Euroopan valtiot kaatavat miljardeja puolustuskykynsä rakentamiseksi. Rahat kuitenkin uhkaavat valua Euroopan ulkopuolelle.
Ongelmana on, ettei Euroopan puolustusteollisuus ole kilpailukykyistä Yhdysvaltoihin verrattuna.
– On kylmä fakta, että Yhdysvallat on maailman kärjessä. He investoivat tutkimukseen ja kehittämiseen merkittävästi enemmän kuin kukaan muu, ja se näkyy tuotteissa, sanoo Suomen puolustusministeriön materiaaliyksikön asiantuntija Tommi Nordberg.
Yhdysvaltojen puolustusmenot olivat 740 miljardia euroa vuonna 2021, kun Euroopan unionin jäsenmailla luku oli yhteensä 214 miljardia.
Kun haluaa parasta, aseteollisuudessa se usein tarkoittaa yhdysvaltalaista.
Suurimmat eurooppalaiset aseteollisuusmaat ovat peräänkuuluttaneet tilaamaan aseita Euroopasta. Ranska on kannustanut suoranaiseen protektionismiin eli eurooppalaisten aseyritysten suosimiseen.
– Kun näen maiden lisäävän puolustuskulutustaan ostaakseen paljon ei-eurooppalaista, sanon yksinkertaisesti, että luotte itse omat ongelmanne tulevaisuudelle, Ranskan presidentti Emmanuel Macron lausui kansainvälisessä turvallisuushuippukokouksessa Slovakiassa kesäkuussa.
Miljarditilaukset lähetetään Atlantin yli
Eurooppa havahtui, kun Venäjä käynnisti hyökkäyssodan Ukrainaan vuoden 2022 alussa. Sota nosti puolustusteollisuuden kysyntää nopeasti.
Saksa ilmoitti sadan miljardin puolustusrahaston perustamisesta. Puola aikoo nostaa puolustusmenonsa jopa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta tänä vuonna.
Eurooppalaiset puolustusteollisuusyritykset eivät olleet valmiita. Ne tarvitsevat lisää aikaa ja investointeja.
– Mieluummin oltaisiin tilanteessa, jossa maat olisivat investoineet puolustukseensa vuosikymmenien ajan. Yritykset ovat investoineet jo omalle riskirajalleen, toteaa Puolustus- ja ilmateollisuusyhdistyksen pääsihteeri Tuija Karanko.
Tilanne ei muutu hetkessä. Ja sillä aikaa katseet kääntyvät sinne, missä teknologia ja kyky tuottaa on korkeimmillaan – Yhdysvaltoihin.
Puola solmi tammikuussa 1,4 miljardin euron arvoisen kaupan yhdysvaltalaisten Abrams-panssarivaunujen ostamiseksi. Lisäksi kymmenen miljardia uppoaa yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin Himars-rakentinheittimiin.
Slovakia ostaa F16-hävittäjiä, Romania tavoittelee F35-koneita ja jopa Espanja harkitsee F35-junaan hyppäämistä, vaikka maa osallistuu samaan aikaan ranskalais-saksalaiseen projektiin uuden eurooppalaisen taistelulentokoneen kehittämiseksi.
Suomenkin pitkässä hävittäjäkilpailutuksessa Ranskan Rafalen ja Ruotsin Gripenin kaltaiset vaihtoehdot jäivät F35-mallin varjoon.
Onko tämä ongelma?
Riippuu siitä, priorisoiko parhaiden aseiden saamista nopeasti vai pitkäaikaisia hyötyjä, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotatalouden professori Juha-Matti Lehtonen.
– Jos halutaan varustautua nopeasti, ei kiinnostuta, mistä aseet tulevat, kunhan ne tulevat, hän avaa.
Sen sijaan teollisuuden ja poliittisen vaikutusvallan kannalta puolustusrahojen kohdistuminen eurooppalaisiin yrityksiin olisi suotavaa.
– Puolustusteollisuutta voi olla huonossa tilanteessa vaikeaa saada ulkomailta meidän tarpeisiimme. Sitä voi myös käyttää ulkopolitiikan välineenä, Lehtonen selittää.
Euroopan maat ovat asian suhteen jakaantuneita.
Suuret Länsi-Euroopan puolustusteollisuusmaat haluavat riippumattomuutta Yhdysvalloista. Erityisesti Ranska on ajanut puolustusyhteistyön laajentamista ja puolustuksen vahvistamista ostamalla eurooppalaisia aseita.
Se ei ole ihme, sillä Ranska olisi suurin hyötyjä. Yhdysvaltojen teollisuus on sen suora kilpailija.
Lähempänä Venäjää sijaitsevat valtiot sen sijaan kaipaavat turvaa Yhdysvalloista.
Puolustusministeriön Nordbergin mukaan Suomen kaltaisten maat joutuvat joka tapauksessa ostamaan isot asejärjestelmät ulkomailta. Siinä ei katsota pelkästään EU-alueelle.
– Kilpailutuksissa on yleensä eurooppalaisia toimijoita ja Euroopan ulkopuolisia toimijoita. Esimerkkinä hävittäjäkauppa. Sillä kertaa valinta osui yhdysvaltalaiseen toimijaan. Maantiede ei ole ratkaiseva tekijä.
Asehankinnoissa kuitenkin suljetaan pois joitakin maita kansallisen turvallisuuden sekä kansainvälisten velvoitteiden johdosta, kuten Venäjä ja Kiina.
Suomelle ei ole järkevää vähentää puolustuskytköksiä Yhdysvaltoihin. Konfliktissa Naton uusin jäsen kaipaisi niin eurooppalaista kuin yhdysvaltalaistakin tukea.
Suhteita syvennetään heinäkuussa Naton huippukokouksessa Liettuan Vilnassa ja Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenin Suomi-vierailulla.
Puolustusmarkkinat ovat sisäsiittoisia
Suomessa kaivataan avoimempia markkinoita.
Puolustus- ja ilmateollisuuden yhdistyksen Tuija Karangon mukaan alalla on erittäin sisäänpäin kääntyneet markkinat, mikä on Suomelle ongelma.
Maat, joilla on laajaa puolustusteollisuutta, ostavat suuren osan kalustotarpeestaan omista markkinoistaan.
– Tämä on äärettömän protektionistista kauppaa. Meillä on vaikeuksia päästä markkinoille muualla, Karanko kertoo.
Suomalaisen puolustusteollisuuden rooli on olla yleensä yksi ratas suurten yhtiöiden suurissa hankkeissa. Keskimääräinen alan suomalainen yritys toimittaa pienempiä osia suurten yhtiöiden hankkeisiin.
Siksi yhdysvaltalaiset toimijat eivät näyttäydy suomalaiselle teollisuudelle kilpailijoina vaan mahdollisina yhteistyökumppaneina.
– Markkinan pitää olla auki, että pienempien maiden toimijoilla on mahdollisuus tarjota tuotteita ja palveluita eurooppalaisilla markkinoilla. Ei luoda sellaisia mekanismeja, että Euroopan ulkopuoliset maat jäisivät kokonaan ulkopuolelle. Tarvitaan sekä eurooppalaista teollisuutta, mutta yhtä lailla sitä tarvitaan muualtakin maailmasta, Nordberg sanoo.
Hänen mukaansa Suomi tavoittelee eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittämistä. Esimerkiksi investointeja kaivataan lisää. Suomi haluaa kuitenkin pitää Yhdysvallat mukana.
– Emme näe, että kyseessä on joko-tai-tilanne. Halutaan tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa jatkossakin. Halutaan hankkia sieltä ja tehdä tutkimus- sekä tuotekehitysyhteistyötä.