Yllä näet kuvan, joka näyttää elottomalta autiomaalta.
Kuvassa on järvi Italiaan kuuluvalla Sisilian saarella kesällä 2021. Sisilian Ennassa sijaitseva Pozillojärvi kuivui lähes kokonaan Etelä-Eurooppaa tuolloin kurittaneen hellejakson aikana.
Tällaisia maisemia Etelä-Euroopassa voi olla tulevaisuudessa yhä enemmän.
Jos ilmastopäästöjä ei saada kuriin, laajoja alueita Etelä-Euroopasta uhkaa aavikoituminen.
– Ilmastonmuutos työntää Pohjois-Afrikan aavikkoilmastoa kohti Etelä-Eurooppaa, sanoo Helsingin yliopiston metsätieteiden osaston emeritusprofessori Markku Kanninen.
Aavikoituminen ei tarkoita sitä, että Etelä-Eurooppa muuttuisi Saharan kaltaiseksi hiekka-aavikoksi dyyneineen.
Termi tarkoittaa kuivien alueiden maaperän huonontumista ja uhkaa näin esimerkiksi ruuantuotantoa.
Vakavin tilanne Espanjassa
Kun maaperä huononee, viljelysmaan tuottavuus heikkenee.
Ilmiö on tyypillinen esimerkiksi Saharan alueelle, sanoo Kanninen, joka on ilmastonmuutoksen ja metsäekologian asiantuntija.
Aavikoitumista aiheuttaa ilmaston lämpenemisen lisäksi kestämätön maankäyttö, esimerkiksi veden liikakäyttö, liikalaiduntaminen ja metsäkato.
Alla olevasta kartasta näkyy, miten aavikoitumisen riskialueet Euroopassa ovat kasvaneet 2000-luvulla.
Aavikoitumisen vaikutukset Euroopassa tulevat olemaan erityisen voimakkaita Portugalissa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksella sekä Bulgariassa ja Romaniassa. Näin kertoo EU:n tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2018 julkaisema selvitys.
Vakavin tilanne on Espanjassa. YK arvioi, että Espanjan pinta-alasta jopa 75 prosenttia kärsii ilmasto-olosuhteista, jotka voivat johtaa aavikoitumiseen.
Espanjan kansallisen tutkimusneuvoston CSIC:n mukaan maaperän huonontuminen on kolminkertaistunut viimeisten 10 vuoden aikana.
Jopa Pohjois-Italia on tulevaisuudessa riskialuetta
Aavikoitumisriski kasvaa linjassa ilmaston lämpenemisen kanssa.
Eurooppa lämpenee kaksinkertaista vauhtia muuhun maailmaan verrattuna. Erityisen nopeasti lämpenee Välimeren alue.
Nykyisillä toimilla ja päästöillä maailma on matkalla jopa kolmen asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä esiteolliseen aikaan verrattuna.
– Siinä tilanteessa on jo isoja alueita, joilla aavikoitumisen riski on matala tai kohonnut. Silloin jopa Pohjois-Italiassa on aavikoitumisen riski, tutkija Matti Kummu sanoo.
Kummu on globaalien vesi- ja ruoka-asioiden professori Aalto-yliopistossa.
Alla olevassa kartassa näkyy, miten aavikoitumisen riski kasvaa eri ilmastoskenaarioissa.
Kahden asteen ylittävän lämpenemisen jälkeen kaikki aavikoitumisen vaikutukset kiihtyvät nopeasti, Kummu sanoo.
Kuivuus uhkaa ruuantuotantoa
Etelä-Euroopan maatalous kärsii kuivuudesta jo nyt. Esimerkiksi Espanjassa kevät oli kuivuuden vuoksi katastrofaalinen.
Meneillään oleva kuivuuskausi alkoi Espanjan ilmatieteen laitoksen mukaan jo vuoden 2022 lopussa. Tämän vuoden alku oli Espanjan tilastohistorian kuivin.
Espanja on Euroopan suurimpia ruuantuottajia. Alkuvuoden sateiden vähyys vaikuttaa 80 prosenttiin viljelykasveista ja aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa yli viidellä miljoonalla hehtaarilla viljelysmaata, sanoo Espanjan maatalouden ammattijärjestö COAG.
Eteläisessä Jaenin maakunnassa tuotetaan tavanomaisena vuonna yli viidennes maailman oliiviöljystä, mutta tänä syksynä sato kutistuu 20 prosenttiin tavallisesta.
Riisinviljelystä luovuttiin tämän vuoden osalta kokonaan Sevillan alueella, jossa riisiä on perinteisesti viljelty laajalti.
Vettä ei riitä kaikkeen
Aavikoituvilla alueilla vesivarat hupenevat. Samaan aikaan kuivuus lisää tarvetta maatalouden keinokastelulle.
Vettä tarvitsevat kuitenkin myös teollisuus, kaupungit ja ihmiset, muistuttaa Euroopan ympäristökeskuksen asiantuntija.
Luonnonvarojen hallinnoinnin asiantuntija Nihat Zal on tutkinut aavikoitumista ja vedenkäyttöä. Zalin mukaan kuivuus ja kuumuus uhkaavat esimerkiksi energiantuotantoa, sillä vettä tarvitaan merkittäviä määriä niin jäähdytykseen kuin esimerkiksi vesivoiman tuotantoon.
Nyt jo esimerkiksi Italiassa on jouduttu säännöstelemään vettä.
Pahimpina kuivuuskausina esimerkiksi uima-altaiden täyttäminen ja autojen peseminen on kielletty.
Tässä kuvassa on Italian pisin joki Po maaliskuussa, kun Italia kärsi pahimmasta kuivuudesta 70 vuoteen. Kuva on otettu Casei Gerolassa Pohjois-Italiassa.
Pohjois-Italia ei ole vielä aavikoitumisen riskialuetta. Alue kuitenkin laajenee, kun ilmasto lämpenee.
Tutkija Markku Kannisen mukaan vesipula tulee olemaan yksi suurimmista Etelä-Eurooppaa kohtaavista ongelmista.
– Kuumuus haihduttaa vettä järvistä ja joista, ja pohjavesivarannot hupenevat sateiden niukentuessa. Tämä tulee olemaan valtava ongelma seuraavien vuosikymmenten aikana myös Euroopassa.
Vesipula on jo nyt näkynyt ihmisten arjessa.
Esimerkiksi Etelä-Espanjassa Andalusiassa vettä piti viime keväänä kuivuuden takia tuoda tuoda säiliöautoilla Córdoban kaupunkia ympäröiviin kyliin.
Kuivuus kärjistää yhteiskunnallisia jännitteitä
Aavikoituminen ja kuivuus eivät ole vain ympäristökysymyksiä. Näin sanoo ilmastonmuutoksesta väitellyt Turun yliopiston tulevaisuustutkimuksen professori Markku Wilenius.
– Vesipula kärjistää yhteiskunnallisia jännitteitä, sanoo Wilenius.
Tästä on jo nähty esimerkkejä Euroopan ulkopuolella.
Vesi on ollut poliittinen kiistakapula jo pitkään esimerkiksi Chilessä, jossa maan vähäiset vesivarat on yksityistetty. Vuonna 2019 maassa puhkesi valtavia mellakoita taloudellista epätasa-arvoa vastaan. Yksi mielenosoittajien keskeisistä vaatimuksista oli veden parempi saatavuus sekä sen ympäristön kannalta vastuullisempi käyttö.
Kenties synkin esimerkki on Syyrian 12 vuotta jatkunut sisällissota.
– Syyrian sisällissodan alku juontaa hyvin kiinteästi kuivuuteen, joka maassa oli vallinnut vuosikausia. Se ajoi ihmiset maaseudulta kaupunkiin. Absoluuttinen köyhyys ja epätoivo kasvoivat sen mukana, Wilenius sanoo.
Ilmastonmuutoksen pahentamaa kuivuutta ja pulaa maatalousmaasta on pidetty yhtenä tekijänä Afrikan Sahelin alueen konflikteissa.
Aavikoituminen ei onneksi ole peruuttamaton ilmiö, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Markku Kanninen sanoo.
– Yhdysvaltojen Keskilännessä kuivuus ja huono maankäyttö johtivat 1930-luvulla siihen, että maanviljelyksestä tuli mahdotonta. Nykyään maa on taas viljelyskelpoista.
Maaperän tuottokyvyn ennallistaminen on kuitenkin kallista ja sitä haastavampaa, mitä pidemmälle aavikoituminen etenee.
– Korostaisin ehdottomasti mieluummin aavikoitumisen ennaltaehkäisyä, Kanninen sanoo.
Videoiden lähteet: Euronews, NOS
Tätä juttua varten on haastateltu myös Euroopan ympäristökeskuksen tutkijaa Angelika Tamasovaa.