Aurinkovoimasta ennakoidaan uutta vihreän energian tuotantomuotoa. Se vaatii kuitenkin isoja investointeja ja sopivia asennuspaikkoja miljoonille aurinkopaneeleille. Turvetuotannon alasajon jäljiltä moni energiayhtiö miettii nyt muuttavansa vanhoja turvekenttiä paneelipelloiksi.
Tilastokeskuksen Energian hankinta ja kulutus -tilaston mukaan aurinkoenergian osuus on nykyisellään vielä noin puolen prosentin luokkaa koko maan sähköenergiasta, mutta sen ennakoidaan lisääntyvän. Sille povataan samanlaista nousukiitoa kuin tuulivoimalle, jota Suomessa on rakennettu vilkkaasti varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla ja rakentaminen jatkuu edelleen vilkkaana.
Nykyisin tuulivoiman osuus Suomen energiantuotannosta on vuositasolla keskimäärin noin 14 prosenttia. Yksittäisinä päivinä tuulisähköä syntyy kuitenkin niin paljon, että se on jopa ylittänyt ydinvoimalla tuotetun sähkön määrän.
Sähköyhtiö Oomi Energian aurinkoenergian liiketoimintapäällikön Antti Korkalan mielestä Suomeen tarvitaan monenlaista sähköntuotantoa ja aurinkovoima on tärkeä lisä, sillä se täydentää hyvin muita tuotantotapoja.
Aurinkopaneelit tuottavat Suomessa sähköä lähinnä kesällä, mutta nykytekniikalla sähköä syntyy aurinkopuistoissa muulloinkin. Tuottavinta aikaa on viileä ja aurinkoinen kevätsää, jota vielä tukee hangesta heijastuva hajavalo.
– Aurinkovoima on kannattavaa ja kun plussakelit tulevat niin lumi valuu kennoilta nopeasti ja Oulun korkeudellakin aurinko paistaa tammikuun lopulta lähtien, Korkala sanoo.
Tehokas tuotanto vaatii paljon paneeleita
Tuulivoimaloita rakennetaan Suomessa pääosin korkeille ja tuulisille alueille ja niiden rakentamiseen tarvittava maa-alue on selvästi pienempi kuin tuhansien aurinkopaneelien vaatima pinta-ala.
Antti Korkalan mielestä aurinkovoimaloiden laajuus ei ole ongelma, jos ne sijoitetaan paikkoihin, joissa ne ovat näkösuojassa eivätkä aiheuta muita ongelmia ympäröivälle asutukselle.
Esimerkiksi Oomi on rakentanut noin 10 000 paneelin aurinkovoimapuiston muuhun käyttöön soveltumattomalle Oulun Vihreäsaaren öljy- ja kemikaalisataman suojavyöhykkeelle. Alue on vartioitua satama-aluetta eikä sinne edes saa rakentaa taloja tai yritystiloja.
Vihreäsaaren kaltaisia muuhun rakentamiseen kelpaamattomia alueita ovat myös entiset turvetuotantoalueet, joilta turpeen tuottaminen on loppunut tai loppumassa lähivuosina. Esimerkiksi Lapualla on suunnitteilla vanhalle turvesuolle huikea 400 000 aurinkopaneelin voimala.
Turvetuotantoalueiden muuntaminen aurinkopelloiksi kiinnostaa Energiayhtiö EPV:n tapaan muitakin energiayhtiöitä muun muassa siksi, että alueet ovat isoja ja aurinko paistaa niillä esteettä.
Vaikka kiinnostusta soiden käyttöön on, niiden rakentamiseen ei juuri ole päästy. Käytännössä turvemaille ei ole vielä rakennettu yhtään suuren koko luokan täysimittaista aurinkopuistoa.
Yksi lähimpänä toteutumistaan oleva hanke on Utajärven Tunturisuolle suunniteltu aurinkopuisto. Työ- ja elinkeinoministeriö on myöntänyt tälle Skarta Energyn hankeyhtiön ja Utajärven Solarpark Oy:n aurinkosähkövoimalaitokselle investointitukea 13,3 miljoonaa euroa.
Senkään rakentamisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty lopullista päätöstä. Skartan varatoimitusjohtaja Vikke Saarelainen sanoo, että investointipäätös on kuitenkin tulossa syksyllä.
Turvesuot kiinnostavat Skarta Energyä myös muualla maassa, vaikka niiden käytössä on erityiset haasteensa. Pehmeälle suopohjalle rakennettaessa joudutaan miettimään esimerkiksi sitä, miten paneelien telineet tuetaan ja millaisia paalutuksia rakentaminen vaatii, jotta ne kestävät koko aurinkopuiston käyttöajan.
Suot sijaitsevat myös maaston alavissa paikoissa, joten niihin kertyy ympäristöstä runsaasti vettä, joka on turvetuotannon aikana ratkaistu ojituksilla ja mahdollisesti myös pumppaamalla vettä pois.
Vikke Saarelainen myöntää, etteivät suot ole aurinkopuistoille niitä helpoimpia rakennuskohteita.
– Kuivatusojat ja järjestelmät ovat kuitenkin niissä jo valmiina ja niitä voidaan hyödyntää myös puistokäytössä, sanoo Vikke Saarelainen.
Turvealueiden maaperän päästöistä puuttuu tietoa
Tällä hetkellä ei ole juuri tietoa siitä, miten turvesoille rakennettavat aurinkovoimalat vaikuttavat maaperän päästöihin, mikäli vedenpintaa ei nosteta. Turpeen hajoaminen käytöstä poistetuilla tuotantoalueilla todennäköisesti jatkuu ja siitä seuraa myös hiilidioksidipäästöjä.
Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Hanna Ahon mukaan hiilidioksidipäästöjen kannalta turpeen päällä pitäisi olla riittävä vesikerros, jotta päästöt pysyvät kurissa. Se ei kuitenkaan väittämättä estä voimaloiden rakentamista.
Kokonaan hoitamatta jätettävistä turvealueista saattaa hänen mukaansa olla kokonaisuudessaan enemmän haittaa kuin jos alueilla on pitkäjännitteinen käyttösuunnitelma ja niitä hoidetaan ja hyödynnetään esimerkiksi aurinkovoimala-alueina.
– Turvemaan kuivattaminen aiheuttaa aina ilmastopäästöjä. Juuri sen takia maaperäpäästöjä pitäisi selvittää puistojen rakentamisen yhteydessä. Siitä ei tällä hetkellä ole juurikaan tietoa, Aho sanoo.
Hän peräänkuuluttaa myös sen selvittämistä, miten eri ratkaisut käytöstä poistuneilla turvealueilla vaikuttavat ilmastopäästöjen lisäksi luontoon ja vesistöihin. Ahon mukaan ympäristön kannalta kosteikon perustaminen, alueen ennallistaminen tai metsittäminen voivat olla hyviä vaihtoehtoja.
