontilaisella metsäalueella tai tehomaanviljelyalueella.
Tutkimus alkoi jo vuonna 2018, jolloin mukana oli muutama EU-maa. Sittemmin Euroopan ruokavirasto EFSA toivoi, että mehiläiset valjastettaisiin selvittämään ympäristön saastuneisuuden tilaa koko EU:n alueella.
Tulokset julkaistaan Insignia-EU-hankkeen nettisivulla. Aineistoa tutkii yksitoista pääasiassa yliopistovetoista tutkimuslaitosta kymmenessä eri maassa.
Tutkimuskoordinaattori Maritta Martikkala arvelee, että ensimmäisiä laboratoriotuloksia on saatavissa jo ensi talven aikana. Vaikka tutkimuksen nettisivu on auki aina vuoteen 2030 saakka, itse näytteenkeräys jatkuu tämänhetkisellä rahoituksella vain tämä kesän.
Juttua muokattu 2.5. kello 12.39: Korjattu käsinemateriaali nitriitistä nitriiliksi.