Lahtelaisen Veera Salomäen pahoinvointi alkoi viidennellä raskausviikolla. Sen jälkeen huono olo jatkui koko raskauden ajan. Hän oksensi lähes joka päivä, pahimmillaan jopa parikymmentä kertaa päivässä.
– Valitsin rehellisesti ruuan sen mukaan, mikä maistuu hyvältä myös silloin, kun se tulee takaisin ylös.
Raskauspahoinvoinnista kärsii jopa 90 prosenttia raskaana olevista. Lievä pahoinvointi on tavallista, mutta 1–2 prosentilla odottajista kyse on vaikeasta, sairaalahoitoa vaativasta raskauspahoinvoinnista eli hyperemeesistä.
Raskauden aikana Salomäki oli tiputuksessa useamman kerran. Hyperemeesistä hän ei tiennyt mitään.
Lopulta Salomäki kertoi kokemuksistaan Instagram-tilillään. Päivityksen jälkeen hänen ystävänsä ehdottivat, voisiko kyse olla hyperemeesistä. Lopulta sairaus diagnosoitiin, kun Salomäki haki apua yksityiseltä vastaanotolta.
Hoitoon pääsy on vaikeaa
Hypermeesistä puhutaan, jos vaikea pahoinvointi ja oksentelu estävät ravinnon saannin ja on niin kokonaisvaltaista, ettei arjesta enää selviä.
Vuosittain Suomessa käydään 500 sairaalahoitojaksoa hyperemeesin vuoksi. Terveydenhuollossa hyperemeesiä ei kuitenkaan aina tunnisteta.
– Potilaat kertovat, että hoitoon pääsy on vaikeaa. Hyperemeesin tunnistamisessa ja sen hoidossa voi olla tiedonpuutetta. Tilanteen kartoitus, odottajan tukeminen ja todesta ottaminen olisivat hirveän tärkeää, sanoo lääketieteen lisensiaatti Linda Laitinen.
Hän on juuri raskauspahoinvoinnista väitellyt naistentautien ja gynegologian erikoislääkäri.
Laitinen toivoo, että pahoinvoinnin vaikea muoto tunnistettaisiin paremmin ja äidit saisivat hoitoa ajoissa ennen kuin tilanne on todella paha.
Oireita vähätellään ja moni odottaja jää ilman apua
Veera Salomäki kokee, että osa terveydenhuollon ammattilaisista suhtautui häneen vähättelevästi.
– Sain kommentteja siitä, että raskaus ei ole sairaus ja että koeta nyt vain nauttia. Siinä olossa ei hirveästi nautita. Minulle myös sanottiin suoraan, että olen itse aiheuttanut tilanteeni.
Salomäelle vakuuteltiin, että pahoinvointi lakkaisi pian, vaikka sairauden vuoksi se ei hellittänyt ennen synnytystä.
Potilasyhdistys Hyperemeesi ry:n varapuheenjohtaja Mira Šuštar vahvistaa, että hyperemeesi tunnistetaan melko huonosti, ja hoitoon pääsy sekä hoidon laatu vaihtelevat paikkakunnasta riippuen.
Moni odottaja jää kokonaan ilman apua.
– Sanotaan helposti, että paha olo kuuluu asiaan. Etenkin ensiodottajat saattavat helposti itsekin ajatella niin, vaikka kyse olisi pahemmasta. Sitten tila voi mennä jo tosi heikoksi.
Šuštarista tarvittaisiin kompakti tietopaketti odottajille sekä selkeä, yhtenäinen hoitopolku koko maahan.
Raskauspahoinvointi alkaa usein jo viikolla neljä tai viisi. Ensimmäinen neuvolakäynti on usein viikolla kahdeksan. Äitejä pompotellaan paikasta toiseen.
– Moni käy läpi päivystykset, työterveyden ja terveyskeskukset, kun kenenkään mielestä hoito ei kuulu juuri heille, Šuštar sanoo.
Myös Salomäki tunsi, ettei hoitohenkilökunnalla ollut aina tietoa, missä häntä kuuluisi hoitaa. Hän sai lopulta kaipaamaansa tukea naistenpolilta ja naistentautien päivystyksestä.
Toive kuolemasta hiipii äidin mieleen
Vaikea raskauspahoinvointi on enemmän kuin pahoinvointia, kokonaisvaltaisempaa. Šuštar kuvaa sitä todella synkäksi tilaksi, joka jatkuu loputtomiin.
– Sitten makaa pimeässä huoneessa ja yrittää vain selvitä. Siinä hyvin moni äiti miettii ja ainakin jollain tasolla toivoo joko omaa tai vauvan kuolemaa, mutta siitä ei hirveästi puhuta.
Myös kansainvälisissä tutkimuksissa näkyy, että pahaksi äitynyt pahoinvointi voi päättyä raskauden keskeyttämiseen.
Veera Salomäki mietti paljon sitä, miten hän selviää synnytykseen saakka ja miten synnytys sujuu.
– Pohdin, että pystynkö tähän raskauteen. Varsinkin kun tunsin, että jäin jotenkin yksin. Niitä ajatuksia kävin hirveästi läpi.
Pahoinvointi on vaikuttanut myös Salomäen lapsihaaveisiin. Voiko perhe hankkia lisää lapsia, jos Salomäki joutuu sen takia kuukausiksi pois pelistä?
– Toivoin, että meille tulee iso perhe, mutta tällä hetkellä en osaa vielä sanoa siitä. Tästä toipuminen kestää kauan.
Pahoinvoinnin mittaristosta apua hoitoonpääsyyn
Eirkoislääkäri Linda Laitinen kohtaa työssään sairaalahoidossa olevia, vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsiviä naisia.
Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oloa voidaan helpottaa. Usein tarvitaan esimerkiksi suonensisäistä nesteytystä ja pahoinvointilääkkeitä.
Hoitoonpääsy vaatii lähetteen. Hyperemeesin tunnistamiseen tai sen vahvuuden arvioimiseen vielä ole yhtenäistä mallia.
Laitinen uskoo, että yhtenäinen mittaristo esimerkiksi päivystyksissä ja neuvoloissa voisi helpottaa tunnistamista.
Tällainen voisi olla kansainvälisesti laajassa käytössä oleva raskauspahoinvoinnin PUQE-mittaristo. Siinä odottajaa pyydetään itse arvioimaan muun muassa pahoinvoinnin kestoa tai oksentelun ja yökkäyskertojen määrää. Vastaukset pisteytetään.
– Korkeat pisteet saaneiden joukosta ainakin todennäköisesti löytyy jo hyperemeesiä, Laitinen sanoo.
Hyperemeesin nykyinen määritelmä on ollut käytössä kaksi vuotta. Ennen katsottiin painon putoamisen määrää tai ketoaineita, nykyinen määritelmä nostaa esiin myös odottajan omaa kokemuksen tilastaan.
Hypermeesiin sairastunut Veera Salomäki muistuttaa, että koko perheen tukeminen terveydenhoidossa on tärkeää. Sairaus ei kuormita vain kärsivää äitiä.
– Mies joutui hoitamaan kaiken. Minusta tuntuu, että miehet jäävät toissijaisiksi näissä asioissa. Meitäkään ei kohdata kunnolla, saati sitten puolisoa.
Salomäki kertoo hänen pahan olonsa jääneen synnytyssaliin. Kuukausien oksentamisen jälkeen tunne oli mieletön.
– Kun syntyi uusi elämä ja lapsi tänne, niin myös minä synnyin uudelleen.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 27.6.2023 kello 23:een asti.