Vielä kuusi vuotta sitten Jonna ja Eero Ukkola eivät tienneet vuohista mitään.
– Ei oikeastaan yhtään mitään. Ihan täysin nollasta lähdettiin liikkeelle, myöntää Halmelan tilan isäntä, Eero Ukkola.
Tänään Lopella toimii Suomen toiseksi suurin vuohitila. Isossa punaisessa vuohelassa pitää ääntä noin 600 vuohta, kun lypsävät vuohet, siitospukit, lihapukit ja tämän vuoden nuorvuohet, kuten kilit lasketaan mukaan.
Halmelan tila oli pitkään luomukasvinviljelytila. Sukupolvenvaihdoksen myötä yrittäjäpariskunta suunnitteli lypsynavetan perustamista lehmille, mutta laskelmissa tultiin toisiin aatoksiin. Riski oli liian iso.
Samaan aikaan vuohenmaidolle oli syntynyt Suomessa kysyntää.
– Tutkittiin asiaa ja äkkiä huomattiin, että meidän tila sijaitsee Juustoportin maitoauton reitin varrella, Eero Ukkola muistelee.
Vuohet menevät aidoista helposti läpi
Halmelan tilalle otettiin ensimmäiseksi kesäksi 13 vuohta kokeeksi. Jonna ja Eero halusivat nähdä, miten he pärjäisivät vuohien kanssa.
Koe meni hyvin ja pariskunnalle alkoi hahmottua, millaiset mitat vuohien navetassa eli kuttulassa pitäisi olla ruokintajärjestelmille ja millaiset aidat pitäisivät vuohet kurissa.
Uteliaat eläimet menevät helposti mistä vain läpi.
– Pitopaikat pitää olla vuohen kestäviä. Rakensin itse täällä olevat metalliaidat omalla pajalla, Eero Ukkola kertoo.
Seuraavana vuonna alkoi jo 400 vuohelle tarkoitetun kuttulan rakentaminen. Investointikin oli kolmasosa lypsynavettaa edullisempi.
Vuohet lisääntyivät, samalla kasvoi perhekin
Jotta elämä ei olisi ollut liian helppoa, kasvoi vuohimäärän ohella myös Ukkoloiden perheonni.
Ensin maailmaan tuli Anton-poika ja perään Anna. Jonna ajoi työmaalle soraa ja kävi tauoilla esikoista imettämässä.
– Varsinkin rakentamisvuosi on aika lailla hämärä peitossa, mutta hengissä ollaan ja suurin piirtein järjissäänkin vielä, Eero Ukkola naurahtaa.
– Vuonna 2019 aloitettiin sitten noin sadalla eläimellä lypsäminen. Siitä on päädytty nyt noin 360 lypsävään, kertaa Jonna Ukkola vauhdikasta kehitystä.
Oppia vuohitilanpitoon haettiin muilta Suomen vuohitiloilta. Eniten pariskunta muistelee painineensa vuohien ruokinnan kanssa.
– Vuohi ei kestä liikaa väkirehua. Vaikka olisi heikkoakin korsi- ja nurmirehua, niin sitä ei voi paikata väkirehulla.
Vuohia lypsetään tietokoneistetussa lypsykarusellissa
Halmelalla on käytössä aperuokinta. Kerran päivässä jaetaan vuohien eteen siis säilörehun ja väkirehun yhdistelmää. Lisäksi vettä ja suolakivi on aina saatavilla.
Päivittäisen lypsyuran helpottamiseksi päätettiin hankkia karusellia muistuttava vuohien lypsyasema.
Eero matkusti Espanjaan, jossa vakuuttui laitteen toimivuudesta. Tietokoneistettu laite lypsää 200 vuohta tunnissa.
Vuohet lypsetään aamulla klo 6 aikoihin ja toisen kerran iltapäivällä klo 16 maissa. Eläimet jonottavat jo ajoissa portilla utareet piukeina.
– Joka vuoden ensikot ovat sellaisia, jotka eivät osaa lypsyasemaan itse kulkea. Ne ottavat sitten mallia vanhemmista kutuista, kuvailee Eero Ukkola.
Jonna Ukkola esittelee tietokonetta, joka kertoo jokaisen lypsävän maitomäärien kehityksen ja keskiarvot. Lukuja tutkimalla selviää paljon eläinten kunnosta ja mitä yksilöä kannattaa käyttää jalostukseen.
Suomen toisen suurin vuohitila tuottaa 250 000 litraa maitoa
Suomenvuohista tulee maitoa noin 600–800 litraa vuodessa, mutta risteytetyistä selvästi enemmän.
Halmelan tilalla vuohia jalostetaan maitomäärä nostamiseksi. Jonna Ukkola on koulutukseltaan agrologi. Sen jälkeen hän on opiskellut myös seminologiksi.
– Edellisen vuoden tuotos oli meillä 250 000 litraa ja tänä vuonna se on vähän enemmän, Jonna Ukkola laskee.
Ammattilaisia vuohenmaitotiloja Suomessa on vain kymmenkunta.
Jalostuksella haetaan muun muassa hyvää utarerakennetta, lypsettävyyttä ja maitomäärää. Myös teuraaksi meneviä pukkeja jalostetaan.
Kiitosta on tullut. Lammasosuuskunta valitsi Ukkolat vuoden 2022 tuottajaksi. Halmelan tila on ainoa vuohitila, joka on vapaaehtoisesti mukana terveysvalvonnassa. Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan tila on saavuttanut korkeimman terveysluokan.
Vuohen maidon lisäksi tilalla tuotetaan vuohenlihaa noin 1 500–2 000 kiloa vuodessa. Määrä voi tuntua pieneltä, mutta vuohi ei ole iso eläin.
Lihaa tuottaa Suomessa vain kourallinen tiloja, joten vuohen lihan saatavuus on heikkoa. Se on syy, miksi lihatukut eivät vuohista oikein innostu.
Maahanmuuttajat osaavat hakea Lopelta vuohenlihaa
Suurin osa Halmelan tilan vuohenlihasta kaupataan eteenpäin teurastamon kautta, mutta noin neljäsosa lihasta myydään tilalta itse.
– Tällä hetkellä meiltä menee kaikki liha mitä saadaan tuotettua, kuittaa Eero Ukkola.
Jonna Ukkola myöntää, että varsinkin kilin lihan eteen joutuu tekemään töitä.
Teuraaksi kasvatettavat kilit tuovat tiloille kustannuksia, kun niille pitää saada tarpeeksi ruhopainoa. Esimerkiksi pukit eivät kasva ilman laadukasta ravintoa.
Kilin lihasta onkin vaikeaa saada hyvää hintaa.
Esimerkiksi Halmelan tilan suoramyynnissä kilinliha maksaa noin 20 euroa kilolta ja vuohenliha 14 euroa. Ruhon osa vaikuttaa tietysti hintaan.
Avuksi ovat tulleet Suomen valtio yhdessä EU:n kanssa. Suomi on ainoa maa EU:ssa, jossa tilanpitäjien on mahdollista saada karitsan ja kilin laatupalkkiota.
Kun kantasuomalaiset vielä epäröivät vuohen lihan suhteen, toisen polven maahanmuuttajat hakevat lihansa jo tottuneesti Halmelan tilalta.
– Suurin osa siitä väestä, joka meiltä ostaa tilapuodista lihaa, ovat maahanmuuttajia, kertoo Eero Ukkola.
Jonna Ukkola joutuu yhä oikomaan harhaluuloja vuohenlihasta.
– Luullaan, että maistuu pukilta tai nahalta. Jos on ammattitaitoiset teurastajat asialla, niin ei maistu.
Jalostamalla maitomäärää voi vielä kasvattaa
Halmelan tilan suurin tulonlähde on vuohenmaito. Lisäksi viljellään muun muassa luomupuhdaskauraa, tehdään metallitöitä, korjataan kaasukoreja ja aurataan talvella lunta.
Eero Ukkola ei usko, että vuohimäärä tilalla juurikaan enää lisääntyy, tilat on mitoitettu 400 vuohen mukaan. Nyt vuohille on tehty tilaa myös entiseen kuivuriin.
Yrittäjät toteavat, että seinät ja laitteet ovat tilalla kunnossa. Seuraavaksi kehityskohteena on jalostus.
– Täytyy investoida eläimiin, osaamiseen ja omaan kehitykseen. Eläinjalostuksen kautta teemme tulosta myös tulevaisuudessa, vakuuttaa Jonna Ukkola.