Oli pimeä, lokakuinen syysyö. Alle 30-vuotias Atte oli viettänyt ystäviensä kanssa iltaa rovaniemeläisessä baarissa. Alla oli useita juomia, mutta olo ei tuntunut humalaiselta.
Haastateltavan nimi on muutettu, sillä jutussa käsitellään hänen terveystietojaan. Haastateltavan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa ja hänen sairaskertomuksensa on nähty.
Yhden aikaan yöllä Atte päättää suunnata kotiin. Taksi maksaisi pari kymppiä, mutta menneenä kesänä kaupunkiin saapuneilla sähköpotkulaudoilla matkan taittaisi viiden euron hintaan. Atte päättää vuokrata sellaisen.
– Oli niin hyvä ja selkeä olo. Ajattelin, että pystyn ajamaan sillä, Atte muistelee.
Neljän kilometrin kotimatka oli Atelle entuudestaan hyvin tuttu. Hän on kulkenut sen monia kertoja myös sähköpotkulaudalla – sekä selvin päin että kännissä. Ikinä aiemmin ei ollut sattunut mitään.
Taksikuski löysi ojan pohjalta
Aten viimeinen muistikuva on liikenneympyrästä noin puoli kilometriä ennen onnettomuuspaikkaa. Kaatuminen tapahtui noin kello 1.15 kotimatkan puolivälissä. Sen Atte sai myöhemmin selville sähköpotkulautojen vuokrasovelluksesta, joka paikantaa laitteen liikkeitä.
Kukaan ei tiedä, että Atte on loukkaantuneena ojassa. Noin vartti myöhemmin ohi ajaa kuitenkin taksi, jonka kyydissä on kaksi Aten kaveria.
– Taksikuski oli sanonut heille, että aina kun hän näkee skuutin (sähköpotkulaudan) jossain oudossa paikassa kenollaan, niin hän pysähtyy, koska on ennenkin löytänyt ihmisiä ojan pohjalta.
Kyydissä oli sattumalta myös kaksi sairaanhoitajaa, jotka alkoivat paikkailla Attea taksin ensiapulaukun sisällön avulla heti onnettomuuspaikalla.
Ystävät kertoivat myöhemmin, että Atte oli ollut tapahtumapaikalla tajuissaan ja toistellut haluavansa mennä kotiin. Hetkeä myöhemmin hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan.
Ambulanssilla Ouluun
Lapin keskussairaalassa Aten haavat tikattiin ja hänet kuvattiin mahdollisten rankavammojen ja aivopaineen varalta. Useat päänalueen murtumat vaativat kuitenkin leikkaushoitoa, joten hänet päätettiin siirtää vielä saman yön aikana Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
Aten ensimmäinen onnettomuuden jälkeinen muistikuva on juuri tuolta matkalta.
– Mulla on flashback, kun olen maannut siellä ambulanssissa. Se (hoitaja) kysyi puhelimen salasanaa. En osannut selittää sitä, niin painoin sen sille. Sen jälkeen on taas ihan blackout.
Atte heräsi sairaalassa yhdeksältä sunnuntaiaamuna. Hänet puhallutettiin. Alkometri näytti 0,5 promillea. Aamupäivä meni pitkälti oksentaessa verta, sillä hän oli niellyt sitä paljon yön aikana. Kovien kipulääkkeiden takia ensimmäisen päivän muistikuvat ovat hatarat.
Atelle kerrottiin vammat: molemmat silmäkuopat murtuivat, oikean silmän näkölihaksen vieressä oli luunsiru, jonka takia silmällä pystyi katsomaan vain eteenpäin, leuka ja nenä murtuivat sekä kallonpohja kahdesta kohtaa. Toinen poskipää oli painunut törmäyksen voimasta 1,4 senttimetriä sisäänpäin. Hampaita oli lohkeillut ja katkeillut.
Kaksi leikkausta ja neljä titaanilevyä
Iltapäivällä Atte pääsi leikkaukseen, joka kesti lopulta kuusi tuntia.
Leukaluuta ei saatu kuitenkaan paikoilleen, vaan se piti leikata vielä seuraavana päivänä uudestaan.
Päähän asennettiin leikkausten yhteydessä neljä titaanilevyä, jotta kasvot pysyivät kasassa.
Atte pääsi sairaalasta keskiviikkona. Mukaansa hän sai pussin, jossa oli onnettomuushetkellä hänen päällään olleet vaatteet. Se oli pysäyttävä hetki.
– Mustat farkut olivat edestä punaiset. Talvitakin huppu oli sisältä vuorattu verellä, Atte kertaa näkyä.
Ensimmäiset viikot menivät sairauslomalla. Leuat eivät vielä toimineet normaalisti, minkä takia syöminen ei onnistunut ja puhuminenkin oli vaikeaa. Kipujen lisäksi elämää rajoitti rujo ulkonäkö, jonka takia Atte ei liikkunut mielellään julkisilla paikoilla tai käynyt edes kaupassa.
– Näytin niin parsitulta ja perunapäältä. Siinä kesti aika kauan, että turvotus alkoi laskea ja kaikki mustelmat lähtivät.
Päätä jomottaa edelleen
Nyt onnettomuudesta on kulunut liki yhdeksän kuukautta. Atte kärsii edelleen voimakkaasta pään jomotuksesta ja paineen tunnusta, joka ei jätä hetkeksikään rauhaan. Tilanteelle ei voida myöskään tehdä mitään, sillä ei tiedetä, mistä oire johtuu. Onnettomuudesta jäi kasvojen alueelle myös pysyviä hermovaurioita sekä arpia, jotka haalistuvat onneksi ajan kanssa.
Onnettomuuden ja avun saamisen välinen aika on sen sijaan jäänyt kummittelemaan Aten mieleen. Kukaan ei tiedä, mitä kuluneen varttitunnin aikana tapahtui. Oliko Atte esimerkiksi tajuton tai istuiko hän yksin pimeässä ojassa.
– Siitä on jäänyt traumat. En muista sitä, niin voin vain kuvitella sen.
Sähköpotkulautaan Atte ei ole onnettomuuden jälkeen koskenut. Se on ollut tietoinen valinta.
Atella on viesti kaikille niille, jotka harkitsevat lähtevänsä illanvietosta sähköpotkulaudalla.
– Kehottaisin miettimään kahdesti. Taksi tulee aika halvaksi siinä vaiheessa, jos jotain sattuu. Eikä se ole pelkästään ne fyysiset jälkioireet. Tällä on ollut myös ulkonäöllisiä negatiivisia vaikutuksia minäkuvaan.
Visuaalinen suunnittelu ja toteutus: Elina Ervasti / Yle
Pääkuvan video: pohjakuva AOP/Alamy, animointi Leena Luotio / Yle