NAPOLI. Istun syömässä napolilaisessa ravintolassa. Tilaa on, sillä paikalliset tapaavat syödä illallistaan vasta myöhempään kellonaikaan. Ulkona alkaa sadekuuro. Tarjoilija ryntää ulos ja kantaa mukanaan sisätiloihin valtavan, Diego Maradonaa esittävän pahvihahmon.
Tarjoilija huomaa hämmennykseni, osoittaa Maradonaa ja esittää aivastavansa. Ymmärrän yskän. Eihän Maradona, Napolin jumala, voi näin tärkeänä viikonloppuna vilustua.
Viikonlopun kuvaileminen tärkeäksi on tosin sen merkityksen aliarvioimista. Kun Napolin lentokentältä astuu ulkoilmaan, heti ensimmäinen asuintalo on vuorattu valtavalla vaaleansinisellä lakanalla. Napoli campione d'Italia 2022–2023.
Tämä on vasta esimakua siitä, mitä kaupungissa on meneillään. SSC Napolin historian kolmatta Italian jalkapallomestaruutta, scudettoa, on odotettu hartaasti 33 vuotta.
Tämä juttu on kertomus viime viikonlopulta, jolloin Napolilla oli mahdollisuus varmistaa mestaruus kotiottelussaan.
Mestaruus ratkesi lopulta neljä päivää myöhemmin, torstai-iltana vierasottelussa Udinesea vastaan.
Juhlat olivat tavallaan jo alkaneet.
Lähes kaikki Napolin kadut on koristeltu sinivalkoisiksi.
Suuressa osassa lippuja ja banderolleja mestaruus julistettiin varmaksi jo viikkoja ennen sen ratkeamista.
Kolmas mestaruus on erityisen merkityksellinen. Sen symbolinen arvo on mittava, sillä se on seuralle ensimmäinen ilman Maradonaa. Symboliikkaa lisää, että Napolin kotistadion nimettiin uudelleen Maradonan mukaan tämän kuoltua kaksi ja puoli vuotta sitten. Symbolista on myös se, että Maradonan kotimaa Argentiina voitti MM-kultaa saman kauden aikana.
Toisekseen mestaruudella on suuri merkitys yhteiskunnallisesti. Pohjois-Italian suurseurat Juventus, Milan ja Inter ovat jakaneet keskenään jokaisen scudetton vuodesta 2001 lähtien. Napolin edellisen, vuonna 1990 tulleen mestaruuden jälkeen genovalainen Sampdoria voitti seuraavana vuonna. Sittemmin vain Roma ja Lazio ovat pystyneet voittamaan mestaruuden kumpikin kertaalleen.
Roomalaisia ei Italiassa varsinaisesti pidetä kuitenkaan etelän seuroina, varsinkaan jos asiaa kysyy napolilaisilta. Etelän seuroista vain Cagliari on Napolin lisäksi pystynyt voittamaan mestaruuden koko Italian jalkapallohistorian aikana. Sekin tulee erilaisesta eteläisestä Italiasta, Sardinian saarelta.
Siinä missä pohjoisen kaupungit tunnetaan muun muassa urheiluautoista ja luksusmuodista, etelän kaupungeista ja varsinkin Napolista esiin on usein nostettu köyhyys, työttömyys, likaisuus ja rikollisuus.
Pohjois-Italia on maan taloudellinen keskus, ja etelässä moni tuntee tulleensa väärin kohdelluksi. Etelän ja pohjoisen suhteet ovat historiallisesti olleet suuri poliittinen kysymys.
Alueiden erot ovat näkyneet myös jalkapallossa. Siksi Napolin mestaruus on poikkeuksellinen. Nämä seikat on ensin ymmärrettävä, jotta kaupungin jalkapallohulluutta voi yrittää ymmärtää. Silti sen laajuutta on ulkopuolisena lähes mahdoton käsittää.
Tällä kaudella Napoli on pelannut hurmiossa. Mestaruus on näyttänyt selvältä jo pitkään, joten kaupungilla on ollut aikaa valmistautua.
Lisäaikavoitto pahimman vihollisen Juventuksen vieraana tarkoitti sitä, että mestaruus voisi ratketa kotipelissä Salernitanaa vastaan kuusi kierrosta ennen kauden päättymistä. Lisäksi Lazion pitäisi menettää samana päivänä pisteitä Interin vieraana Milanossa.
Jotta kaikki olisi täydellistä, Napolin ottelu siirrettiin viime tingassa lauantailta sunnuntaille alkamaan vasta Lazion pelin jälkeen. Se ei tv-yhtiöitä miellyttänyt, mutta jopa ne joutuivat nöyrtymään viime hetken ottelusiirron tieltä. Muualla Italiassa Napolin etukäteinen juhliminen ja itsevarmuus on ärsyttänyt.
Jo lauantaina koko kaupunki on kaaoksessa. Ihmismassat kerääntyvät etenkin kapeista kaduistaan ja halvoista Aperol Spritz -trendijuomistaan tunnetun Quartieri Spagnolin kaupunginosaan. Spritz on yleensä väriltään oranssi, mutta täällä niitä saa myös sinisenä. Juoma kulkee nimellä Maradona Spritz. Kuinkas muutenkaan.
Quartieri Spagnolin tunnetuin nähtävyys on Maradonan muraali. Vuoden 1990 mestaruuden jälkeen talon seinään maalattu valtava Maradonan kuva valvoo aukiota, joka on pyhitetty Maradonan muistoesineille. Ahtaalla aukiolla mahtuu hädin tuskin liikkumaan, mutta silti siellä joutuu väistelemään skoottereita. Seassa vipeltää koiria, jotka on nekin puettu Napolin väreihin.
Diego Maradonan muraali on jalkapallofanien ykkösnähtävyys Napolissa.
Quartieri Spagnolin kapeilla kaduilla saa väistellä kulkuneuvoja tiuhaan.
Koiratkin ovat saaneet Maradonan paidat päälleen.
Sunnuntai valkenee, ja jos lauantaina vallitsi kaaos, nyt voidaan puhua jo lähes maailmanlopun meiningistä. Aikaisesta aamusta lähtien autojen torvet soivat, pommit paukkuvat ja vaaleansininen savu peittää lähes jokaisen kadun. Arviolta sadat tuhannet ihmiset ovat valmiina juhlimaan mestaruutta.
Diego Armando Maradona -stadion sijaitsee kaukana Napolin keskustasta. Katuja on suljettu laajalti, eikä julkisen liikenteen kapasiteetti tunnu riittävän lainkaan. Paikallisjunat ovat jopa yli puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Junan kyytiin mahtuminen on liki mahdoton tehtävä. Jos ei satu omistamaan skootteria, ainoaksi vaihtoehdoksi monelle jää kävellä.
Napolin tämän kauden joukkue ei etukäteen pursunnut supertähtiä. Etenkin nigerialaishyökkääjä Victor Osimhenista ja nuoresta georgialaistaiturista Khvitsa Kvaratskheliasta on kuitenkin kasvanut sellaisia.
Kansalaisuuksien kirjo on laaja ja hyvin erilainen verrattuna moniin muihin Euroopan huippujoukkueisiin. Luottotoppareista Amir Rrahmani on kosovolainen ja Kim Min-jae eteläkorealainen. Pohjoismakedonialainen Elif Elmas on edustanut Napolia jo useamman vuoden.
Puolimatkassa stadionille edellä kävelee kaksi korealaisturistia Min-jaen paidoissaan. Yhtäkkiä parvekkeelta alkaa kuulua lasten iloista huutoa. ”Kim, Kim, Kim!” Korealaiset vilkuttavat hymyillen takaisin.
Napolin julkisen liikenteen kapasiteetti oli sunnuntaina koetuksella.
Kaduilla näkyi runsaasti eteläkorealaisia faneja Kim Min-jaen pelipaidoissa. Lapset innostuivat parvekkeella.
Tilanne kuvaa hyvin sitä, kuinka napolilaiset ovat ottaneet monikansallisen joukkueen omakseen. Eri maiden liput liehuvat laajalti. Tämä on tervetullutta vastapainoa Italiasta liian usein kuuluville uutisille jalkapalloon liittyvästä rasismista.
Varsinkin Georgian lippuja näkee paljon. Kvaratskhelia, 22, tunnetaan jo laajalti uudella lempinimellään ”Kvaradona”. Napolissa tuskin suurempaa kunnianosoitusta voi saada. Huuma yltää myös Georgiaan, sillä Tbilisistä on läpi kauden lennätetty ihmisiä Napoliin katsomaan uutta tähteään paikan päälle. Ratkaisuottelut näytetään Georgian televisiossa ilmaiseksi.
Kvaratskhelia ja Osimhen ovat nykypelaajista selvästi yleisimmät nimet pelipaidoissa ja lipuissa ympäri kaupunkia. Usein kaksikon kasvot nähdään yhdessä Maradonan kanssa. ”El Dios” on saanut rinnalleen uudet pyhimykset.
Yhtäkkiä torvien soitto kaduilla voimistuu. Inter on tehnyt maalin. Yhtä nopeasti myös vaimenee, sillä maali hylätään ja Lazio siirtyy johtoon seuraavasta hyökkäyksestä.
Pienen ravintolan ikkunan ympärille on kerääntynyt kymmeniä ihmisiä. Italiassa vain harvoissa baareissa näytetään liigapelejä suorana. Tarjoilija juo viskiä ja kävelee ympäriinsä hermostuneena. Lopulta tulee vapauttava hetki, ja ihmisjoukko sekoaa. Inter tasoittaa ja nousee lopulta voittoon. Mestaruus on nyt entistä lähempänä. Tarjoilijakin voi taas hengittää.
Maradona-stadionille mahtuu 60 000 katsojaa, mutta sen ympäristössä ihmisiä on kymmeniätuhansia enemmän. Mittavat turvatoimet estävät liputtomien vyöryn porttien yli, mutta ainakin yksi rohkea onnistuu tempussa ihmisten hurratessa.
Tieto Interin voitosta tavoittaa Napolin: mestaruus on jälleen askeleen lähempänä.
Kannattajat odottavat ottelun alkua. Maradona on yhä suosituin nimi pelipaidoissa.
Yksi Napolin perinteistä on suomalaisestakin vinkkelistä ajankohtainen. Alkulämmittelyjen aikana ämyreistä kajahtaa Opuksen klassikkokappale Live is Life.
Jääkiekon SM-liigan mestaruuden jälleen voittaneen Tapparan maalilauluna Suomessa tunnettua kappaletta on soitettu Napolissa Maradonan ajoista lähtien. Maradonalla oli tapana temppuilla pallolla kappaleen tahtiin. Youtubesta löytyvällä videolla on kymmeniä miljoonia katselukertoja.
Ottelu alkaa, ja vaikka stadionilta kuuluva metakka on aluksi hurja, hermostuneisuus ottaa napolilaisissa vallan. Kun vapauttava maali vihdoin syntyy, on ihmisten reaktio unohtumaton. Moni vajoaa polvilleen ja alkaa kyynelehtimään. Ilotulitukset paukkuvat joka puolella. Asuintalon parvekkeella ikääntynyt nainen paukuttaa hurmiossa kattilankansia yhteen.
Napoli johtaa, mikä on osalle kannattajista liikaa.
Sitten tapahtuu jotain odottamatonta, sillä Salernitana tasoittaa. Pauke ja torvien soitto vaimenee hiukan ensimmäistä kertaa koko päivänä. Lisäajalla ihmisjoukko yltyy uudestaan villiin tuuletukseen. Joku radiosta ottelua kuunnellut luulee voittomaalin syntyneen, ja sadat ihmiset tuulettavat turhaan – ei maalia. Ottelu päättyy, eikä isoja juhlia vielä tule.
Tunnelma rauhoittuu hetkeksi. Ihmisten ilmeet ovat hämmentyneitä, osa näyttää jopa pettyneeltä.
Pian kuuluu kuitenkin yksi torven töräys, nopeasti toinenkin. Juhlamieliala alkaa palata ihmisten kasvoille. Kun jaksaa odottaa 33 vuotta, ei muutamasta lisäpäivästä ole haittaa.
Tämä kevät on Napolin. Kenties Maradonakin myhäilee.
Napoli varmisti mestaruuden neljä päivää myöhemmin torstaina vierasottelussa Udinesea vastaan. Stadionilla oli media-arvioiden mukaan yli 13 000 Napolin kannattajaa. Maradona-stadionilla Napolissa ottelua seurasi samaan aikaan jättinäytöiltä yli 60 000 katsojaa.
