Tallinnan Rotermannin korttelissa tapahtui kesäkuun lopulla jotakin varsin yllättävää ja odottamatonta. Korkean ja kapean kalkkikivirakennuksen uumeniin avautui PoCo-museo, jossa on yli 340 poptaidetta edustavaa teosta. Popkulttuuriin kuuluu nopeus ja niin kuuluu PoCoonkin: museon perustamisessa ei aikailtu vaan se pistettiin pystyyn pikaisessa aikataulussa.
– Halusimme näyttää, että asioita voi tehdä myös ihan toisenlaisessa tempossa ja toisella tyylillä. Toisaalta voi kyllä sanoa, että olen tehnyt kaikki ne virheet, jotka museota perustava ihminen yleensä voi tehdä, PoCon perustaja ja taidekeräilijä Linnar Viik toteaa.
Suomea sujuvasti puhuva Viik tunnetaan Virossa IT-guruna, joka on opiskellut Otaniemessä ja asunut pitkiä jaksoja Yhdysvalloissa, muun muassa San Franciscossa. Poptaiteen keräämisen hän aloitti kolmisenkymmentä vuotta sitten.
– Halusin perustaa museon, koska poptaide on taidetta, joka tekee maailman paremmaksi. Tällä hetkellä tarvitsemme nimenomaan sellaista taidetta, joka kohottaa myös mieliaa, Viik kiteyttää ja viittaa erilaisia kriisejä pursuavaan maailmaamme.
Hänen mukaansa poptaide ottaa hetkestä kiinni ja tarkastelee niin politiikkaa, taloutta, nykykulttuuria kuin ihmisen käyttäytymistäkin.
– Poptaide uskaltaa esittää kysymyksiä joita muut taidemuodot eivät ehkä uskalla: kysymyksiä politiikasta, ympäristöstä, teknologiasta ja mediasta. Ja miten nämä asiat muokkaavat ja muuttavat ihmistä.
Poptaide mullistaa tekijänoikeuksia
Poptaide syntyi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa 1950-luvulla, ja alun perin sitä leimasi kapinallisuus vallitsevia taidemuotoja kohtaan. Toisin kuin perinteinen taide, poptaide haki ideoita sarjakuvista, massatuotannosta ja mainosten maailmasta ja hyödynsi surutta banaaleja elementtejä ja kitsiä.
Poptaiteen supertähdeksi nousi nopealla tahdilla Andy Warhol, jonka ansiosta genre myös kaupallistui roimasti.
– Warhol aloitti mainosten parissa, halusi sen jälkeen ”oikeaksi” taiteilijaksi ja sitten bisnesmieheksi. Hän kertoi julkisesti haluavansa saada rahaa tekemällä taidetta ja nimenomaan sellaista taidetta, jota ihmiset ostaisivat, Linnar Viik kertoo.
Warholin tunnetuimpiin töihin kuuluvat Campbell'sin tomaatti- ja papukeittotölkeistä tehtyjen maalausten ohella eriväriset muokkaukset näyttelijä Marilyn Monroen kasvoista. Lähteenä oli yksittäinen elokuvan freimi.
Alkuperäisteosten kopionti ja muokkaaminen veivät Warholin myös oikeuteen tekijänoikeusrikkomusten takia. Vuonna 1966 hän hävisi oikeudessa kiistan, jossa oli käyttänyt Patricia Caulfieldin valokuvaa Flowers-teoksensa pohjana. Muun muassa poptaiteen kaltainen uudenlainen ilmaisu vaati kuitenkin päivitystä tekijänoikeuskäytäntöihin, ja vuonna 1978 Yhdysvalloissa voimaan tullut uusi tekijänoikeuslaki salli ”fair usen” eli alkuperäisteosten hyödyntämisen.
– Tämä on yksi perusasioista popkulttuurissa: siihen kuuluu oleellisena osana sekoittaminen, lainaaminen ja sitaatit. Kaikki elokuvat ja musiikki, joita tällä hetkellä tehdään, sisältävät viitteitä edeltävään. Ja mehän tykkäämme siitä kun ymmärrämme, mihin nämä viitteet kohdistuvat, Linnar Viik toteaa.
Digitaalisia maailmoja ja tekoälytaidetta
PoCo-museon erikoisimpiin teoksiin kuuluu eittämättä Marcel Duchampin Rotorelief (1935/1953), jossa eriväriset pyörivät kiekot luovat hypnoottista tunnelmaa. Duchamp printtasi Rororeliefejään noin 500 kappaletta. Suurin osa niistä kuitenkin tuhoutui toisen maailmansodan aikana tulipalossa Pariisissa, ja noin 80 jäi jäljelle.
– Jahtasin sarjaa lähes kymmenen vuotta ja sain sen lopulta Espanjasta. Paikallinen perhe oli saanut sen lahjaksi itseltään Duchampilta, Linnar Viik kertoo.
Viik luonnehtii kokoelmaansa ”hitaan keräämisen” lopputulokseksi.
– En edes tiennyt, että kokoelmasta tulee museo, kyse on lähinnä ollut teoksista, jotka ovat koskettaneet minua. Kannattaa myös huomata, että poptaide on universaali ilmiö, ja että sitä tehdään kaikkialla maailmassa, niin Italiassa, Japanissa, Koreassa kuin Suomessakin. Poptaiteen muoto voi olla samannäköinen ympäri maailmaa, mutta teemat ovat aina vähän erilaiset.
Viik ei kiistä sitä, etteikö hänen siviiliammattinsa olisi vaikuttanut keräämiseen.
– Tavasta jolla kokoelma on kasattu näkyy varmaankin rationaalisuus ja insinöörin kädenjälki.
Linnar Viikin taustoista kertoo ehkä sekin, että PoCossa on myös NFT-teoksia digitaalisine hallintatodistuksineen sekä kuvia tekoälytaiteen kuumalta nimeltä eli Roope Rainistolta.
– Taide on aina liikkunut yhteiskunnan vanavedessä. Teknologia on tällä hetkellä sen verran tärkeä osa yhteiskuntaa, että niitä taiteilijoita, jotka koettelevat uuden teknologian rajoja ja mahdollisuuksia, pitää myös tuoda esille. Teknologia on kuitenkin toissijaista ja se mitä haluat sanoa, on tärkeintä, Viik summaa.
