”Kesä
Eikä mitään tekemistä”
Maija Vilkkumaa aloitti perjantaina Ruisrockin keikkansa vuonna 2005 julkaistulla kappaleella Kesä. Rantalavan edusta oli täynnä parikymppisiä, jotka osasivat sanat ulkoa.
Laulaja on itsekin huomannut, että hänen keikoillaan näkyy entistä enemmän nuorta yleisöä. Hän uskoo, että yhtenä syynä on tasan 20 vuotta sitten julkaistu hittialbumi Ei.
– Silloin oli 3-vuotiaita, jotka tarttuivat minua polvista ja olivat faneja. Nyt he ovat 23-vuotiaita. Se on tosi kivaa ja se tuntuu käsittämättömältä. Siinä on varmaan nostalgiaa, mutta ne asiat ovat kuitenkin yhteisiä nyt tässä.
Vilkkumaa viettää juhlavuotta, joka huipentuu marraskuussa hänen uransa suurimpaan keikkaan Helsingin jäähallissa. Hän juhlistaa sillä 50-vuotissyntymäpäiväänsä.
Onko Maija Vilkkumaasta tulossa uusi Kaija Koo?
– Mulla on välillä sellanen olo, että musiikkiteollisuus ei mitään muuta odotakaan kuin että jostain tulisi uusi Kaija Koo, koska hän on niin mieletön. Kaija on Kaija ja Maija on Maija, koska me ollaan ihan erilaisia. Mutta mähän oon aina digannut Kaija Koosta.
Ikäkriiseilyä
Vielä muutama vuosi sitten Maija Vilkkumaa kipuili sitä, että täyttää pian 50 vuotta. Hän tajusi pienentävänsä itseään.
– Kun on nainen ja täyttää 50, niin muuttuu näkymättömäksi. Miten voit olla rocktähti, kun et ole aivan nuori?
Saman ikäluokan kollega Samuli Putro sanoi Vilkkumaalle, että aika on vain heidän puolellaan. Nyt ei pidä lopettaa.
– Nyt olen tehnyt sen edukseni ja vaan huudan, että minä täytän kohta 50. Kuunnelkaa!
Palo vapauteen
Maija Vilkkumaa on tarkastellut elämäänsä suurennuslasilla, sillä hän on viimeistelemässä omaelämäkertaansa. Hänen mielestään jokaisen kannattaisi katsoa omaa elämäänsä ja kirjoittaa se jonkinlaiseksi tarinaksi.
Muusikko sanoo, että hänen tarinansa voi olla välillä harppaus sankaruuteen ja välillä se on neuroottista olemista. Keskiössä on kuitenkin musiikki.
– Siellä näkyy palo vapauteen ja taiteelliseen vapauteen. Halu tehdä musiikkia eikä niinkään uraa.
Elämään on mahtunut myös kriiseilyä, sillä Vilkkumaalle on yritetty osoittaa muusikkona paikkaa, joka ei ole tuntunut omalta.
– Joidenkin mielestä mä oon tehnyt ihan järjettömiä muuveja mun uralla. Niiden syy on ollut se, että olen halunnut löytää uusia tapoja tehdä taidetta ja olla vapaa.
Isänmaallinen
Ikääntymisen myötä Maija Vilkkumaa on halunnut puhua Suomesta ja suomalaisuudesta. Aikaisemmin hän on arastellut asiaa.
Vilkkumaa kirjoitti viimesimmälle levylleen1973 kappaleen Äidinmaa. Sanoituksissa hän kertaa Suomen kehitystä omana elinaikanaan. Muusikolla oli pakkautunutta halua kertoa, miltä isänmaallisuus hänestä tuntuu.
Vilkkumaan mielestä tässä ajassa ajatellaan helposti, että isänmaallisuudesta saavat puhua vain nationalistit.
– Nyt on ehkä aika uskaltaa sanoa, että minun isänmaallisuuteni on erilaista kuin nationalistinen isänmaallisuus.
– Olen hirvittävän suomalainen. Siinä on valtava ristiriita, että samaan aikaan koen, että minun ja meidän kaikkien suomalaisuus rikastuisi hirvittävästi, jos siihen keitokseen tulisi muitakin näkökulmia. Se korostaa niitä omia ominaisuuksia.
Huoli suomalaisesta kulttuurista
Maija Vilkkumaa tunnustautuu suureksi suomalaisen räpin faniksi. Hänestä on hauska kuunnella uusien artistien kappaleita, joista hän ei ensikuulemmalla ymmärrä yhtään mitään.
Ensimmäistä kertaa hän havahtui Suomi-räpin nerokkuuteen JVG:n kautta. Aluksi hän luuli, ettei voisi ymmärtää pleikkaa pelaavia lätkäräppäreitä. Sitten hän tajusi, että sanat ovat suorastaan runoutta.
Vilkkumaa ihailee myös itsensä kaltaisia nuoria laulaja-lauluntekijöitä kuten Sannia tai Ellinooraa.
Samaan aikaan muusikko on huolissaan suomalaisen kulttuurin arvostuksesta, tai sen puutteesta. Vilkkumaan mielestä viimeistään korona-aika osoitti, kuinka poliitikoilta puuttuu ymmärrys kulttuurialaa kohtaan.
– Kun puhuttiin elinkeinosta, niin he alkoivat puhua kansalaispalkasta. Nähdään se sellaisena, että hipit taiteilee jotain ja meidän muiden pitäisi maksaa siitä. Ei nähdä sitä kasvavana teollisuuden alana.
Vilkkumaa on surullinen, että hänen kotikaupunkinsa Helsinki on karsimassa nuorten kulttuuriharrastuksista. Hänen uralleen merkittäviä ensiaskelia olivat teatterileiri, missä hän aloitti musiikin tekemisen sekä Harjun nuorisotalo, missä hän harjoitteli Tarharyhmä-bändin kanssa.
– Ne olivat täysin välttämättömiä. Siellä on ollut nuoriso-ohjaajia, jotka ovat kannustaneet. Nyt kaikkia näitä rakenteita ajetaan alas. Tuntuu, ettei ole ymmärrystä, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.