Suomalaisten koululaisten saama seksuaalikasvatus on muuttunut monipuolisemmaksi, arvioivat asiantuntijat. Seksuaalisuuden positiivisista puolista, moninaisuudesta sekä omista ja muiden rajoista puhutaan aiempaa enemmän.
Väestöliiton Nuorten tiimin asiantuntijan Outi Leskisen mukaan koulun seksuaalikasvatuksessa keskityttiin aiemmin raskaudella ja seksitaudeilla pelotteluun, mutta nykyään seksuaalisuus pyritään näkemään enemmänkin myönteisenä voimavarana. Ennen seksuaalikasvatus myös painottui heterosuhteisiin ja yhdyntöihin, sulkien näin osan nuorista kokonaan ulkopuolelle. Myös suostumuksesta puhutaan aiempaa enemmän.
– Nuorten on tärkeä oppia, että seksin voi keskeyttää missä tahansa vaiheessa ja on oikeus muuttaa mieltään, vaikka olisi mennyt tekemään lupauksia, Leskinen sanoo.
Opetussuunnitelman perusteet antavat kouluille hyvän pohjan laadukkaan seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Katriina Bildjuschkin. Hän arvioi, että koulujen seksuaalikasvatuksen suurin ongelma on, että sille on varattu aivan liian vähän aikaa.
Leskinen arvioi, että terveystiedon tunneilla annetun seksuaalikasvatuksen taso voi vaihdella merkittävästi opettajan kiinnostuksen ja ammattitaidon mukaan.
– Opettajakoulutukseen ei varsinaisesti sisälly seksuaalikasvatuksen oppimäärää. Myös opettajan omalla valmiudella on suuri merkitys siihen, osaako hän suhtautua asiaan luontevasti.
Väestöliiton viimeisimmän, vuoden 2015 Finnsex-tutkimuksen mukaan tytöt harrastavat yhdyntää ensimmäisen kerran keskimäärin 16,5 vuoden ja pojat keskimäärin 17,5 vuoden iässä. Luvuissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 1990-luvun jälkeen.