Kansallismielisten puolueiden suosio on pyyhkäissyt yli Euroopan. Viimeisin esimerkki on Suomi: perussuomalaiset nousi eduskuntavaalien kakkoseksi ja pesi pääministeripuolue SDP:n. Ei auttanut edes politiikan rocktähdeksi maailmalla tituleeratun pääministeri Sanna Marinin henkilökohtainen suosio.
Petteri Orpon johtama kokoomus aloittaa tiistaina hallitusneuvottelut perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien kanssa.
Edellinen populismin aalto Euroopassa nähtiin vuosina 2015–2020. Suomessa tosin oltiin etuajassa, kun Timo Soinin johtamat perussuomalaiset saivat jo vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ”ison jytkyn”.
Politiikan tutkijat tuntuvat kuitenkin olevan joka kerta yhtä ymmällään, kun kansallismieliset puolueet saavat äänivyöryn. Asiasta kirjoittaa esimerkiksi verkkolehti Politico.
Kansallismieliset puolueet ovat jo vallassa esimerkiksi Italiassa, Unkarissa ja Puolassa.
Ruotsissa Jimmie Åkessonin johtama ruotsidemokraatit tukee vähemmistöhallitusta sen ulkopuolelta. Muut puolueet eivät suostuneet samaan hallitukseen, vaikka ruotsidemokraatit nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Ruotsidemokraatit on uhannut kaataa Ruotsin hallituksen EU:n maahanmuutto- ja pakolaisohjelman takia.
Kysyimme asiantuntijoilta, miten kansallismieliset oikeistopuolueet ovat käyttäneet valtaansa muualla Euroopassa päästyään päättävään asemaan.
Italian Melonin inhokkilistalla homot, lesbot ja ympäristökysymykset
Italiassa valtaan nousi syksyllä Italian veljet -puolueen puheenjohtaja Georgia Meloni. Pääministeri Meloni vaatii Italian etua ennen muita ja vastustaa maahanmuuttoa. Meloni puolustaa italialaista ruokaa, geeniperimää ja perinteistä perhettä.
Italian alhaista syntyvyyttä Meloni on luvannut kasvattaa rehvakkaalla lupauksilla: hän poistaisi perheenlisäystä hankkivien verot.
Meloni on muodostanut hallituksen Silvio Berlusconin johtaman oikeistolaisen Forza Italia -puolueen sekä Matteo Salvinin johtaman oikeistopopulistisen Lega-puolueen kanssa.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi arvioi, että tähän mennessä Melonin puheet ovat olleet kovempia kuin teot. Se on kuitenkin jo nähty, että puoli vuotta vallan kahvassa pysynyttä pääministeriä ei kiinnosta tulonjaon oikeudenmukaisuus.
– Hän kannattaa tasaveroa ja pienempiä veroja yrittäjille. Perusturvaa leikataan, koska se tulee kalliiksi. Meloni ei halua, että kansalle maksetaan joutilaisuudesta, Siddi sanoo.
Pääministeri Melonin inhokkilistalla ovat homot ja lesbot sekä ympäristökysymykset. Hän vastustaa aborttia.
– Aborttilakia ei ole muutettu, mutta lääkäreillä on taas oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia. Kun abortin saaminen viivästyy, syntyvyys nousee, Siddi sanoo.
Talousnäkemykset voivat poiketa toisistaan
Brysselissä toimivan ajatushautomo EPC:n (European Policy Center) asiantuntija Sophie Pornschlegel arvioi, että suurimmat huolet EU:n näkökulmasta eivät ole toistaiseksi toteutuneet.
EPC analysoi EU-asioita.
Meloni on pysynyt Pornschlegelin mukaan yllättävänkin linjassa muiden EU-maiden kanssa esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan suhteen.
Pornschlegel kuitenkin huomauttaa, että Melonin politiikka näkyy. Hän ottaa esimerkiksi Välimereltä pelastettuja siirtolaisia kuljettaneen Ocean Viking -aluksen, jolta Italia aluksi kielsi pääsyn satamiinsa viime vuoden lopulla.
– Se oli hyvin selvä poliittinen päätös.
Yhtenäisen kuvan piirtäminen Euroopan kansallismielisten puolueiden toimista on Pornschlegelin mukaan hankalaa, sillä niillä on eroja etenkin kansallisella tasolla.
– On tärkeää ymmärtää, millainen poliittinen kenttä on kussakin maassa ja mitkä kansalliset aiheet ovat tärkeitä: mihin polarisaatiolinjaan kansallismieliset puolueet asettavat itsensä.
Europan kansallismielisillä puolueilla on toki myös yhtäläisyyksiä.
– Ne ovat maahanmuuttoa vastaan, niillä on perinteiset arvot ja ne pelaavat pelolla. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että niillä ei välttämättä ole esimerkiksi samanlaiset taloudelliset katsantokannat.
Haluavat valtaa pois Brysselistä
Oikeistopopulistit käyttävät myös samantyyppisiä taktiikoita. Pornschlegel ottaa esimerkikin EU:sta. Yksi keino on käyttää veto-oikeutta ja hidastaa prosesseja, mutta ei suoraan pyrkiä eroon EU:sta.
– He haluavat tuhota EU:ta sisältäpäin ja ottaa valtaa pois Brysselistä, hän sanoo.
Tutkijatohtori Sanna Salo Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että Ruotsin ja Suomen kansallismielisiä puolueita voi hyvin verrata keskenään.
– Etenkin vuoden 2017 jälkeen, kun perussuomalaiset Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella ja sen jälkeen siirtyi maahanmuuttokriittisempään suuntaan ja läheni eurooppalaisten oikeistopopulistipuolueiden valtavirtaa ja myös ruotsidemokraatteja tässä mielessä.
Sen sijaan Salon mukaan vertailu esimerkiksi Unkarin Fidesz-puolueeseen on jo kauempaa haettua, vaikka yhteistäkin on kuten EU- ja maahanmuuttokriittisyys.
– Mutta pääministeri Viktor Orbánin EU-kriittisyys tai vaikkapa liberaalin demokratian peruspilareiden kyseenalaistaminen on paljon rajumpaa kuin esimerkiksi perussuomalaisten, jotka ovat eduskuntapuolueena toimineet yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.
Unkarissa presidentti puuttui seksuaalivähemmistöjä koskevaan lakiin
Pornschlegel keskittyy työssään tällä hetkellä oikeusvaltioperiaatteeseen ja tuntee siten muun muassa Unkarin ja Puolan tilannetta.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán on vaalivoitostaan 2010 lähtien heikentänyt demokratiaa, hän kuvaa.
– Siitä lähtien on ollut jatkuvaa alamäkeä lähtien oikeusvaltioperiaatteesta, lehdistönvapaudesta, akateemisesta vapaudesta, kansalaisyhteiskunnassa ja niin edelleen.
Unkarissa presidentti Katalin Novák käytti vastikään veto-oikeuttaan laissa, jonka on katsottu johtavan seksuaalivähemmistöjen syrjintään.
Puola on osoittanut vahvaa tukea Ukrainalle Venäjän hyökkäyksestä lähtien ja nostanut sen Euroopan politiikan keskiöön.
– Ihmiset tuntuvat samaan aikaan unohtavan, että Puolan hallitus on erittäin oikealla laidalla, Pornschlegel sanoo.
Hän nostaa esiin muun muassa tuomiovallan, median ja seksuaalivähemmistöjen ongelmat maassa.
Oikeistopopulistit vaikuttavat taitavasti keskusteluaiheisiin
Salo löytää useita syytä sille, että esimerkiksi Italiassa ja Ruotsissa oikeistopopulistit pärjäsivät vaaleissa.
– Sanoisin, että poliittisen eliitin haluttomuus tai kyvyttömyys ottaa vakavasti joitain äänestäjiä huolettaneita kysymyksiä on yksi syy. Ruotsissa esimerkiksi vaiettiin liian pitkään segregaatiosta [eriytyminen], jengiytymisestä ja integraation ongelmista.
Pornschlegelin mukaan oikeistopopulistiset puolueet ovat taitavia vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja keskusteluaiheisiin ennen vaaleja.
– Perinteiset puolueet ovat epäonnistuneet esittämään vastakkaisia narratiiveja populistisille narratiiveille [kertomuksille]. Sen sijaan ne ovat enimmäkseen omaksuneet niitä ja tehneet niistä valtavirtaa. Kopioimalla alkuperäistä ei kuitenkaan voi voittaa.
Salo huomauttaa, että on vasta vähän kokemusta siitä, mitä tapahtuu, jos oikeistopopulistipuolue on pääministeripuolue ja voi siten todella määrätä politiikan suunnasta.
Norjassa oikeistopuolue FrP oli konservatiivijohtoisessa koalitiohallituksessa 2017-2020.
– Se käytti tuon ajan toimimalla ikään kuin hallituksen sisäisenä oppositiona, vaatien hallitukselta vielä jyrkempää politiikkaa esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä kuin mitä se jo teki. Tämä teki hallituksesta sisäisesti riitaisan, ja lopulta FrP lähti hallituksesta vuonna 2020.
Salon mukaan oikeistopopulisteille on hankalaa, jos ne eivät pystykään erityisesti koalitiohallituksen pienempänä puolueena tekemään haluamiaan asioita.
– Myös perussuomalaisten kannatus romahti Sipilän hallituksessa.
Pornschlegel arvioi, että ensi vuonna pidettävät eurovaalit näyttävät pitkälti sen, miten kansallismielisillä puolueilla menee.
– Ne näyttävät, onko ilmassa paljon turhautumista.
Voit keskustella aiheesta 2.5. kello 23:een saakka.
Giorgia Meloni lupasi viime syksynä vaaliyönä yhdistää Italian, jos hänen puolueensa on vallassa. Video on julkaistu 26. syyskuuta 2022: