Selkeästi suurin osa uusista valmistuvista asunnoista pääkaupunkiseudulla ja Tampereella ovat yksiöitä ja kaksioita. Yksiöiden ja kaksioiden osuus uusista asunnoista oli Espoossa ja Helsingissä noin 57 prosenttia, Vantaalla lähes 70 ja Tampereella peräti 76 prosenttia. Silti suurin osa niistä päätyy vuokralle, eikä esimerkiksi nuorten aikuisten omiksi ensiasunnoiksi.
Tämä selviää tänään julkaistusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin asuntorakentamisen muutoksia vuosina 2015–2021.
Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on erittäin huolissaan tilanteesta, koska käytännössä asumisen tarpeet ovat korvautuneet asuntotuotannon tarpeilla.
– Suhteessa neliömäärään vuokrat ovat korkeampia, mitä pienempiä asuntoja ovat. Mitä pienempi asunto, niin sen parempi tuotto.
Tilanteesta hyötyvät Vaattovaaran mukaan erityisesti rakentajat.
Vaattovaara kertoo, että myös omistumisasuminen monilla uusilla alueilla on jäänyt marginaaliseksi. Hänen mukaansa esimerkiksi kolmiot lähentelevät puolen miljoonan euron hintoja pääkaupunkiseudulla, ja muun muassa tästä syystä pienituloiset ajautuvat vuokralle.
– Rakennetun ympäristön kautta ollaan tuomassa uusia yhteiskunnallisia jakoja, toteaa Vaattovaara.
Pääkaupunkiseudun uusien asuntojen alueista, erityisesti Vantaalla ja Espoossa, on tullut hyvin vuokra-asuntovaltaisia, koska perheasuntoja on rakennettu vähän. Asukasrakenteessa on segregaation, eli eri sosiaalisten ryhmien eritytymisen, uhkaa, varoittaa väestöasiantuntija Pekka Vuori.
Muuttovilkkaus vaikuttaa asuinalueen viihtyisyyteen ja turvallisuuteen
Tutkimuksen mukaan vuosina 2019–2021 valmistuneiden asuntojen keskikoko on suorastaan romahtanut. Vantaalla valmistuneiden asuntojen keskikoko oli vain 47 neliömetriä, kun edellisenä kymmenenä vuonna keskikoko oli 86 neliötä. Helsingissä ja Espoossa neliöitä oli uusissa asunnoissa keskimäärin alle 60.
Helsinki on jo alkanut rakentamaan myös isompia kerrostaloasuntoja, mikä Vaattovaaran mukaan monipuolistaa väestörakennetta.
Kun alueen omistusasumisen osuus pienentyy, se vaikuttaa Vaattovaaran mukaan myös siihen, että väestö ei kiinnity alueelle, vaan asukkaat lähtevät muualle.
Tutkimuksessa havaitaan, että muuttovilkkaus on korostunut tietyillä uusilla rakennetuilla alueilla ja teoriassa väki alueilla saattaa vaihtua jopa kolmen vuoden välein.
– Muuttovilkkaus saa aikaan turvattomuuden tunnetta ja hyvin herkästi myös levottumuutta asuinalueella.
Vaattovaaran mukaan asukkaiden vaihtuvuus vaikuttaa myös viihtyisyyteen ja yhteisöllisyyteen, joiden rakentuminen on haastavaa, mikäli väki käy vain kääntymässä alueella.
Tukholman yksiöt asuttavampia
Vaattovaaran mukaan Tukholmaan verrattaessa yksiöiden rakentamismäärässä ei ole suurta eroa, mutta asuntojen laadussa on.
Pääkaupunkiseudulla vuosina 2015–2021 valmistuneista yksiöistä 12 prosenttia oli huone ja keittiö -tyyppisiä, mutta Tukholman läänissä sen sijaan 85 prosentilla yksiöistä oli oma keittiö. Esimerkiksi vuonna 2021 Tukholman kaupungissa valmistui reilut 2000 yksiötä ja kaikissa oli oma keittiö.
Vaattovaara kuvailee yksiöitä ilman keittiötä hotellihuoneiden kaltaisiksi ja asuttavuutta haastavaksi: esimerkiksi vaatekaappi voi olla kiinni hellassa ja sänky niitä vastapäätä. Hänen mukaansa usein tällaiset asunnot ovat muodoltaan putkimaisia ja pimeitä.
– Nämä ovat kuitenkin ihmisten koteja.
Vaattovaara kertoo seuranneensa Ruotsin asuntorakentamisen tilannetta, jossa on mietitty ratkaisuja, mikäli tietty alue muuttuu levottomaksi tai väestö yksipuolistuu.
Vaattovaaran mukaan keinoja rakennetun ympäristön palauttamiseksi monipuoliseksi ja vetovoimaiseksi on hyvin vähän, jos se jo kertaalleen pääsee muuttumaan yksipuoliseksi.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 2. kesäkuuta kello 23:een asti.
Korjaus 2.6.2023 klo 17:42 kuvatekstiin lisätty sanat ”juuri lainkaan” lauseeseen, että Tukholmassa ei ole juuri lainkaan tehty vuoden 2017 jälkeen ilman keittiötä olevia yksiötä.