Kestävä julkinen talous, neljän miljardin euron leikkaukset sekä 100 000 uutta työllistä ovat pian nimitettävän Petteri Orpon (kok.) hallituksen kunnianhimoisia tavoitteita. Samalla leikkaukset tehtäisiin puheenjohtajanelikon mukaan niin, etteivät ne kohdistuisi kaikkein heikoimpiosaisiin.
Miten tämä yhtälö on mahdollinen?
Pyysimme neljää sosiaalipolitiikan asiantuntijaa – professori Minna van Gerveniä, tutkimuspäällikkö Signe Jauhiaista, professori Juho Saarta sekä tutkimuspäällikkö Jussi Tervolaa – arvioimaan hallitusohjelman sosiaaliturvalinjauksia sekä niistä esitettyjä väitteitä.
1. Leikkaukset eivät osuisi heikoimmassa asemassa oleviin?
Kaikkein pienituloisimpiin osumista on käytännössä mahdotonta välttää, jos tai kun leikkaukset tehdään sosiaaliturvaan hallituksen esittämällä tavalla, arvioi Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen.
– Väite ei pidä paikkaansa. Kyllä hallitusohjelmassa leikataan myös kaikkein pientuloisimmilta.
– Erityisesti asumistuen enimmäistuen pieneneminen tuntuu pienituloisimmilla. Hallitusohjelmassa suunnitellaan muutoksia myös toimeentulotukeen, joka osuu kaikkein pienituloisimpiin, Jauhiainen sanoo.
THL:n tutkimuspäällikkö Jussi Tervola jakaa Jauhiaisen arvion.
– Nämä kaikki leikkaukset asumistukeen, työttömän perusturvaan sekä toimeentulotukea saaviin osuvat pienituloisiin, joten en ymmärrä miten tätä väitettä voisi perustella.
Tervola: Lapsikorotusten poisto osuu työttömien perheisiin
Tervolan mukaan erityisesti työttömyysturvan lapsikorotusten poistamisen vaikutukset ovat merkittävät.
– Se tulee lisäämään lapsiperheiden toimeentulovaikeuksia perheissä, joissa on työttömyyttä. Tästä on meillä laskelmiakin että lapsikorotusten poistaminen lisää lasten pienituloisuusastetta eli köyhyysriskiä, Tervola kertoo.
Kun puhutaan kaikkein pienituloisimmista, ei lapsiperheiden tuloveronkevennyksestäkään ole iloa.
– Näitä asumistuen ja toimeentulotuen leikkauksia ei pystytä veronkevennyksillä kompensoimaan, koska nämä etuudet ovat verovapaita eli niistä ei makseta veroja. Eli veronkevennykset kohdistuvat heille, joilla on esimerkiksi työtuloja, Signe Jauhiainen kertoo.
Tervola lisää, että lapsilisien korotus tietyille väestöryhmille, kuten alle kolmivuotiaiden lasten perheille, paikkaa työttömien perheiden lapsikorotuksen poistoa jonkin verran.
2. Kannustaako tukien kiristäminen työn hakemiseen?
Työttömyysturvan kiristäminen kannustaa töihin niitä, joilla on edellytyksiä saada ja tehdä töitä, tutkijat summaavat.
– Kyllä se (hallitusohjelma) kannustaa ja velvoittaa ja pakottaa töihin, ja osa ihmisistä saattaa näistä kannustimista hyötyä. Kolikon toinen puoli on: mitäs jos ihminen ei työllisty, sanoo sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.
Ansiosidonnaisen porrastaminen tai sen ehtojen kiristäminen tuo toivottua hyötyä vain, jos työtön työllistyy kohtuullisesti palkattuun työhön, sanoo työttömyysturvaa tutkinut sosiaalipolitiikan professori Minna van Gerven Tampereen yliopistosta.
– On paljon tutkimusta siitä, että ihmiset työllistyvät ehkä nopeammin mutta huonompiin työsuhteisiin huonommalla palkalla, ehkä oman osaamisensa alarajoilla, joten se ei välttämättä tuo sitten sitä maksimoitua hyötyä mitä tavoitellaan.
Työllisyysaste on Suomessa jo nyt korkea, yli 74 prosenttia eli töissä on iso osa niistä jotka töihin kykenevät.
”Pelkkä ruuvaaminen” ei ole realismia
Siksi tavoite 100 000 uudesta työllisestä pelkästään tukia kiristämällä ei van Gervenin mukaan ole realismia. Tarvitaan muutakin.
– Tämä ei pelkästään yhtä ruuvia ruuvaamalla toimi. Työllisyyspalveluihin pitää satsata, sekä siihen että työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevat pääsevät työmarkkinoille, van Gerven sanoo.
Keppitaktiikka eli tukien leikkaaminen toimii erityisen huonosti toimeentulotuella oleviin, toteaa Kelan Signe Jauhiainen.
– Taustalla voi olla terveysongelmia, mielenterveysysongelmia, tai se ettei henkilön osaamiselle ole työmarkkinoilla kysyntää.
Silloin tarvitaan porkkanaa, alkaen terveys- ja päihdepalveluista apuun oikeanlaisen työn löytämisessä, hän painottaa.
Suomessa työttömyysturvakeskustelu pyöriikin van Gervenin mukaan liikaa etuuksien ympärillä. Hiukan mutkia suoristaen: tukipuhe voi passivoida sekä työttömän että työvoimaviranomaiset, kun työ ei löydä tekijäänsä.
– Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomen työvoimapalveluiden resurssit työttömien aktivointipalveluihin ovat paljon pienemmät.
3. Suomalaisen sosiaaliturvan sivu kääntyy?
Kaiken kaikkiaan Orpon hallitusohjelma on kääntämässä uuden sivun suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, arvioi professori Juho Saari.
– Moni asia muuttuu pysyvästi toiseen suuntaan. Malli on kannustavampi, se on markkinalähtöisempi ja epäilemättä myös vastuuttavampi kuin aikaisempi politiikkamalli, Saari sanoo.
Yksilölle se tarkoittaa enemmän mahdollisuuksia, mutta samalla riskejä ja työmarkkinoiden joustojen sietämistä.
Saaren mukaan hallitusohjelma on viemässä työllistämispolitiikkaa kauemmaksi esimerkiksi Jauhiaisen mainitsemasta tavasta, jossa terveyspalvelut otetaan mukaan työllistämisen avuksi.
– Sosiaalihuolto liittyy entistä enemmän osaksi työvoimapolitiikkaa – ja sen yhteys terveyspalveluihin selvästi heikkenee, Saari sanoo.
Tanskan malli esimerkkinä
Jussi Tervolan mukaan yksi hallitusohjelman keskeinen asia on toimeentulotuen vastikkeellisuuden, kuten työvelvoitteen lisääminen.
Toisin sanoen vaikkapa kunta voisi esittää, että toimeentulotuen tason säilyttämiseksi työnhakijan pitää osallistua kunnan osoittamaan työhön.
– Tässä otetaan mallia Tanskasta, ja se olisi merkittävä muutos nykyiseen toimeentulotukeen, Tervola arvioi.
Tervolan mukaan on epävarmaa, auttaako työvelvoite tuensaajia työllistymään vapaille markkinoille. Ihmiset voivat päättää hakea apua toimeentulotuen sijasta muualta kuten ruokajonoista.
Jos vastikkeellisuutta lisätään, THL:n Tervolan mukaan politiikka tulisi ottaa käyttöön esimerkiksi vaiheittain, että sen vaikutuksia voidaan tutkia tarkasti.
Juttua korjattu 18.6. klo 9.38: Professori Minna van Gervenin nimen kirjoitusasu korjattu.