Taivaan Isä suojan antaa.
Hän on Isä jokaisen.
Lapsen huolet hän voi kantaa
paremmin kuin ihminen.
Virren sanat kaikuvat Noljakan kirkon ylväitä seiniä pitkin. Pappi Salla Romo istuu etummaisella penkkirivistöllä, kädessään virsikirja. Osaisi hän varmaan sanat ulkoakin, mutta poimii Sportlivin mieliksi rekvisiitan mukaansa.
Virsi 503 Taivaan isä suojan antaa auttoi Salla Romon suosta. Mustimpina hetkinä hän ei pystynyt näkemään sielussaan, että hän ikinä selviäisi.
– Se oli hyvin pimeää aikaa. Ja hyvin ristiriitaista. Olin saanut suurimman lahjan, mitä maa päällään kantaa, mutta samalla mieli teki tepposet. Tuntui, että olen epäonnistunut äitinä, naisena. Häpesin.
Synnytyksen jälkeinen masennus veti hänet pinnan alle. Ylös hänet nostivat usko ja voima.
Taivaan isä suojan antaa -virren sanoma iski häneen kuin salama.
– Siinä lauletaan, että Hän valvoo pimeimmässä yössä. Ne sanat osuivat silloin, että vaikka minä olen siellä syövereissä, niin joku valvoo minun kanssani.
Hän on läsnä päivän työssä
rohkaisten ja auttaen,
valvoo pimeimmässä yössä.
Hän on Isä jokaisen.
Romo on 38-vuotias joensuulainen pappi, josta kasvoi muutaman vuoden voimaharjoittelulla Suomen vahvin nainen. Ja entinen koulukiusattu, joka on kääntänyt aiemmin pilkatun kroppansa kirjaimellisesti vahvuudekseen.
Katso Sportlivin minidokumentti Salla Romosta:
Kiusaaminen jätti syvät arvet
Metallimusiikki pauhaa auton kaiuttimista, kun Romo ajaa Joensuun läpi tutulle kuntosalille. Papille harvinaiselle vapaalle viikonlopulle on hankittu kaverin kanssa liput 69 Eyesin keikalle.
Hevipiireistä Romo löysi nuoruudessaan tärkeän kaveriporukan. Siellä hän sai olla oma itsensä, kuten myöhemmin myös seurakunnassa ja salilla.
Papit eivät kuuluu raskaan musiikin perinteisimpiin faneihin, mutta Romo kantaa mukanaan piispa Ville Riekkisen hänelle pappisvihkimisen yhteydessä vuonna 2009 lausumia sanoja.
– Hän sanoi, että muista Salla, että tätä työtä tehdään aina omalla persoonalla. Sinä et voi erottaa, etkä päälle liimata itsestäsi jotain. Sinun täytyy vain olla oma itsesi.
Mikkeliläislähtöinen Romo on aina ollut isokokoinen. Koulussa toiset lapset tarttuivat poikkeavaan ulkonäköönsä, ja kiusaaminen seurasi häntä läpi kouluajan.
– Kyllä se kulki mörkönä selässä pitkään. Osittain varmaan vieläkin. Siitä rakentui elämää ikävän paljon määritellyt oman kehonkuvan ongelma, että voinko minä kelvata tällaisena kuin olen.
Mustelmat jättävät näkyvän jäljen, sanat usein huomaamattoman, mutta syvemmän arven. Kiusaaminen saa ihmisen sekaisin, Romo kiteyttää.
Opettaessaan nyt rippukoululaisia tai kasvattaessaan omia lapsiaan hän painottaa, että jokainen erilainen mahtuu joukkoon. Itse hän alkoi lopulta uskoa kiusaajien ilkeitä kommentteja ja vihata kehoaan.
Mitä nyt ajattelet, kun katsot itseäsi peilistä?
– No että aika vetävä bööna, Romo vastaa ja purskahtaa nauruun, kunnes taas vakavoituu.
– Katson, että siinä on kaunis nainen, joka pystyy aikamoisiin juttuihin, ja jonka kroppa on synnyttänyt tähän maailmaan kaksi upeaa lasta. Näen ison sylin, josta voi saada turvaa ja läheisyyttä. Ja alla suuri sydän, joka kantaa muita ihmisiä elämässä eteenpäin.
Voimaharjoittelun kautta Salla Romo on ymmärtänyt, mihin hänen kroppansa pystyy.
Omia treenivideoita katsellessaan hän on päässyt irti ajatuksesta, että aina on ensimmäisenä katsottava, miltä itse näyttää.
”Se on ollut itselle hirveän eheyttävä kokemus, kun keskittyy vain siihen, mitä tekee. Pääsee kerrankin pois siitä, miltä minä näytän. Ei sillä ole mitään väliä.”
”Tätä varten minut on luotu”
Suuri varastonovi natisee Romon riuhtaistaessa. Jääkaapin, peräkärryn ja lautapalojen seasta löytyy läjä klassisia voimakilpailujen välineitä, kuten erikokoisia Atlas-kiviä, valtavista tukeista veistettyjä käsipainoja sekä yli 200-kiloinen traktorinrengas.
Varasto sijaitsee Helppi-yhteisön päärakennuksen takapihalla. Helpissä tarjotaan kuntouttavaa hoitoa päihderiippuvaisille miehille. Tuttu paikka myös Mika Törrölle, joka kiskoi Romon voimakisojen pariin.
Nähtyään Romon treenivideon moninkertainen Suomen vahvin mies lähetti alkuvuodesta 2019 puolitutulle papille viestin, johon kirjoitti: ”Sulla on Salla kisat toukokuussa”.
– Vastasin, että usko unelmiisi. En varmasti lähde, epäuskoisena viestiä lukenut Romo muistelee.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Romo seisoi Suomen vahvin nainen -kisan palkintopallilla tuoreena pronssimitalistina, kokeiltuaan lajeja ensimmäistä kertaa vasta muutamaa kuukautta aiemmin. 34-vuotias voimakisojen noviisi ei ollut uskoa silmiään.
– En rehellisesti pienimmässä mielessänikään ikinä kuvitellut itseäni sellaisiin ympyröihin, koska enhän minä pitänyt itseäni juuri minään.
Seuraavana vuonna Romo kruunattiin Suomen vahvimmaksi naiseksi. Pokaalin hänelle ojensi Törrö. Molemmat itkivät.
Romo sanoo, että hän on vihdoin löytänyt oman juttunsa. Kun hän seisoo kisalavalla, hän tuntee, että tätä varten hänet on tehty. Tätä varten hänet on luotu.
”Minulle on aikoinaan sanottu, että minulla on venäläisen painijan hartiat. Nyt tiedän, että ne on sitä varten, että niillä nousee melkein sata kiloa pään yläpuolelle.”
Pitkään hänen takaraivossaan kuitenkin kalvoi epävarmuus. Vanhat mustan mielen keksimät valheet siitä, että hän ei kelpaa enää koskaan.
Kuntosalin ovesta hän astui ensimmäistä kertaa pari vuotta ennen kolmossijaan päättynyttä kisadebyyttiä. Hänen miehensä Arttu houkutteli vaimoaan mukaansa juuri perustetulle salille.
– Taisin vastata suurin piirtein, että kuvitteletko, että tällainen lähes keski-ikäinen, hyvin ylipainoinen perheenäiti – minähän kuolen sinne. Että en todellakaan ole lähdössä.
Takanaan hänellä oli elämän rankin vaihe.
Pahaa oloa pitää jotenkin pystyä sanoittamaan, vaikka sitten itkemällä, huutamalla, kirjoittamalla, maalaamalla, ihan millä tahansa. Silloin se pää pikkuhiljaa nousee taas pinnalle.
Salla Romo
Nuorimman lapsen, tyttären, synnyttyä vuonna 2014 Romon mielen ylle laskeutui synkkä verho. Hän nukkui aivan liian vähän, itki paljon, eikä ollut oma itsensä.
– Kun olin siellä pahimmissa synnytyksen jälkeisen masennuksen syövereissä, oli olo, että jos minä kerron tästä jollekin, tämä lapsi viedään minulta pois.
Hän häpesi. Sitä, että hän on epäonnistunut, että hän ei riitä. Mielen syöttämiä valheita, joita hän uskoi. Myöhemmin hän on oppinut olemaan armollinen itselleen, ja rehellisesti avaamaan tuntojaan.
– Pahaa oloa pitää jotenkin pystyä sanoittamaan, vaikka sitten itkemällä, huutamalla, kirjoittamalla, maalaamalla, ihan millä tahansa. Silloin pää pikkuhiljaa nousee taas pinnalle.
Pari vuotta tyttären syntymän jälkeen pää kellui sen verran vedenpinnan yläpuolella, että Romolta alkoi taas löytyä voimavaroja miettiä omaa fyysistä hyvinvointiaan. Lopulta hän tarttui miehensä tarjoukseen kuntosaliin tutustumisesta.
Tänä syksynä tytär Eeva aloittaa kolmannella luokalla. Samalla äiti Salla valmistautuu uransa ensimmäisiin MM-kisoihin Skotlannissa syyskuun lopulla.
Rukoilu auttaa kisoissa
Lähtiessään ensi kertaa salille Salla Romo ei tiennyt, mitä etukyykky on. Pian hän kuitenkin oppi ja huomasi ruumiinsa olevan kuin tehty voimaharjoitteluun.
Nyt hän on saanut toisen perheen voimailupiireistä, joissa hyvin eri taustoista tulevat ihmiset kerääntyvät massiivisten painojen ääreen.
– Onhan se aika erikoista, että meitä yhdistää vain se, että tykkäämme painavista asioista, Romo naurahtaa.
– Jokainen saa olla aivan niin hullu tai hupsu kuin haluaa, koska eihän tässä oikeasti ole mitään järkeä. Mikä ihan oikeasti saa ihmisen lähtemään vetämään rekkaa tai nostelemaan kiviä?
Saapuessaan salille työvaatteissa voimailuystävät heittävät vitsiä, että pastorin ollessa paikalla ei parane päästellä suustaan rumia sanoja. Hurtti huumori kuuluu asiaan, mutta samalla Romo kuuntelee, jos joku haluaa puhua vakavista, raskaistakin asioista.
Hän toivoo pappeuden näkyvän hänessä urheilijana niin, että hän ottaa kaikki huomioon ja luo uskoa muihin.
– Olen saanut kuulla, että olen aika aurinkoinen ja että hyvä fiilis tarttuu. Jos se sitten on sitä Kristuksen valoa, joka minusta heijastuu, niin olen siitä tosi ylpeä.
Salla Romo toimii kappalaisena, eli aluepappina, Joensuun seurakunnassa. Hän kokee, että hänet johdatettiin työhönsä. Jumala kutsui, Salla vastasi.
Usein voimailu toimii kirkollisissa toimituksissa jäänrikkojana. Monesti keskustellaan ensin kevyesti urheilusta, kunnes siirrytään elämän isoihin asioihin.
”Herättäähän se välillä hilpeyttä. Joskus on sanottu, että eihän teillä kukaan uskalla erota kirkosta, kun on tuollainen pappi.”
Romo rukoilee säännöllisesti kisoissa. Erityisen paljon hän kokee rukoilemisen auttaneen viime kesänä, kun hän palasi pitkän kilpailutauon jälkeen Suomen vahvin nainen -kisassa, joka päättyi hopeasijaan.
Häntä jännitti valtavasti, sydän löi tuhatta ja sataa, ja koko kroppa kävi kierroksilla.
– Silloin pidin hyvin paljon käsiä ristissä, hengitin ja rukoilin. Voima, joka minulla on, tulee joka tapauksessa Häneltä. Jos Hänen tahtonsa on, että minä käytän sitä tässä, ja minä uskon ja luotan itseeni, niin silloin se toteutuu.