Koulut avaavat ovensa ja kansakunnan toivot palaavat virkistävältä lomalta opin saunaan autuaaseen. Löylynheittäjät tosin ovat valmiiksi uupuneita. Opettajien ammattijärjestön tuore kysely kertoo, että puolet nuoristakin opettajista pelkää, ettei jaksa.
Yli kaksikymmentä vuotta äidinkieltä opettaneet kirjailijat Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen tietävät, etteivät jaksa. Rytisalo painoi luokan oven kiinni lopullisesti keväällä 2022. Aiemmin saman lukuvuoden aikana Kinnunen kertoi uupumuksestaan ja sairauslomastaan viestipalvelu Twitterissä.
Nuorilla olisi Tommi Kinnusen mielestä oikeus parempaan. Nykyisellään koulujärjestelmä tuottaa lähinnä huonoa oloa, koska opettajat on väsytetty.
– Opettajan on aika vaikea tukea oppilasta, jos oma reppu on aivan tyhjä.
Rytisalon ja Kinnusen mukaan suomalainen koululaitos hukkuu opetuksen päälle kasattaviin lisätehtäviin.
– Mikä tahansa yhteiskunnallinen ongelma havaitaan, se kirjoitetaan opetussuunnitelmaan ja odotetaan, että opettajat hoitavat sen kuntoon. Eli jos nuoret lihovat tai eivät perusta yrityksiä, se on opettajan moka, Kinnunen kärjistää.
Kaksikko julkaisee nyt kirjeenvaihtonsa, jossa he perkaavat uupumuksensa syitä ja seurauksia. Kirja voi nostattaa vanhempien ja erityisesti päättäjien niskakarvat pystyyn.
– Jos tämä edes herättäisi keskustelua. Jos joku päättäjä, kasvatustieteen tutkija tai – hyvänen aika – jopa opetusministeri pohtisi kirjan luettuaan edes hetken ajan, ollaanko nyt menossa järkevään suuntaan, Tommi Kinnunen toivoo.
Ensi maanantaina julkaistava Huokauksia luokasta on armoton vuodatus aineopettajan arjesta, joka jää piiloon opettajanhuoneisiin ja opettajien koti-iltoihin ja öihin. Onneksi kirjoittajat tietävät, mitä tekevät. Kinnusen sarkasmi ja Rytisalon optimismi helpottavat lukijan oloa. Ja teksti soljuu kuten ammatti-ihmisen jäljiltä sopii odottaakin. Muutoin aika usein itkettäisi, ellei naurattaisi.
Neljänkymmenenkolmen kirjeen nelisataasivuinen saldo on kohotettu nyrkki ja avunhuuto luokkahuoneesta opetushallitukseen ja -ministeriöön, ylioppilastutkintolautakuntaan, kasvatustieteeseen – joka paikkaan, joista koululle ja opettajille syydetään lisätehtäviä ilman yhtään lisäeuroa tai lisätekijää.
Sisältöjä karsittava ja tuki saatava kuntoon
Minna Rytisaloa harmittaa, että opettajia kuullaan liian vähän, kun koulua muokataan.
– Sivistyksen tehtävä ei ole palvella elinkeinoelämää eikä luoda kasvun edellytyksiä. Sivistyksen tehtävä on opettaa ihmisiä käyttämään tietoja niin, että siitä syntyy jotain hyvää.
Samansuuntaisesti ajattelee Tommi Kinnunen.
– Olen vahva yleissivistysihminen enkä halua tuottaa oppilaista pelkästään materiaa liike-elämän tarpeeseen
Tommi Kinnusen mielestä nyt olisi rauhoittumisen paikka ja suorittamisen sijaan täytyisi lyödä jarrut pohjaan, keskittyä olennaiseen.
– On karsittava ja saatava tuki kuntoon. Oppiaineiden sisältöjä on pakko karsia, koska tähän mennessä opetussuunnitelma toisensa jälkeen on niitä vain lisännyt.
Tuki kuntoon ei tarkoita Tommi Kinnuselle ainoastaan erityisopetusta.
– Sosiaalipuoli ja mielenterveyspalvelut sakkaavat. Minä en opettajana osaa niiden ongelmia ratkoa.
Miten auttaa oppilasta, jonka ongelmista ei voi keskustella?
Kirjailijaopettajat kertovat, että yrityksetkin ongelmanratkaisuun on tehty lähes mahdottomaksi. Esimerkiksi sosiaalipuolelta kouluun livahtanut maksimaalinen yksityisyyden suoja ei toimi ollenkaan.
– Opettajat kohtaavat ihan hulluja tilanteita. Oppilashuoltolain uudistus tarkoittaa, että en voi kysyä opettajanhuoneessa kollegalta, miten oppilaan kanssa menee, vaan ongelmatapaukselle täytyy perustaa monialainen työryhmä ratkaisuja miettimään.
Tommi Kinnunen kannattaa vahvasti oppilaitten integraatiota, muttei siinä muodossa, jossa se tänään toteutuu.
– Integraatio on nykyisellään säästötoimi. Erilaiset oppijat piti panna samaan luokkahuoneeseen ja jakaa heille tukea, mutta lopputulos on välillä aika surullinen.
En tiedä sinusta, mutta minua ei ole koulutettu kaikkea tätä varten. Opiskelin suomea 1900-luvulla. En opiskellut, miten viilleltyihin käsivarsiin pitäisi suhtautua.
Minna Rytisalo, Huokauksia luokasta
Nuorisohan on maailman sivu ollut pilalla. Mutta nyt on menossa suuria muutoksia myös koulun ulkopuolella. Parinkymmenen vuoden kuluessa nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Harvassa ovat kunnat, jotka pystyvät tarjoamaan kaikki kaavaillut terveyspalvelut, koulukuraattorit ja psykologit.
– Lähes jokaisen opettajan luokassa on oppilas, jonka paikka olisi ihan muualla. Mutta paikkaa ei ole. Nuorten ja lasten mielenterveyspalvelut ovat tosi ruuhkautuneet, joten luokissa on lapsia, jotka tarvitsisivat ihan muuta apua, kuin mitä opettaja pystyy antamaan, Minna Rytisalo toteaa.
Iltalukemista parlamentaariselle työryhmällekin
PISA-tuloksien syöksyn herättämä Orpon hallitus lupaa koota parlamentaarisen työryhmän miettimään, mikä koulujärjestelmässä on pielessä. Minna Rytisalo antaa lukuvinkin.
– Huokauksia luokasta iltalukemiseksi. Ei tarvitse pitkään työskennellä, jos lukevat Tommin ja minun kirjan.
Tommi Kinnunen arvelee, että opetusministeri Anna-Maja Henrikssonilla (RKP) on edessään kova urakka. Hallitusohjelma lupaa 60 miljoonaa euroa lukioiden ryhmäkokojen pienentämiseen.
Samaan aikaan kuntien valtionapua vähennetään. Nyt kun terveys- ja sosiaalieurot kanavoidaan hyvinvointialueiden kautta, niin sivistystoimi on kuntien suurin rahanreikä.
– Olen humanisti, mutta sen verran osaan laskea, että miinusta siitä kouluille tulee.
Kännykkäkielto ei hoida syytä vaan oiretta
Koulupahoinvoinnin ongelmat ovat mutkikkaita eivätkä kirjailijatkaan keksi niihin helppoja ratkaisuja.
Minna Rytisalo lähtisi liikkeelle perusasioista.
– On kysyttävä, millä tavalla tässä maassa kasvetaan onnelliseksi ihmiseksi.
Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Jos kännykät kielletään luokassa, se hoitaa oiretta ei syitä taustalla.
– Kännykkäkielto ei hoida köyhiä suomalaisperheitä, joissa lasten oppimismahdollisuudet ovat ihan sivuseikka. 15-vuotiaan heikko lukutaito ei liikuta, kun perheessä on isompia ongelmia.
Minut on isolla rahalla koulutettu äikänopettajaksi, ja siinä työssä olen jopa huonoimmillani kohtuullisen hyvä. Sosiaalityöntekijänä, jumppaohjaajana tai terapeuttina olen parhaimmillanikin aivan surkea.
Tommi Kinnunen, Huokauksia luokasta
Kouluihin pitäisi saada työrauha opettajille ja kasvurauha koululaisille. Lisäksi Minna Rytisalo perää fiinisti ilmaistuna konstruktivistista oppimiskäsitystä.
– Pitäisi tajuta, että asiat rakentuvat toistensa päälle. On turha kuvitella rakentavansa innovaatioiden Suomea, jos perusasiat eivät ole kohdallaan. Ilman niitä ei voi ponnistaa mihinkään.
Lääkkeeksi ex-äikänope tarjoaisi kasvun rauhaa.
– Antaisin nuorille aikaa etsiä itseään. Virheitäkin pitäisi saada tehdä ilman, että niistä koituu kohtalokkaita seurauksia. Ei kaiken pidä olla kilpailua, etuilua ja kiirettä putkessa, jonka loppu häämöttää jossain eläkkeellä.
Kirjailija Minna Rytisalo on vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa keskiviikkona 8.9.
Miten koulun paineita voisi helpottaa? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 11.8. klo 23 asti.