Linja-autonkuljettaja Asta Hyttinen valmistautuu ajamaan Martinlaakson asemalta Tapiolan torille ja takaisin neljä kertaa.
Bussi lähtee kolmen minuutin päästä. Takana on neljän tunnin työrupeama Helsingin puolella. Tänä aamuna kuljettaja on päässyt tauolle vain kolme minuuttia myöhässä ja vessassakin on ehtinyt käydä.
Aina ei ehdi.
Hätä voi yllättää myös kesken ajon, sillä ruokatunnin lisäksi muita taukoja ei ole ja bussissa on istuttava.
Tapiolan torin vessat ovat niin kaukana, ettei Hyttinen ehdi käydä niissä, joten jossain välissä hänen täytyy ehkä juosta Martinlaakson kauppakeskukseen vessaan – silläkin uhalla, että lähtö viivästyy.
Hyttinen koettaa juoda mahdollisimman vähän kestääkseen monen tunnin istumisen ratin takana. Helteellä se on aika tukalaa.
– Aikatauluja pitäisi löysätä. Mekin olemme vain ihmisiä, Hyttinen sanoo.
Kuljettaja käy ostarin takana puskapissalla
Ari Millasnoore ajaa paljon yövuoroja.
Edessä on tyypillinen vuoro: Se alkaa kello 16.20. Tauko on kello 21.14. Vuoro päättyy kello 03.03.
Tulevana yönä Millasnoore ajaa kahta eri reittiä: Pajamäen ja Kampin väliä sekä Munkkivuoren ostoskeskuksen ja Kaivopuiston väliä.
Tänäkin yönä hän saattaa joutua käymään työaikana puskassa tarpeillaan, koska kaikilla päätepysäkeillä ei ole kuljettajille wc-tiloja tai ne eivät ole yöaikaan auki.
Esimerkiksi Munkkivuoren ostoskeskuksen päätepysäkillä ei ole yöllä auki olevaa vessaa eikä edes kuljettajille tarkoitettua bajamajaa.
– Puskapissalla on pakko käydä, jos muuta mahdollisuutta ei ole, varatyösuojeluvaltuutettuna toimiva Millasnoore kertoo.
Liikennöitsijät ja HSL ovat sopineet, että bussilinjan jommallakummalla päätepysäkillä pitäisi olla wc-tilat.
Vessojen pitäisi pääsääntöisesti olla vesivessoja, mutta aina se ei ole mahdollista. Myös bajamajojen pystyttämiseen tarvitaan luvat. Aina niitä ei ole maanomistajalta mahdollista saada.
Tauko- ja wc-tiloista vastaa Helsingin seudun liikenne HSL.
– Joskus päätepysäkki saattaa olla vaikkapa yksityisen tien päässä eikä sinne saada lupaa pystyttää bajamajaa, havainnollistaa HSL:n operatiivisen yksikön päällikkö Maija Musto.
Esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston kaltaisen arvoalueen päätepysäkillä on kuitenkin bajamaja.
Tosin koppiin on päätepysäkiltä parisataa metriä. Aina sielläkään ei ehdi käydä.
– Jos päätepysäkille jää vaikkapa kaksi minuuttia tasausaikaa, ei siinä ehdi muuta kuin kääntää bussin, kuvailee Millasnoore.
Kuljettajien ongelma on se, että vaikka taukotiloja ja vessoja olisikin tarjolla, ne eivät ole aina auki tai ne sijaitsevat niin kaukana, ettei niihin ehdi.
Isot työmaat hidastavat liikennettä entisestään. Monet kuljettajat kertovat Ylelle myöhästyvänsä reitiltään jatkuvasti esimerkiksi ajaessaan Mannerheimintietä pitkin Elielinaukiolle.
Elielinaukion sosiaalitilat ovat auki yhteen asti yöllä, kun taas bussit kulkevat kellon ympäri.
– Silloin pitää mennä esimerkiksi tuohon läheisen hotellin vessaan, Millasnoore kertoo ja nyökyttelee hotelliin päin.
Luottamusmies: ”Jotkut vessat ovat todella törkyisiä”
Monet kuljettajat ja luottamusmiehet kertovat, että jatkuva kiire ja huonot työolosuhteet vaikuttavat jopa alan houkuttelevuuteen.
Heidän mukaansa moni nuori käy kokeilemassa linja-autonkuljettajan hommia, mutta lopettaa pian jatkuvan kiireen, pitkien työvuorojen ja epäinhimillisyyden vuoksi.
– Siinä alkaa pinna kiristyä, kun on jo myöhässä ja tietää, ettei ehdi käydä vessassa, sanoo Helsingin seudun Bussiliikenteen pääluottamusmies Kai Mäkinen.
Erityisesti naiskuljettajilta tulee Mäkisen mukaan jatkuvasti palautetta vessa-asiasta.
– Jotkut vessat ovat todella törkyisessä kunnossa. Niissä käyminen on ihan hirveää. Siinä tulee mieleen, että arvostetaanko työntekijää ollenkaan.
Kuljettaja Ari Millasnooren mielestä puskapissalla tai bajamajassa käyminen ei ole varsinaisesti nöyryyttävää.
– Ei se nöyrryttävää ole, mutta stressaavaa, kun joutuu miettimään koko ajan, mihin pääsee vessaan. Naisilla se on vielä hankalampaa, Millasnoore toteaa.
Yle kysyi kahdelta HSL:n päälliköltä, miten inhimillistä heidän mielestään on, että kuljettajat joutuvat käymään työaikana erilaisissa bajamajoissa tarpeillaan.
– Yleensä bajamajat on tarkoitettu satunnaiseen käyttöön ja varsinaiset tauot tapahtuvat paremmin varustetuissa tiloissa, HSL:n suunnittelupäällikkö Aleksi Manninen sanoo.
HSL:n mukaan bajamajoissa on usein myös lämmitys.
– Kuljettajien bajamajat eivät ole sellaisia kuin esimerkiksi festareilla on totuttu. Niissä on usein sähköt ja käsienpesumahdollisuudet, eli ne ovat astetta parempia, toteaa operatiivisen yksikön päällikkö Maija Musto.
HSL: Jos kuljettaja ei pääse vessaan, se on ongelma
HSL:n alueella on noin 30 taukotilaa, joissa on ruoanlaittomahdollisuus, ja 90 eri tyyppistä wc-tilaa, bajamajat mukaan lukien.
– Yksittäisiä ongelmia ehdottomasti on, ja jos kuljettajalla ei ole oikeasti vessamahdollisuutta tai aikaa sille, se on ongelma. Sitä ei käy kiistäminen missään nimessä, Aleksi Manninen sanoo.
Mannisen mukaan bussien aikataulut päivitetään kaksi kertaa vuodessa ja ne suunnitellaan niin, että aikataulujen puitteissa pystytään ajamaan.
Esimerkiksi Mannerheimintien suurremontin ajaksi linjojen aikatauluja on löysätty ja bussit ovat pääpiirteittäin pysyneet aikataulussaan.
– Aikataulusuunnittelu perustuu siihen, että meidän sinänsä kallis joukkoliikennekalustomme on mahdollisimman tehokkaassa käytössä ja se palvelee asiakkaita mahdollisimman hyvin, Manninen sanoo.
Hän kertoo, että joskus aikatauluja on muutettu muutamankin päivän varoitusajalla, jos ne ovat osoittautuneet liian tiukoiksi. Työvuorolistojen tekemisestä on kuitenkin vastuussa liikennöitsijä.
HSL:n tavoite on, että 95 prosenttia busseista on päätepysäkillä aikataulun mukaisesti.
Bussinkuljettaja Asta Hyttinen käynnistää auton Martinlaakson asemalta kohti Espoontoria. Ensimmäiset matkustajat hyppäävät kyytiin.
Matka alkaa ajallaan, eikä kenenkään tarvitse ainakaan vielä vilkuilla vihaisesti kelloaan.
Voit keskustella aiheesta 18.5.2023 kello 23:een saakka.