Heinäkuussa 2013 Marko Kämäräisen mieli oli rento.
Takana oli yli vuosikymmen hevimetallia hyvässä kaveriporukassa. Silentrain-bändi oli päässyt levyttämään, reissaamaan ja saanut faneja – viestien perusteella ulkomaita myöten.
Haaveet läpimurrosta oli kuitenkin haudattu. Edessä oli keikka, joka olisi jäävä viimeiseksi.
– Se oli Ilosaarirockin jatkoklubi Joensuun Ilonassa. Ei me ajateltu, että ura päättyisi sinne, mutta muu elämä oli pikku hiljaa viemässä voiton, Kämäräinen muistelee.
Seuraavat kymmenen vuotta yhtyeen jäsenet tekivät kuka mitäkin. Basisti Jussi Karjalainen ja rumpali Aki Karhu työstivät metallia konepajalla, kitaristi Juha Lehtinen ja laulaja-kitaristi Kämäräinen olivat kaupan alalla.
Viime talveen saakka näytti, että Silentrainin tarina oli ohi. Sitten Kämäräisen puhelin soi.
– Tuomas [Holopainen] kysyi, kiinnostaisiko lämmitellä Nightwishia Kiteellä. Kutsuin bändin kokoon ja kaikki olivat sitä mieltä, että totta hitossa!
Paras kausi 00-luvulla
Viime kuukaudet Silentrain on treenannut säännöllisesti. Bändin tavoitteena on heittää keikka, jota he voisivat muistella hymyillen.
Kesäkuun puolivälin konserttiin odotetaan noin 10 000 kuulijaa. Keikka on ylivoimaisesti suurin, jossa Silentrain on koskaan soittanut.
– Onhan tämä erikoinen tilanne, pakko se on myöntää! Nuorempana sitä teki töitä musiikin eteen tosi innoissaan, mutta näin isoista lavoista ei tullut silloinkaan haaveiltua, Kämäräinen pyörittelee.
Melodista metallia soittavan Silentrainin kulta-aika osui 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle.Tuolloin bändi keikkaili ahkerasti ja julkaisi omakustanteista musiikkia, joka herätti levy-yhtiöiden kiinnostuksen.
Alun perin yhtye tunnettiin nimellä Dunces (suom. pölkkypäät), mutta nimi vaihdettiin, jotta menestys ei jäisi ainakaan siitä kiinni.
Vuonna 2008 yhtyeen Wrong Way to Salvation -albumi julkaistiin 11 Euroopan maassa. Moni odotti lopullista läpimurtoa, mutta sitä ei koskaan tullut.
– Olihan meillä Lauren Harrisin lämppärikeikka Tavastialla, mutta sen jälkeen kaikki alkoi hiipua. Ei ollut keikkamyyjää, eikä levyä oikein promottu. Pääsimme varmaan niin pitkälle, kuin rahkeet riittivät, Kämäräinen miettii.
Soiton opettelua uudelleen
Osalle bändistä tuleva keikka on tarkoittanut musiikkiharrastuksen aloittamista uudelleen. Laulaja-kitaristi Kämäräinen kertoo,että etenkin laulaminen oli jäänyt hänellä tauon aikana vähiin.
– Minulla oli kyllä rummut tallessa, mutta en ollut niitä hirveästi paukutellut, Aki Karhu naurahtaa.
Basisti Karjalainen sanoo kaikkien tiedostavan, että Silentrainin saama mahdollisuus on poikkeuksellinen. Harva keski-ikään ehtinyt rokkibändi pääsee uransa isoimmalle areenalle sen jälkeen, kun ura on ollut jo ohi.
– En näe tätä ympyrän sulkeutumisena, vaan uutena alkuna, Kämäräinen sanoo.
– Julkaisemme ensi vuonna uuden albumin ja otamme keikasta kaiken positiivisen energian vastaan innokkaasti. Päivätöitä emme jätä, mutta ei meillä ole hävittävääkään.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 13.6. klo 23:een saakka.