KIOVA Slava Ukraini on sarjakuvataiteilija Heikki Paakkasen, 78, seitsemäs sarjakuva-albumi Sissi ja siviilipalvelushenkilö -sarjasta.
Sarjassa eripurainen parivaljakko, pasifisti ja militaristi, kiertävät eri maita tutkimassa niiden sotahistoriaa.
Tällä kertaa päähenkilöt joutuvat ensimmäistä kertaa käynnissä olevaan sotaan.
– En ole toivonut sotaa, mutta nyt kävi näin, että pääsen operoimaan oikeaan sotaan, Paakkanen kertoo.
Taiteilija on tunnettu innokkaana ja jopa maanisena historian ja erityisesti sotahistorian harrastajana.
Sissi ja siviilipalvelushenkilö -sarjakuva-albumisarjassa hän on asettanut vastakkain kaksi täysin päinvastaista persoonaa: idealistinen ja intomielinen siviilipalvelushenkilö on kasvissyöjä ja vannoutunut pasifisti, kaikkea paitsi vettä juova sissi on seikkailuja janoava irrottelija.
Ukraina ja sen alueella käytävä sota toivat käänteen sarjakuvahahmojen keskinäisiin suhteisiin.
Siviilipalvelushenkilö tarttuu nyt ensimmäistä kertaa aseeseen ja ihmettelee, onko aika laittaa pasifismi jäähylle. Päätöksen taustalla on myös suomalaisten traumaattiset sotakokemukset, josta sissi on aina ammentanut inspiraatiota.
– Kaikista lampuista putkahtaa lampun henki, tässä tapauksessa siitä putkahti talvisodan henki.
Sotahistoria ei ole Paakkaselle pelkkä harrastus vaan myös osa hänen sukuhistoriaansa. Hänen sukunsa tulee Viipurista.
Vauhdilla Ukrainaan
Paakkanen oli aikeissa lähettää Sissi ja siviilipalvelushenkilö -sarjan päähenkilöt Viroon, ja sitä varten hän teki tämän vuoden tammikuussa matkan naapurimaahan.
Siellä hän havahtui tajuamaan, että Ukrainan sota saattaa olla pian ohi eikä hän ehdi todistaa sitä omin silmin.
Ennätysajassa taiteilija rakensi ja piirsi tarinan sekä valmisteli matkan Ukrainaan.
Nyt istumme Kiovan keskustassa puistonpenkillä, ja Paakkanen piirtää lehtiöönsä vieressä nukkuvaa miestä.
Matkan tarkoitus on kerätä havaintoja sodasta ja arjesta sotaa käyvässä maassa. Havaintojen on määrä muuttua dokumentaarisiksi piirroksiksi, jotka liitetään albumin tulevaan liitteeseen.
Kiova oli taiteilijalle kuitenkin yllätys. Kaupungissa eletään – jatkuvista ilmaiskuista huolimatta – lähes normaalia, jopa turisteille ystävällistä arkea.
Raskaiden taisteluiden murjomaan Bahmutiin tai muille vastaaville alueille Paakkanen ei kuitenkaan lähde, sillä turvallisuus oli hänelle ja hänen perheelleen tärkein matkalle lähtemisen ehto.
Sotahavaintoja Paakkanen aikoo tehdä miehityksestä kärsineessä Irpinissä tai sotilassairaalassa.
– Tiedän sodan tuoman kurjuuden. En puhu pelkästään suolenpätkistä tai joukkohautatuhoista vaan siitä surusta ja murheesta, joka aiheutuu omaisille, Paakkanen sanoo.
– Kuolleen huolet ovat ohi, mutta ne ovat omaisten riesana ja painajaisena loppuiän, hän jatkaa.
Sodan paradoksit kiinnostavat
Paakkanen sanoo, että häntä kiinnostaa ja innostaa etenkin sodan paradoksaalisuus ja ristiriitaisuus. Sotaa käyvässä maassa ristiriitaiselta voi tuntua sodan merkkien ja arkiasioiden läheisyys.
Tämäntyyppisiin yllättäviin havaintoihin taiteilija törmäsi heti ensimmäisenä päivänä saavuttuaan Kiovaan.
Paakkanen todisti Kiovan vilkkaalla kadulla pornoelokuvan kuvauksia ja myöhemmin huomio kiinnittyi penkille sammuneisiin puliukkoihin, jotka olivat sonnustautuneet maastokuviollisiin vaatteisiin.
– Yritin luoda kontaktin, jotta voisin pyytää häneltä luvan piirtämiseen. Emme löytäneet yhteistä kieltä, mutta kävi ilmi, että hän on sen verran juovuksissa, että se yhteinen kieli ei olisi ehkä auttanut.
Paradoksit auttavat Paakkasta tarkastelemaan sotaa myös muutoin kuin pelkkänä kauhuna.
– Kavahdan joukkohurmoksellista massakauhistelua. Olen mieluummin utelias tarkkailija kuin taivasteleva kauhistelija, Paakkanen sanoo.
