MANTOVA Alberto Grandi haarukoi suuhunsa tortellineja ravintolan ulkopöydässä.
Melkein aina, kun ruokaan erikoistunut historioitsija Grandi syö, hänellä on kerrottavanaan tarina lautasella olevan aterian alkuperästä.
Niin myös tällä kertaa.
– Mantovalaiset ovat ylpeitä alueen erikoisuudesta, näistä kurpitsatortellineista. Jos heiltä kysyy, niitä valmisti jo 1400-1500-luvuilla elänyt Mantovan markiisitar Isabella D’Este, hän sanoo.
Mutta se ei ole totta.
– Kurpitsaa ei täällä vielä tuolloin tunnettu. Valetta, niin kuin monet muutkin tarinat, joita italialaisesta keittiöstä kerrotaan.
Grandi tutkimukset ovat kuohuttaneet osaa italialaisista niin paljon, että tämä joutui hiljattain suoranaisen vihakampanjan kohteeksi.
Grandi sai keväällä valtavan määrän yhteydenottoja, joissa viestien lähettäjät nimittävät häntä milloin Italian viholliseksi, milloin maanpetturiksi. Osa viesteistä muistutti jopa uhkauksia.
Solvaamiseen ovat osallistuneet myös elintarviketuottajien etujärjestöt ja poliitikot, paikallispäättäjistä Italian ministereihin asti.
Syy on selvä.
Se, mitä Grandi sanoo ruuasta, ei sovi yhteen nykyhallituksen politiikan kanssa.
Italian kansallismielinen oikeistohallitus pyrkii hartiavoimin vaalimaan italialaisen keittiön myyttisiä perinteitä.
Eniten huomiota on herättänyt maa- ja metsätalousministeriön hanke, jonka tavoitteena on alkaa valvoa italialaisravintoloita ulkomailla asti.
Toteutuessaan aloite tarkoittaisi sitä, että jopa Suomen italialaisissa ravintoloissa alkaisi käydä laaduntarkastajia, jotka valvoisivat muun muassa ruuan laatua ja käytettyjen tuotteiden alkuperää.
Hankkeen toteutuminen saatikka sen toteuttaminen käytännössä on epävarmaa. Se on kuitenkin yksi esimerkki siitä, miten Italian nykypäättäjät ovat valjastaneet ruuan politiikanteon välineeksi.
OSA ITALIALAISEN KEITTIÖN väittämistä ovat suoranaisia valheita, Grandi jatkaa.
Ensinnäkään niillä ei ole juuri mitään tekemistä antiikin, renessanssin tai keskiajan ruokaperinteiden kanssa.
Monet klassikkoannoksista ja -tuotteista on tosiasiassa kehitetty vasta 40-50 vuotta sitten, Grandi sanoo ja luettelee muutaman esimerkin:
Pasta carbonara on alun perin amerikkalainen resepti.
Pizza on levinnyt Napolin alueelta muualle Italiaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Ennen 1980-lukua juuri kukaan ei tuntenut tiramisu-jälkiruokaa.
Ja niin edelleen.
Nyt Grandiin kohdistunut viharyöppy on vähän laantunut.
Se oli pahimmillaan sen jälkeen, kun amerikkalaislehti Financial Times julkaisi maaliskuussa hänen väittämistään viiden sivun pituisen artikkelin.
Grandi kertoo, että osasi odottaa närkästyneitä reaktioita italialaisilta, jotka suhtautuvat ruokaan ”raivostuttavan pikkutarkasti”. Vihaviestien voimakkuus silti yllätti.
– Mutta minä olen historioitsija, ei minun tehtäväni ole markkinoida italialaista ruokaa vaan tutkia sitä, miten asiat ovat menneet.
Italialaiselle on itsestäänselvää esimerkiksi se, että cappuccino-kahvia ei juoda ruokailun jälkeen eikä pizzan päälle kuulu ananas. Uskotaan, että carbonara-pasta on perinteinen roomalainen resepti, eikä kastikkeeseen kuulu kerma.
Jälkimmäisestä Grandilla on jälleen sanottavaa.
– Carbonara-kastikkeeseen kermaa laittoi jo 1980-luvulla italialaisen keittiön isänä pidetty keittiömestari Gualtiero Marchesi, joka sai Italiassa ensimmäisenä kolme Michelin-tähteä.
Italialaisten suhtautumista ruokaan on myös selvitetty.
Tutkimuslaitos Censiksen kyselyssä noin puolet italialaisista kertoi suhtautuvansa ruokaan ”intohimoisesti”, puhuvansa siitä usein ja etsivänsä siitä aktiivisesti tietoa.
Italialainen ruoka on myös tarkoin vaalittu tavaramerkki ja alati kasvava bisnes. Se tuottaa maalle vuosittain lähes 180 miljardia euroa ja työllistää lähes puoli miljoonaa ihmistä.
SIKSI EI OLE YLLÄTTÄVÄÄ, että Italian kansallismieliset poliitikot ovat ottaneet ruuan osaksi poliitiikkaansa.
Erityisen hanakka kaiken Italiassa valmistetun eli Made in Italy -tuotemerkin puolustaja on oikeistopopulistisen La Lega -puolueen johtaja, varapääministeri Matteo Salvini.
Verkosta löytyy lukemattomia kuvia Salvinista haukkaamassa erilaisia ”italialaisia erikoisuuksia” pizzasta sisilialaisiin cannoli-leivonnaisiin.
Kun Financial Timesin artikkeli Grandista nostatti äläkän Italiassa, myös Salvini yhtyi pilkkaan. Hän kirjoitti Twitteriin:
– Ensin hyönteisiä lautasella, nyt myös ”asiantuntijoita” ja sanomalehtiä, jotka ovat vain kateellisia meidän mauistamme ja kauneudestamme. Osta, syö ja juo italialaista – se on hyväksi terveydelle, ympäristölle ja taloudelle!
La Lega nousi jälleen hallitukseen viime syksyn vaaleissa yhdessä oikeistolaisen Forza Italian ja pääministeripuolue Italian Veljien kanssa.
Hallitus jopa nimesi yhden ministeriön Made in Italy -tuotemerkin mukaan. He ovat myös kieltäneet heinäsirkkajauhon käytön ja laboratorioissa kehitetyn lihan Italiassa.
Suurimman huomion on saanut idea valvoa ulkomailla toimivia italialaisia ravintoloita ja ravintoloissa toimivien kokkien ammattitaitoa.
Maa- ja metsätalousministeri Francesco Lollobrigidan lehdistöavustaja Anna Nastri vahvistaa Ylelle, että jonkinlainen ulkomaille ulottuva valvontakoneisto on kehitteillä.
Suunnitteilla on Nastrin mukaan työryhmä, jonka on määrä kehittää tapoja valvoa, että italialaiset ravintolat ulkomailla käyttävät vain Italiassa valmistettuja tuotteita.
– Että sellaisista italialaisilta kuulostavilta tuotteista päästäisiin eroon, hän sanoo.
Näin ravintolat voisi jakaa kahtia: aitoihin ja epäaitoihin. Vain aidot saisivat tunnustuksen – mahdollisesti sertifikaatin.
Yle yritti saada haastattelua ministeri Lollobrigidalta ja päästä vierailemaan maa- ja metsätalousministeriöön, mutta pyyntöön ei vastattu.
Myöskään kysymykseen siitä, miten valvonta aiotaan käytännössä toteuttaa, ministeriö ei vastannut.
Italialaislehdille on kuitenkin ennakoitu, että ulkomaille voitaisiin lähettää Italiasta tarkastajia, jotka kiertäisivät ravintoloissa.
IDEA TYÖRYHMÄSTÄ ON ABSURDI, historioitsija Alberto Grandi sanoo.
– Tämä on suoranaista gastronationalismia.
Hän on silti itse ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ministeriön työryhmään. Kutsua ei ehkä tule, sillä Grandi ei ole oikeistolaisen hallinnon suosiossa. Hän on marxilainen akateemikko ja edustaa poliittisesti vastakkaisia mielipiteitä.
Nykyhallituksen pyrkimyksiin eivät sovi Grandin väittämät siitä, että italialaisen keittiön kansainvälinen maine on lähinnä tulosta tehokkaasta markkinoinnista.
Grandi painottaa lopuksi, ettei ole ikinä haukkunut italialaista keittiötä.
Päinvastoin, hän pitää kotimaansa ruokakulttuuriin nykypäivänä kuuluvista antimista kovasti. Lisäksi hän antaa tunnustusta siitä, että italialaiset ovat onnistuneet rakentamaan kansainvälisesti tunnetun konseptin.
Se, mikä häntä taas ihmetyttää, on hallinnon tarve käyttää niin paljon aikaa ja rahaa pelkästään elintarvikkeiden markkinointiin.
Samalla Italiasta tehdään maa, joka tunnetaan ulkomailla vain parmesaanista ja parmankinkusta, Grandi sanoo.
– Italia on ollut vahva ja innovatiivinen teollisuusmaa. Mitä siitä jää jäljelle, jos huomio on vain turismissa ja ruuassa. Ei parmesaanilla elätetä 60 miljoonaa ihmistä.
Hän pohtii, millaista mielikuvaa politiikka Italiasta muille maille luo.
– Aiemmin italialaisia suututti se, että meidän sanottiin olevan se mafia-, pizza- ja mandoliinikansa. Nyt haluamme itse viedä tätä mielikuvaa ulkomaille.