Kaksi naista kertoo, millaista on olla ”ikuinen määräaikainen” – eivät ole koskaan olleet vakituisessa työsuhteessa

Monet koko lukuvuoden töitä painaneet opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset päätyvät kesällä työvoimatoimiston luukulle.

Liisa Anttila katsoo kameraan puutarhassaan.
Liisa Anttila kaipaa pysyvää työyhteisöä ja pitkäaikaisia ihmissuhteita: ”Jaksaminen vuodesta toiseen on koetuksella, kun mitään pysyvyyttä ei ole.” Kuva: Niko Kotiranta
  • Ulla Malminen

Biologian, maantiedon ja terveystiedon opettaja Liisa Anttila, 44, ei ole koskaan saanut vakituista työtä.

Valmistuttuaan aineenopettajaksi 17 vuotta sitten hän on kiertänyt opettamassa yli kymmenessä koulussa ja kahdeksassa kunnassa Varsinais-Suomessa.

– Mitä pidempään sitä on jatkunut, sitä enemmän se stressaa. Joka syksy uudessa työpaikassa aloittaminen on raskasta, kun pitää nopeasti ottaa haltuun uusia asioita. Keväällä taas alkaa surutyö kollegojen ja oppilaiden hyvästelystä ja stressi uuden työn etsimisestä.

Pätkätyökierteessä elävä opettaja ei saa rentoutua kesälomalla, vaan hänen pitää olla aktiivinen työnhakija. Kesällä hän ei yleensä saa palkkaa, koska työsuhteet kestävät usein syksystä kevääseen.

Anttila arvioi, että työsuhteita on ollut kaikkiaan lähes satakunta. Ne ovat vaihdelleet parin tunnin keikoista kymmenen kuukauden työsopimuksiin.

– Eläkkeeni tulee varmaan olemaan surkea, ikälisiä ei ole juuri kertynyt, eikä elämää oikein uskalla suunnitella.

Liisa Anttila leikkaa pensasta.
Liisa Anttila hoitaa puutarhaansa Kaarinan Kuusistossa. Kuva: Niko Kotiranta

Hallitus helpottaa määräaikaisten sopimusten tekemistä

Tulevaisuudessa määräaikaisten työntekijöiden palkkaaminen käy työnantajille entistä helpommaksi, jos uuden hallituksen suunnitelmat toteutuvat.

Hallitus haluaa, että vuoden kestävä määräaikainen työsopimus olisi mahdollista tehdä ilman erityistä perustetta. Lainsäädännöllä kuitenkin varmistettaisiin, ettei muutos lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Nähtäväksi jää, miten ja milloin tämä toteutuisi.

Tällä hetkellä työsopimuksen pitäisi olla toistaiseksi voimassaoleva, jos määräaikaisuudelle ei ole perustetta. Se voi olla esimerkiksi sijaisuus tai projektiluontoinen työ.

Anttila haluaa laajentaa työllistymismahdollisuuksiaan ja täydentää tutkintoaan erityisopettajan pätevyydellä, mutta koulutukseen on vaikea päästä, sillä aloituspaikkoja on vain vähän yliopistoissa tarjolla.

Opiskeluhaaveita voi jarruttaa sekin, että uusi hallitus myös suunnittelee aikuiskoulutustuen lakkauttamista, jolloin aiempaa harvempi perheellinen pystyy heittäytymään opiskelijaksi.

”Sijaisena en kuulu joukkoon”

Myös lastenhoitaja Kati Kiviranta-Korjus, 44, on työskennellyt kymmenessä eri päiväkodissa Kotkassa. Hän kertoo, että työsopimuksia on kertynyt yli sata.

– Pätkätyöt eivät ole ihmisen hommaa, hän sanoo.

Toisinaan työt ovat kestäneet syys- ja kevätkauden, mutta sopimus on pätkitty kahteen osaan. Joinakin viikkoina hän on tehnyt vain päivän mittaisia keikkoja kolmessa eri päiväkodissa.

– Se on raskasta, kun on aina eri lapsiryhmät, eri aikuiset ja erilaiset toimintatavat.

Kati Kiviranta-Korjus istumassa pihansa terassilla.
– Duunarisuvussa ihminen on arvioitu työn kautta. Olen kokenut jonkinlaista huonoutta, kun en saanut vakituista työtä, Kiviranta-Korjus sanoo. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Kiviranta-Korjus oli aiemmin käsityöalan yrittäjä. Koska toimeentulo oli epävarmaa, hän päätti opiskella ammatin, jossa uskoi työllistyvänsä varmuudella, mutta toisin kävi.

Hän valmistui lapsiin ja nuoriin suuntautuneeksi lähihoitajaksi vuonna 2016. Töitä on riittänyt, mutta seitsemän vuoden ajan hän on joutunut tekemään pätkätöitä.

Monet vakituisille työntekijöille kuuluvat oikeudet eivät koske keikkatyöläistä. Jos Kiviranta-Korjuksen piti viedä oma lapsi lääkäriin, hän ei voinut ottaa keikkaa vastaan vaan joutui pitämään palkattoman vapaapäivän. Pitemmissä sijaisuuksissa hän ei ole päässyt mukaan koulutuksiin ja työhyvinvointipäiville.

– Sijaisena en kuulu joukkoon. Olen eriarvoisessa asemassa.

Kati Kiviranta-Korjus neulomassa. Etualalla musta kissa.
Kati Kiviranta-Korjus on lykännyt vuosia rintamamiestalonsa kunnostamista, koska säästöt ovat menneet palkattomiin kesiin. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Opettajalle tarjottiin hitsaajakoulutusta

Jos määräaikainen työntekijä, jonka työsopimus päättyy kevään lopussa, haluaa kesäkuukausilta jonkinlaista toimeentuloa, hänen pitää ilmoittautua te-toimistoon työnhakijaksi.

– Siellä piti selitellä ja setviä, käydä työnhakukursseja, tehdä työllistymissuunnitelma ja tehtäviä, Kiviranta-Korjus kertoo.

Hän sai tarpeekseen te-toimiston työnhakurumbasta kolme vuotta sitten ja päätti säästää joka kuukausi pienestä palkastaan sen verran, että pärjää kesän yli.

– Siellä ei ymmärretä tällaista keikkahommaa, että olen ollut koko vuoden töissä ja tiedän, että syksyllä työt jatkuvat.

Myös Liisa Anttilalle on lähetetty työvoimatoimistosta suosituksia muun muassa autotehtaan rekrytointitilaisuuksiin ja hitsaajakoulutukseen.

– Ne eivät onneksi olleet velvoittavia, hän sanoo.

Turha työnhaku aiheuttaa turhaa työtä monille

Nykyään työnhakijoita patistetaan entistä kovemmin töihin. Pohjoismainen työvoimapalvelumalli tuli käytäntöön toukokuussa 2022.

Työnhaun alkuvaiheessa työnhakijan pitää tavata te-toimiston virkailijaa kahden viikon välein. Lisäksi työnhakijan pitää hakea neljää työpaikkaa kuukauden aikana.

Kati Kiviranta-Korjus pesemässä mattoja.
Kiviranta-Korjuksella on kolme lasta. He eivät ole päässeet huvipuistoihin ja matkoille kovin usein, mutta jotain hyvääkin pätkätyöläisyydestä on seurannut: ”Poikani on sanonut, että meillä on opittu säästämään.” Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Opetusalan ammattijärjestön eli OAJ:n neuvottelujohtajan Petri Lindroosin mielestä pohjoismainen työvoimapalvelumalli ei sovi opetus- kasvatusaloille, joilla on paljon vain kesäkauden kestävää työttömyyttä.

– Se aiheuttaa turhaa työtä opettajille, jotka joutuvat hakemaan työpaikkoja, joita eivät tarvitse, sekä virkamiehille, joiden aikaa kuluu turhaan näihin ihmisiin. Myös työnantajat joutuvat käsittelemään turhia hakemuksia.

Palkallinen kesäloma on ”historiallinen hetki”

Tänä kesänä Liisa Anttilalla on hänen elämänsä ensimmäinen palkallinen kesäloma, koska viime syksynä hän sai ensimmäistä kertaa 12 kuukautta kestävän sopimuksen Laitilan peruskoulusta. Hän on opettanut siellä ukrainalaislapsia.

– Tämä on historiallinen hetki minulle. Palkkaakin isompi asia on se, ettei kesällä ole stressiä te-keskuksen kanssa säätämisestä ja työttömyysturvan hakemisesta. Voin keskittyä lataamaan akkuja syksyllä alkavaa uutta määräaikaisuutta varten.

Liisa Anttila leikkaa pensasta. Etualalla alppiruusu epätarkkana.
Kolmen lapsen äiti on paremmalla tuulella, kun taloushuolet eivät varjosta lomaa. Kuva: Niko Kotiranta

Kuohuviiniä vakipaikan kunniaksi

Myös Kati Kiviranta-Korjuksen elämässä tapahtuu nyt myönteisiä muutoksia. Toive varmasta työpaikasta on vihdoin toteutumassa, ja hän on nyt viimeistä kertaa palkattomalla kesälomalla. Hän sai keväällä Kotkan kaupungilta yllättävän puhelinsoiton, jossa hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa.

Kiviranta-Korjus on seurannut pitkään netistä avoimia työpaikkoja, mutta kaupungin lastenhoitajille ei ole ollut vakituisia töitä tarjolla. Sen sijaan lastentarhanopettajille niitä on ollut.

Hän otti paikan heti vastaan. Työsuhde alkaa elokuussa.

– Tämä on ensimmäinen vakituinen työpaikkani koko elämäni aikana. Se on niin iso juttu, että aion juhlistaa sitä ystävien kanssa kuohuviinillä.