Oppilas ei aina pääse kuraattorille tai terkkarille, mutta syytä ei tiedetä – nuori saattaa jäädä asiansa kanssa yksin

Nuoret saattavat sivuuttaa asiansa hoidon kokonaan, jos kohtaaminen opiskelijahuollon ammattilaisen kanssa ei toteudu. Kouluterveydenhoito on koronan jälkeen edelleen ruuhkautunut.

Ehtivätkö koulun aikuiset pysähtyä kuuntelemaan, jos nuorilla on asiaa? Joukko Ylivieskan Taanilan koulun kahdeksasluokkalaisia kokee hyvin yksimielisesti, että ”yleensä ehtii”. Video: Juha Virranniemi / Yle
  • Juha Virranniemi

Jos yläkouluikäinen nuori kokee tarvitsevansa apua tai tukea koulukuraattorilta tai terveydenhoitajalta, tuon kohtaamisen pitäisi toteutua mahdollisimman sujuvasti.

Hutejakin on tullut, kertoo lähiviikkoina julkaistava kouluterveyskysely.

Joka kymmenes 8.- ja 9.-luokkalainen, joka olisi halunnut päästä koulukuraattorin puheille, ei ole sinne päässyt. Kouluterveydenhoitajan luokse halunneista seitsemän prosenttia sanoo, että ei päässyt sinne yrittämisestä huolimatta. Molemmat luvut ovat nousussa.

– Olisi tärkeää saada apua silloin, kun sitä hakee, sillä tuo hetki voi mennä ohi ja sitten nuori ei ehkä hae apua uudestaan, sanoo ylilääkäri Marke Hietanen-Peltola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tässä jutussa kerrotaan siitä, kuinka kouluterveydenhuolto purkaa vielä koronan synnyttämiä jonoja. Tilanteeseen vaikuttaa myös muutos, jossa opiskelijahuoltopalveluiden järjestäminen siirtyi hyvinvointialueille vuoden alusta.

Kouluterveydenhoitajilla vielä ruuhkaa

Kouluterveydenhuollossa on pandemian jäljiltä edelleen tarkastusvelkaa. Hankalin tilanne on kahdeksasluokkalaisten kohdalla: lukuvuonna 2021–2022 laaja terveystarkastus toteutui vain 40 prosentille ikäryhmästä.

Kouluterveydenhoitajat olivat ammattiryhmänsä viimeisiä, jotka pääsivät korona-ajan poikkeustöistä takaisin omaan työarkeensa. Kouluilla työt olivat ruuhkautuneet, eivätkä terveydenhoitajat päässeet hoitamaan tehtäviään tavalla, johon heidät on koulutettu ja jota lainsäädäntö heiltä edellyttää.

Moni vaihtoi jopa pois koulumaailmasta.

Näin viime vuosien kehityksen näkee Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym. Terveydenhoitajat ovat aina olleet hallinnollisesti soten alla, mutta kun hyvinvointialueet järjestävät nyt käytännössä kaikki opiskeluhuollon palvelut kouluille, eletään muutoksen aikaa.

Yksi haaste liittyy alueiden laajuuteen: jos keskuskaupungeissa kouluterveydenhoito rullaa heikommin ja laidoilla hyvin, saattavat laita-alueet joutua tasoittamaan omaa palvelutasoaan isoihin alueisiin sopivaksi.

– Työnjohdollisesti tulee tiukkaa ohjeistusta, että tarkastukset pitää määrällisesti tehdä, mutta onko laatu kohdallaan? Työnjohto ei ymmärrä, mikä ennaltaehkäisevän työn perimmäinen luonne on. Lapset ja vanhemmatkin pitää kohdata ja kuunnella heitä ja sitä kautta vastata yksilöllisiin tarpeisiin, Grym sanoo.

Oulun Ritaharjun koulun rehtori Pertti Parpala seisoo työhuoneessaan.
Oululainen Ritaharjun koulu on Suomen suurin peruskoulu. Rehtori Pertti Parpala pyrkii parantamaan koulussaan puhumisen kulttuuria. Kuva: Timo Nykyri / Yle

Ritaharjun koulun rehtori Pertti Parpala näkee kouluarjessa haasteita siitä, miten pitkät hoitojonot hidastavat palvelujen saantia silloin, kun oppilaalla on vakavampia ongelmia.

– Uskon, että asiat selkiytyvät, mutta muutosvaihe on edelleen menossa, Parpala sanoo.

THL:n Marke Hietanen-Peltola sanoo, että vuoden alusta alkanut muutos järjestämisvastuun siirtymisestä hyvinvointialueille on iso ja monenlaista keskeneräisyyttä ilmenee edelleen. Tasaisten palveluiden tarjoamista vasta mietitään.

– Koko ajan on lapsia ja nuoria pyritty tapaamaan niin paljon kuin mahdollista. On varmasti siinä onnistuttukin, mutta sisällöllinen yhtenäistäminen on vasta käynnistymässä, hän sanoo.

Sitä tutkimus ei kerro, mistä syistä nuoren ja opiskelijahuoltopalveluiden työntekijän kohtaaminen ei ole toteutunut.

– Osa saattaa olla sellaisia, että ovat käyneet oven takana ja siellä on ollut punainen valo ja sisällä joku muu, ja siksi eivät ole päässeet sinne. Mitään palvelua ei voida järjestää niin, että voisi kävellä vain ovesta sisään, Hietanen-Peltola sanoo.

Puhumattomuus voi johtaa noidankehään

Ylivieskalaisen Taanilan koulun nuoret ovat tyytyväisiä siihen, miten koulun aikuisia arjessa tavoittaa.

– Kyllä ehtii ja saa tarpeeksi apua, Eerika Rasmus kokee.

– Kyllä ne yleensä ehtii, mutta välillä ei ole paikalla, sanoo Joonas Katajala.

– En ole itse kyllä kauheasti kysellyt muuta kuin tunneilla, Santeri Kokkonen kommentoi.

Kaikki eivät koe arkea yhtä sujuvaksi kuin Ylen haastattelemat ylivieskalaiset. Oululaisen Ritaharjun koulun rehtori Pertti Parpala näkee tämänhetkisessä tilanteessa uhan noidankehään.

– Olen yrittänyt meidän koulussa viedä eteenpäin kulttuuria, jossa nuori puhuisi talossa olevalle aikuiselle, oli hän tekemässä mitä tahansa työtä, jolloin siihen voitaisiin mahdollisimman nopeasti puuttua, Parpala sanoo.

Voit keskustella aiheesta 24. elokuuta klo 23 saakka.