Aiemmin on uskottu, että iltavirkuilla on muita suurempi ennenaikaisen kuoleman riski. Nyt Työterveyslaitoksen (TTL) ja Helsingin yliopiston tutkimus haastaa tämän käsityksen.
Seurantatutkimus osoittaa, että iltavirkuilla on hieman kohonnut kuoleman riski verrattuna aamuvirkkuihin, mutta se johtuu pääosin runsaasta alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista.
Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Mikael Sallisen mukaan tutkimustulos on hyvä uutinen iltavirkuille, sillä elintapoihin voi itse vaikuttaa.
– Tämä on sillä lailla huojentava tulos, että iltatyyppiseksi itsensä kokevien ei tarvitse suoraan ajatella, että on lisääntynyt kuoleman riski.
Tukimusaineisto koostuu lähes 23 000 yli 24-vuotiaan kaksosen tiedoista. Tutkimuksessa selvitettiin heidän kronotyyppinsä, eli luontainen vuorokausirytmi ja sen yhteys kuolleisuuteen vuosina 1981–2018.
Kun tutkimusaineistosta eriteltiin vain ne iltavirkut, jotka eivät tupakoineet ja käyttivät hyvin vähän alkoholia, ei kuolleisuudessa ollut eroa aamuvirkkuihin verrattuna.
Iltavirkut elävät muita epäterveellisemmin
Useissa tutkimuksissa on todettu, että iltavirkut ovat alttiimpia haitallisille elintavoille ja heillä on suurempi riski esimerkiksi sydänsairauksiin ja diabetekseen. Myös psykiatristen oireiden riski on suurempi iltatyyppisillä ihmisillä.
Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistun UK Biobankin aineiston perusteella todettiin iltavirkuilla olevan muutaman prosentin suurempi kuoleman ja sairauksien riski kuin aamuvirkuilla. Seuranta-aika oli vain kuusi ja puoli vuotta, eikä aineistossa ollut mukana alle 38-vuotiaita. Myöskään alkoholinkulutusta ei huomioitu.
Tämä antoi alkusysäyksen nyt julkaistulle suomalaiselle tutkimukselle, jossa elintapojen vaikutukset oli paremmin huomioitu. Lisäksi kuolleisuutta tarkasteltiin paljon pidemmällä aikavälillä.
Alkoholin juominen ajoittuu usein iltaan, mikä osaltaan selittää sitä, että iltavirkut käyttävät enemmän alkoholia kuin aikaisin nukkumaan menevät aamuvirkut.
Sallisen mukaan ihmisten sisäinen vuorokausi on usein pidempi kuin 24 tunnin aurinkovuorokausi. Se näkyy erityisesti iltavirkuilla, joiden on helppo viivästyttää nukkumaanmenoa.
– Iltaan painottuvat aktiviteetit näkyvät enemmän iltatyyppisillä ihmisillä senkin takia, että vuorokausirytmi helpommin viivästyy.
Lähes joka kolmas aikuinen on aamuvirkku
Uneen ja vuorotyöhön perehtynyt Mikael Sallinen sanoo kronotyypin olevan jatkumo, jonka voi määritellä monella tapaa.
TTL:n ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa aineistoon kuuluvat henkilöt saivat valita oman kronotyyppinsä neljästä vaihtoehdosta: selvästi aamuihminen, jonkin verran aamuihminen, selvästi iltaihminen ja jonkin verran iltaihminen.
Sallisen mukaan kronotyyppiä voitaisiin selvittää myös esimerkiksi nukkumaanmenoajan, heräämisajan tai vuorokauden aikana esiintyvän aktiivisuuden perusteella.
– Yleensä aamutyyppiset ihmiset menevät nukkumaan kello 22 aikaan tai aiemmin. Selvästi iltaihmiset menevät nukkumaan puolenyön aikaan tai myöhemmin.
Aikuisväestössä vuorokausirytmiltään selvästi aamutyyppejä on noin 30 prosenttia ja selvästi iltatyyppejä noin 10 prosenttia. Loput ovat jotain näiden kahden ääripään väliltä.
Vuorokausityyppi voi muuttua
Kronotyyppi on biologisen vuorokausirytmin ilmenemismuoto arjessa. Perimä määrittää noin puolet siitä ja puolet on ympäristötekijöiden seurausta. Kronotyyppi ei kuitenkaan ole pysyvä ominaisuus, vaan siihen pystyy itse vaikuttamaan arjen rytmityksellä.
– Voi kuulostaa vähän tylsältä, että on rutiineja tiettyihin kellonaikohin. Se on kuitenkin terveytemme kannalta tärkeä tekijä, Sallinen sanoo.
Omaa vuorokausirytmiään voi muokata esimerkiksi sillä, mihin aikaan syö, liikkuu ja tapaa ihmisiä.
– Nämä kaikki ovat sellaisia aikamerkkejä meille itsellemme ja meidän elimistölle, jotka vaikuttavat siihen minkälainen vuorokausityyppisyys arjessa ilmenee.
Kronotyyppi voi myös muuttua iän myötä. Salllisen mukaan on jonkin verran havaintoja siitä, että aamutyyppisyys yleistyy ikääntyessä.
Vanhemmalla iällä unirytmille voi käydä myös niin, ettei selkeää pääunijaksoa ole, vaan uni ajoittuu vuorokauden eri aikoihin. Esimerkiksi päiväunia nukutaan enemmän.