Miten voin kysyä, haluaako se pussailla mun kanssa? Haluaisin ehkä kokeilla tätä seksissä, miten se kannattaa ottaa puheeksi? Mistä voin tietää, etten oo ylittänyt toisen rajoja?
Muun muassa näillä kysymyksillä nuoret ja nuoret aikuiset pohtivat kumppanin suostuvaisuutta sekä omia ja toisen rajoja.
Uusi seksuaalirikoslaki perustuu suostumukselliseen seksiin eli vapaaehtoisuuteen. Suostumuksen varmistaminen aiheuttaa kuitenkin hämmennystä, kertovat nuorten kanssa töitä tekevät järjestöt. Valtaosa haluaa kunnioittaa toisen rajoja, mutta moni pelkää rikkovansa niitä tietämättään ja syyllistyvänsä siten rikokseen.
Omista ja toisen rajoista kysytään jatkuvasti esimerkiksi nuorille tarkoitetuissa järjestöjen chateissa.
Seksistä puhumisen pelko voi johtaa rajojen rikkomiseen
Suostumuksen tunnistaminen on osalle nuorista toisinaan vaikeaa. Tämän on havainnut Setlementti Tampereen väkivaltatyön yksikön projektikoordinaattori Jukka Aho.
Työssään hän kohtaa 15–29-vuotiaita nuoria, jotka ovat rikkoneet tai pelkäävät rikkovansa toisen seksuaalisia rajoja. Sellaista voi olla koskettelu, painostus tai seksin jatkaminen toisen kiellosta huolimatta.
Epävarmuuden taustalla on puhumattomuus. Seksistä puhuminen voi olla vaikeaa aikuisille, mutta etenkin ensimmäisiä kokemuksiaan kerääville nuorille.
– Jos halutaan harrastaa molempien mielestä hyvää seksiä, on kyettävä puhumaan siitä, mistä tykkää ja mistä ei. Siten tunnistetaan omia ja toisen rajoja, Aho sanoo.
Hämmennystä Ahon asiakkaissa aiheuttavat usein tilanteet, joissa kumppani on halunnut keskeyttää seksin.
– Molemmat ovat kiihottuneita ja on tosi hauskaa, mutta sitten toinen sanoo ”tää riittää, ei tunnu enää kivalta”. Seksiä ei tarvitse suorittaa loppuun, jos se ei tunnu hyvältä.
Aho painottaa, että keskeyttämiseen on oikeus, ja jos silloin jatkaa, mennään seksuaaliväkivallan puolelle.
Tapaamisissa Aho pohtii yhdessä asiakkaansa kanssa itse tilanteen lisäksi käyttäytymisen syytä.
– Keskustellaan, mistä syyllinen olo kumpuaa ja miksi tulee toimittua tällä tavalla. On vain hyvä asia, jos omaa toimintaa on herätty tarkastelemaan, Aho summaa.
Vaikka puhetta tarvitaan myös seksin aikana, Aho painottaa, etteivät kaikki kykene ilmaisemaan itseään sanoin. Suostumuksen varmistaminen on paikallaan toisen ollessa esimerkiksi liikkumaton tai veltto.
Huonoa seksiä ei aina eroteta seksuaaliväkivallasta
Vaikka nuoret ovat monesti aikuisia valveutuneempia, tietoisuutta seksuaalioikeuksista on ehdottomasti lisättävä, sanoo Erja Saarela, Nuorten Exitin toiminnanjohtaja.
Järjestö tarjoaa muun muassa tietoa ja koulutusta nuorille, vanhemmille ja ammattilaisille seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Koulutuksille on kova kysyntä.
Esimerkiksi Nuorten Exitin tarjoamilla kouluvierailuilla kohdattujen oppilaiden määrä on kivunnut viiden vuoden aikana sadoista tuhansiin. Ennätyksiä rikotaan Saarelan mukaan jälleen: vuonna 2022 oppilaita tavattiin lähes 5 200, nyt 5 000 raja menee rikki jo kevätlukukauden aikana.
Saarelan mukaan omista rajoista kiinni pitäminen on vaikeaa etenkin heille, joiden rajoja on joskus rikottu. Rajoista lipsutaan myös miellyttämisen halun takia.
– Puhumisella vältytään haavoittavilta kokemuksilta, että on joutunut tekemään asioita, jotka ei tunnu itsestä hyvältä tai joita ei olisi halunnut, Saarela tiivistää.
Nuorten kanssa työskentelevät järjestöt purkavat ikään katsomatta asiakkaidensa kanssa käsityksiä seksin ”oikeanlaisesta kaavasta”. Sellaista ei ole.
Ammattilaiset ovat huomanneet, että puhetta huonosta seksistä tarvittaisiin enemmän. Median ja pornon luomat mielikuvat tajunnanräjäyttävästä seksistä vastaavat harvoin todellisuutta ja luovat suorituspaineita.
– Ajatellaan, että on kyettävä tekemään seksiä tuntikausia ja että se päättyy onnellisesti yhtäaikaiseen orgasmiin. Eihän se niin mene, varsinkaan nuorena opetellessa, hymähtää Jukka Aho.
Suorituspaineiden lisäksi huonon seksin taustalla voivat olla myös yhteisen kipinän puuttuminen ja huono hygienia. Esimerkiksi yhden kumppanin kanssa hyvältä tuntuvat asennot voivat tuntua toisen kanssa epämiellyttäviltä.
Ammattilaiset ovat myös huomanneet, etteivät heidän asiakkaansa aina erota seksuaaliväkivaltaa huonosta seksistä. Keskeyttämisen sijaan seksi on saatettu suorittaa loppuun, koska ei olla uskallettu sanoa asiasta ja mielikuva siitä, että ”näin kuuluu tehdä”, on vahva.
– Kun asiakkaan kuvailemaa huonoa seksiä on alettu käymään tarkemmin läpi, on voinut käydä ilmi alistamista, painostamista tai hyväksikäyttämistä eli seksuaaliväkivaltaa, Aho kertoo kohtaamistaan kokemuksista.
Suostumuksessa kyse kunnioituksesta
Pitäisikö seksiin olla lupalappu? Tätä on kysytty Nuorten Exitin toiminnanjohtajalta Erja Saarelalta usein vitsillä. Sen alta pilkistää totinen kysymys.
– Suostumus seksiin ei tarkoita, että antaisi luvan kaikkeen tai että suostuu samoihin asioihin tänään, huomenna ja ensi viikolla. Tämä on tärkeä viesti meille kaikille, Saarela sanoo.
Lupalappujen sijaan tarvitaan vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Suostumuksessa on kyse kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan.
– Seksistä on uskallettava puhua. Tykkäätkö, kun teen näin? Haluatko kokeilla tätä asentoa? Sano, jos tämä tuntuu inhottavalta, Saarela lataa esimerkkejä toisen suostumuksen varmistamisesta.
Hän korostaa jokaisen aikuisen olevan esimerkillään seksuaalikasvattaja. Siksi oman seksuaalikasvatushistorian kohtaaminen on merkittävää. Se onnistuu pysähtymällä miettimään omia kokemuksia ja esimerkiksi omaa seksuaalikasvatusta.
– Puhumattomuus on nuorelle vahva signaali siitä, että tässä on jotain noloa ja hävettävää. Silloin on syytä pohtia, miksi tämä on minulle vaikea aihe puhua.
Järjestöjen katseet kohdistuvat myös kouluihin. Vaikka seksuaalikasvatus ei ole enää pelkkää ehkäisyneuvontaa, on se Ylen haastattelemien järjestöjen mukaan puutteellista. Esimerkiksi koulujen oppimateriaalit eivät ole ajan tasalla uuden seksuaalirikoslainsäädännön kanssa.
Järjestöjen mukaan seksuaalikasvatuksen tulisi olla oppiainerajat ylittävää, sillä vuorovaikutustaitoja ja suostumuskulttuuria on mahdollista käsitellä muutenkin kuin seksin kautta terveystiedon tunnilla.
Jutussa käytetyt kokemukset ovat Setlementti Tampereen väkivaltatyön yksikön ja Poikien Puhelimen asiakkailta. Juttuun on haastateltu myös Väestöliiton nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin asiantuntijaa Viivi Sihvosta, Poikien Puhelimen Anders Húldenia, Amnestyn ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Matti Pihlajamaata ja Sexpon ihmissuhdeterapiakeskuksen johtajaa Tiina Vilposta.
Voit kommentoida juttua 28. huhtikuuta kello 23:een saakka.