Ernest Lawson oppi jo yläasteella naurattamaan ihmisiä.
– Heittelin englannintunnilla hauskoja onelinereita opettajan kysymyksiin. Silloin huomasin, että minulla on voima saada luokkakaverini nauramaan.
Lawson varttui Oulunsalossa, alle 10 000 asukkaan pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat kaikki.
– En huomaa nykyään, jos kävelen kaupassa ja joku kuiskii, että tuolla menee Ernest Lawson. Ihmiset ovat kuiskailleet sitä koko elämäni. Oulunsalossa supateltiin, että tuolla menee Ernest Lawson, joka tulee siitä perheestä, jossa on tummaihoisia lapsia.
Hauskojen juttujen kertominen oli Lawsonille tapa pitää tilanne omissa käsissä. Kun Lawson sai luokkakaverit nauramaan, pystyi hän itse määrittämään sen, miksi ihmiset kiinnittävät häneen huomiota.
– Ennen huomio oli vain sitä, että Erkku on erilainen. Yhtäkkiä se huomio oli, että Erkku on hauska. Se on varmasti pohja minun identiteetilleni, ja sitä haen myös esiintyjyydestä.
Kirjaidea syntyi opiskeluaikana
Ernest Lawson pääsi hauskuuttamaan koko Suomea tammikuussa 2017, kun hän aloitti viihdeohjelma Putouksessa.
– Silloin ihmiset katsoivat vielä televisiota eri tavalla. Kaikki, jotka kävivät koulua tai joilla oli lapsia ala- tai yläasteella, tiesivät Putouksen hokemat.
Neljän Putous-tuotantokauden lisäksi Lawson on muun muassa näytellyt Kummelin komediasarjassa Kontio & Parmas, toiminut Talent Suomen tuomarina sekä voittanut Tanssii tähtien kanssa -kilpailun, jossa hän toimii jälleen tänä syksynä juontajana.
Tänä syksynä toteutuu kuitenkin yksi Lawsonin unelma, joka ei liity esiintymiseen. Lawsonin kirjoittama lastenkirja Höpersankarit: Opejahti julkaistaan lokakuussa. Kirjan nimi viittaa Lawsonille tuttuun aihepiiriin, sillä hän on koulutukseltaan luokanopettaja.
– Minulla on ollut opettajaopinnoistani asti idea, että haluaisin kirjoittaa kirjan supersankareista, jotka eivät ole millään tavalla siistejä vaan joiden supervoimat ovat todella turhia ja koomisia.
Konkreettinen ensimmäinen askel tapahtui syksyllä 2022, kun Lawson valitsi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan. Hän tutustui raadissa olemisen aikana kirjallisuusalan ihmisiin.
– He kysyivät, olenko koskaan miettinyt kirjan kirjoittamista, ja vastasin, että minulla on ollut tuollainen idea jo kahdeksan vuotta ja jotain tekstejä kirjoitettuna. Lähetin ne WSOY:n kustantajalle, ja hän innostui niistä kovasti.
Lawsonin valinta Finlandia-voittajaksi oli Sofia Chanfreaun ja Amanda Chanfreaun teos Kirahvin sydän on tavattoman suuri. Hän toivoo saavansa kirjoittaa lisää myös itse. Lawson kirjoitti kirjan sillä ajatuksella, että tarinasta ja sen maailmasta saisi vielä paljon irti.
Kirja on sellainen, jota Lawson haluaisi itse lukea alakouluikäisille, jos hänellä olisi vielä oma luokka.
– Opettajavuosien aikana sain käsityksen siitä, millaiset kirjat toimivat alakouluikäisille ja millaiset jutut naurattavat heitä. Se vahvisti ajatusta siitä, että koululaiset tykkäävät lukea koululaisten maailmasta.
Putous pakotti ottamaan riskin
Lawson kaipaa opettajan työtä – varsinkin syksyisin, kun koulut alkavat.
– Juuri tähän aikaan vuodesta opettajakavereilla on hyvä latautuminen vuoteen, ja he puhuvat siitä, minkä luokan he tänä vuonna saavat. Tulee sellainen olo, että olisipa kiva itsekin ottaa oma luokka haltuun.
Joulukuuhun mennessä roolit kääntyvät kuitenkin päinvastoin.
– Silloin monet ovat jo rikki ja väsyneitä, kun ei ole resursseja, ei ole rahaa, ei voi tehdä mitään. Silloin minulla on kiihkein pikkujoulukausi ja saan naurattaa ihmisiä illasta toiseen.
Lawson teki pitkään esiintymistä ja opettajan työtä rinnakkain. Hän näytteli Improryhmä Kolinassa, joka sai myös oman televisio-ohjelman. Putouksen kohdalla oli kuitenkin tehtävä valinta – se oli ensimmäinen esiintyjän työ, jota ei olisi voinut yhdistää opettajan työhön.
– Menin kertomaan Putouksesta rehtorille ja kerroin, että tarvitsisin alkuvuodesta vapaata. Rehtori katsoi minua ja sanoi, että nyt näyttää siltä, että sinulla on aika paljon viihdepuolen töitä tarjolla. Hän kysyi, haluanko keskittyä hetken aikaa niihin.
Valinta oli vaikea, sillä Lawson on mukavuudenhaluinen, eikä hän haluaisi ottaa riskejä.
– Haluan tietää, mitä teen ensi viikolla, huomenna ja tänään. Kaikki nämä vuodet olen ollut kauhuissani tästä freelancerina toimimisesta.
”Nämä jutut eivät ole todellakaan lapsille”
Tänä syksynä toteutuu kirjan lisäksi myös toinen Lawsonin pitkäaikainen unelma: hän lähtee stand up -kiertueelle.
– On todella haavoittuvaista olla lavalla ilman roolin tuomaa suojaa, mutta onnistuessaan se on myös palkitsevampaa. Silloin tiedän, että rakkaus, mitä yleisöltä saan, tulee minulle.
– En tiedä puhunko kaikkien esiintyjien puolesta, mutta sitähän me kaivataan, vahvistusta omalle itselle. Koen yleisön naurun rakkautena ja hyväksyntänä. Että hei, olet hieno juuri tuollaisena. Nämä jutut toimii, olet hauska ihminen. Sitä metsästän illasta toiseen.
Lawson on tehnyt paljon töitä koko perheen ohjelmissa ja kertonut vitsejä, jotka soveltuvat kaikenikäisille. Stand up -esitysten ikäraja on kuitenkin 18 vuotta.
– Stand up on minun väyläni siihen, että saan kertoa juttuja vapaasti omana itsenäni. Nämä jutut eivät ole todellakaan lapsille. Ne ovat hauskoja, mutta myös synkkiä. Jutut ovat sellaisia, jotka naurattavat minua aidosti kaikista eniten.
Lawsonin tilanne on moneen stand up -koomikkoon verrattuna erilainen. Ihmisillä on jo ennen esitykseen saapumista voimakas mielikuva hänestä koko Suomen hymypoikana.
Kiertueellaan Lawson tahtoo rikkoa tuota kuvaa. Show on todennäköisesti erilainen kuin mitä ihmiset luulevat tulevansa katsomaan.
– Olen niin mukavan miehen maineessa, että haluan vähän rikkoa sitä. En ole vain koko perheen ohjelmien mukava mies, vaan minulla on aika synkkiä ja hurjia juttuja.
Tuleva kiertue eroaa monella tapaa Lawsonin aiemmista projekteista. Vaikka stand up on pitkäaikainen haave, se myös hirvittää ja pelottaa.
– Monelle improvisaatio on pahin pelon aihe, mutta minulle se on turvallinen paikka. Stand upissa sen sijaan ahdistaa se, että ihmiset maksavat lipun sillä lupauksella, että koomikko on kirjoittanut vitsejä, joiden olisi parempi naurattaa.
Kaikkien unelmien ei ole tarkoitus toteutua
Vaikka uudet asiat saattavat hirvittää, jälkikäteen ne voivat näyttäytyä Lawsonille hyvin eri valossa.
– En haluaisi uskoa kohtaloon, koska se on vähän liian korkealentoista minulle. Mutta asiat ovat näyttäneet siltä, että jonkinlaista kohtaloa on pakko olla. Hirveän moni asia on mennyt niin kuin on pitänyt.
Lawson sanoo, että saamatta jääneet roolit, opiskelupaikat ja työt ovat lopulta ajaneet häntä aina oikeisiin paikkoihin.
Vaikka lastenkirja ja stand up -kiertue toteutuvat, uskoo Lawson siihen, ettei kaikkien unelmien ole tarkoituskaan toteutua. Hän kiersi esiintymisvuosien alkuvaiheessa kouluissa puhumassa siitä, että yhden suuren unelman sijaan unelmia voi olla useampia.
– Halusin lapsena olla ammattijalkapalloilija, mutta se ei onnistunut, halusin olla rock-tähti, eikä se onnistunut, halusin olla asianajaja, enkä päässyt oikikseen.
– Minulla tulee olemaan vastaavanlaisia isoja unelmia toivottavasti vielä hirveän monta. Suurin osa niistä ei tule toteutumaan, mutta tässä vaiheessa olen kerännyt kokemusta kiinni jääneistä ovista ja tiedän, ettei se epäonnistuminen tule määrittelemään minua. Minulla on lupa keksiä uusia unelmia.
Voit keskustella artikkelista 14.8. kello 23.00 asti.
Lue edellinen Kulttuurivieras: Aliisa Syrjä on poptulokas, joka haluaa pitää kiinni lapsenmielisyydestä – ”Aikuisuus on vakavaa ja kolkkoa”