Lapissa on kehitteillä uusi menetelmä sorateiden rakentamiseen ja kunnostukseen. Soratien pintakerrokseen lisätään vesiliukoista sellukuitua, joka sitoo soran tiiviiksi massaksi.
Menetelmää kehittävät valtakunnallinen tienrakennusyhtiö Destia sekä kiertotalouteen erikoistunut lappilainen Tapojärvi Oy.
Sellukuitua kokeillaan muun muassa Sodankylässä Unarin-Luusuan kylässä. Siellä käsiteltiin neljä kilometriä Niesintietä viime syksynä.
Lähivuosina nähdään, miten nopeasti tien pinta kuluu, vähenevätkö routavauriot ja pitääkö sellukuitu pölyämisen kurissa. Sellukuidun on tarkoitus sitoa pieniä partikkeleita toisiinsa ja ehkäistä muun muassa pintakelirikkoa.
Destian työpäällikkö Henri Annala on kuitenkin tyytyväinen tien kuntoon näin ensimmäisen kelirikon jälkeen.
– Kun olimme toukokuussa ensimmäistä kertaa porukalla katsomassa valmista tuotetta, oli ihan positiivisia fiiliksiä. Tie on pysynyt hyvin kasassa verrattuna lähtötilanteeseen.
Destia ei ole ensimmäistä kertaa kokeilemassa sellukuitua. Annalan mukaan yhtiö on jo kokeillut menetelmää pintakelirikon torjuntaan kolmessa eri paikassa ja pölynsidontaan kahdessa tapauksessa, ja yhdessä kohteessa on käytetty hieman erilaista tuotetta runkokelirikkoon.
Monet kaivokset käyttävät vastaavaa menetelmää jo pölynsidontaan.
Miljoonakustannuksista miljoonasäästöt?
Liukoiselle sellukuidulle olisi käyttöä, jos siitä saadaan taloudellisesti ja teknisesti järkevä menetelmä. Pelkästään Lapissa on noin 3 000 kilometriä sorateitä; noin kolmannes maakunnan kaikista teistä on sorapäällysteisiä.
Haasteena sorateillä on varmistaa, että tie pysyy tasaisena ja kiinteänä eikä se pölise. Se vaatii jatkuvaa työtä. Esimerkiksi pölyämisen estämiseksi niitä suolataan.
Keväisin joudutaan korjaamaan kelirikon aiheuttamat vauriot, ja tien pinnan kulumia saa lanata muutoinkin. Keskimäärin joka viides vuosi soratiet joudutaan sorastamaan kokonaan uudelleen.
– Joka kevät tehdään niin sanotut kesämuokkaukset, tiet tasataan ja suolataan, ja sitten kesän mittaan tarvittaessa uusitaan niitä toimenpiteitä, kertoo Lapin ely-keskuksessa maanteiden hoidosta vastaava projektipäällikkö Markku Riipi.
Lapin ely-keskus käyttää näihin töihin tänä vuonna noin 4,3 miljoonaa euroa. Siksi ely-keskus on myös mukana Niesintien pilottihankkeessa.
Riipi sanoo, että ely-keskus tavoittelee sekä parannuksia tien laatuun että kustannussäästöjä.
– Jos saadaan suolan vaikka käyttö puolitettua, niin se on aika huomattava säästö kustannuksissa. Ja sitten tässä vielä tuetaan kiertotaloutta myös, että saadaan teollisuuden sivutuote käyttöön.
Riipin mukaan ely-keskuksella on kolmen vuoden mittainen sopimus urakoitsijan kanssa Niesintien kokeilun seurannasta.
– Sen jälkeen voidaan sitten arvioida vaikutuksia ja lähdetäänkö tähän laajemmin mukaan. Kohteita kyllä riittää. Jos suolan käyttö saadaan vaikka puoleen, niin sillä saadaan jo aika huomattavia kustannussäästöjä. Lisäksi seurataan, pystytäänkö vähentämään muitakin toimenpiteitä tällä tiellä, Riipi sanoo.
”Ei tarvitse kelkkoa suolaa Keski-Euroopasta”
Toistaiseksi projektipäällikkö Markku Riipikin on tyytyväinen viime syksynä käsitellyn pilottitien kuntoon.
– Näyttää ihan hyvältä, tie on kiinni. Tähän mennessä se on toiminut sillä lailla kuin on ajateltukin, mutta nyt on vasta yksi talvikausi takana. Tarvitaan useampi kesäkausi, että nähdään oikeasti, mikä sen vaikutus loppujen lopuksi on tähän tien rakenteeseen.
Niesintien pilottihankkeessa soratien pintarakenteeseen sekoitetaan biohajoavaa kuituliuosta. Tuote ei kuitenkaan liukene veteen eikä kulkeudu sadevesien mukana ympäristöön, koska se on geelimäistä, sanoo työpäällikkö Henri Annala.
– Kun se ajan oloon hajoaa, niin lopputuloksena on sokeria. Eli se on täysin vaaraton ympäristölle.
Annalankin mielestä hienoa, että menetelmässä käytettävä sellukuitu saadaan teollisuuden sivutuotteena, eli sen käyttö on hyvä esimerkki kiertotaloudesta.
– Siinä on se vihreä ajatus, että meidän ei tarvitsisi Keski-Euroopasta kelkkoa suolaa tänne meidän teihin vaan voitaisiin sitoa ne tuolla sellukuidulla.
