Yksityislentelystä on tullut viime vuosina voimakas symboli sille, että ilmastonmuutos ei huoleta.
Etenkin superrikkaiden lennoista on revitty otsikoita maailmalla.
Brittilehti The Guardian kertoi huippumalli ja televisiopersoona Kylie Jennerin lentävän yksityiskoneella jopa vain 17 minuutin lentoja. Jalkapallotähti Kylian Mbappéa ja hänen seuraansa PSG:tä ryöpytettiin julkisuudessa, kun Mbappé ja seurapomo naureskelivat kysymykselle lyhyen lentomatkan tarpeellisuudesta.
Ympäristöaktivistit ovatkin valinneet yksityiskoneet maalitauluikseen.
Ilmiö on kuitenkin lentelyä laajempi. Mitä rikkaampi ihminen on, sitä enemmän hän kuluttaa ja aiheuttaa ilmastopäästöjä.
Tämä nyrkkisääntö pätee tutkimusten mukaan sekä Suomessa että maailmalla.
Maailman maat yrittävät hillitä ilmastonmuutosta yhteisillä sopimuksilla. Loppuvuonna toimista neuvotellaan taas YK:n ilmastokokouksessa Dubaissa.
Kansainvälinen kansalaisjärjestö Oxfam on vaatinut, että tuloluokkien välisiin päästöeroihin puututaan ilmastoneuvotteluissa. Järjestö on ehdottanut varallisuuden verottamista, ja siitä saatujen varojen käyttämistä köyhempien maiden ilmastotoimien tukemiseen.
Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori Antto Vihma ei innostu ajatuksesta.
Kansainvälistä ilmastopolitiikkaa tutkivan Vihman mukaan tuloeroista keskustelu on tärkeää, mutta ilmastoneuvotteluissa tuloeroihin puuttuminen käy vaikeaksi.
– Perinteisesti päästöjä tarkastellaan alueellisesti sen mukaan, mikä valtio on niistä vastuussa. Valtio on se yksikkö, joka pystyy päästöihin puuttumaan. Yksilöiden päästöjen käsittely kansainvälisillä areenoilla kuulostaa epäkonkreettiselta ja hähmäiseltä, Vihma pohtii.
Vaikea sovittaa kansainväliseen ilmastopolitiikkaan
Suomessa hyvätuloisin kymmenys päästää lähes kolme kertaa enemmän hiilidioksidia henkilöä kohti kuin pienituloisin kymmenys, kertoo Syken raportti vuodelta 2019. Niin asumis- ruokailu kuin liikkumistottumukset ovat hyvätuloisilla suurihiilisiä.
Kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa ylimpien ja alimpien tuloluokkien väliset erot ovat vielä suurempia.
Epätasa-arvo muuttuu entistä räikeämmäksi, jos päästöihin lasketaan mukaan myös sijoitukset – eli esimerkiksi vauraiden ihmisten omistamien yritysten aiheuttamat päästöt.
Tällä laskutavalla maailman vaurain prosentti aiheuttaa huomattavasti enemmän päästöjä kuin puolet maailman väestöstä, kertoo Nature-lehdessä vuonna 2019 julkaistu tutkimus.
Samansuuntaisiin tuloksiin ovat myöhemmin päätyneet Oxfam ja Stockholm Environment Institute -tutkimuslaitos.
Tutkimuksista käy myös ilmi, että vuosina 1990–2015 kaikkein vauraimpien päästöt ovat kasvaneet huomattavasti muita väestönosia nopeammin.
Samalla kun vauraiden maiden keskiluokan ja pienituloisten päästöt kääntyivät laskuun, maailman rikkaimman prosentin päästöt kasvoivat 23 prosenttia.
Tuloluokkien päästöjen mittaamiseen ja vertaamiseen liittyy enemmän epävarmuutta kuin esimerkiksi valtioiden päästöjen mittaamiseen.
Suunta on kuitenkin selvä. Kuilu rikkaiden ja köyhien ilmastopäästöissä on suuri, ja se on kasvamaan päin toisin kuin valtioiden väliset erot, jotka ovat kaventuneet.
Antto Vihman mukaan on tärkeää, että ilmastotoimet eivät kasvattaisi tuloeroja. Maailman varallisuuden uusjako on kuitenkin kova vaatimus jo valmiiksi vaikeille ilmastoneuvotteluille, hän sanoo.
– Voiko kansainvälinen ilmastosopimus olla kaiken kattava hyvän elämän sopimus? Vihma kysyy.
Hän muistuttaa, että tulo- ja varallisuuseroihin voidaan puuttua ensisijaisesti muilla keinoilla, kuten sosiaalipolitiikalla.
Suomessa ei haluta puhua tuloeroista
Kansainvälisillä areenoilla varallisuuserojen huomioiminen ilmastonmuutoksen yhteydessä on siis vaikeaa.
Kotimaassa eroihin voitaisiin vaikuttaa, mutta aiheesta ei puhuta riittävästi. Näin sanoo Helsingin yliopiston kestävän käyttäytymismuutoksen apulaisprofessori Annukka Vainio.
Vainio oli mukana tekemässä ilmastopaneelin tänä vuonna julkaisemaa selvitystä suomalaisten käsityksistä, jotka koskevat ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta.
Suomalaisten mielestä oikeudenmukaista on se, että eniten saastuttavat kantavat suurimman vastuun päästöjen hillinnästä, selvityksestä ilmenee.
Suomessa kulutuksen kasvu ei ole enää 2000-luvulla tarkoittanut automaattisesti päästöjen kasvua, kertoo tuore Valtioneuvoston kanslian selvitys.
Vainion mielestä tuloluokkien väliset päästöerot on silti oleellinen tieto reilun ilmastopolitiikan kannalta, ja sen pitäisi myös näkyä päätöksenteossa.
– Jos ilmastotoimista koituu kustannuksia, paremmin toimeentulevien pitäisi kantaa niistä suurempi vastuu, hän sanoo.
Tarkemman käytännön toteutuksen hän jättää taloustieteilijöiden pohdittavaksi.
Suomessa keskustelu tuloluokkien välisistä päästöeroista on vaikeaa, koska tuloeroja on pyritty häivyttämään, Vainio arvioi.
– Yksi syy voi olla se, että parempituloiset eivät halua puhua asiasta.
Varakkailla on myös paremmat mahdollisuudet olla mukana ratkomassa ongelmaa, jos he käyttävät varojansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, tutkija muistuttaa.
Esimerkiksi ilmastoystävällinen sijoittaminen on hänen mukaansa kuitenkin edelleen liian vaikeaa.
Korjattu 26.8.2023 kello 18.59: Korjattu otsikkoa ja leipätekstiä: aiemmin niissä luki, että superrikkaat tekisivät lentoja jopa ruokakauppaan.