Suomalaisia tanssin ystäviä hemmotellaan toden teolla.
Helsingin juhlaviikot on tuonut maahan yli 30 afrikkalaisen tanssijan ryhmän, joka esittää legendaarisen koreografin Pina Bauschin (1940–2009) teoksen Kevätuhri (1975). Sen pohjalla on Igor Stravinskyn (1882–1971) säveltämä musiikki.
Bausch oli esillä Suomessa myös viime vuonna, kun tämän oma tanssiryhmä Tanztheater Wuppertal vieraili Tanssin talossa. Esitykset myytiin loppuun, ja yleisö osoitti seisaaltaan suosiota tanssijoille.
Lue lisää: Palvottu tanssiryhmä saapui Suomeen yli 15 vuoden tauon jälkeen – liput revittiin käsistä
Nigeriassa kasvanut Gloria Ugwarelojo Biachi on yksi Kevätuhrin afrikkalaisista tanssijoista. Häntä naurattaa, kun puhe kääntyy Pina Bauschiin. Biachi ei tiennyt tuon taivaallista koko koreografista ennen koetansseja.
– Eräs ystävä kannusti minua lähtemään koetanssiin Senegaliin, ja googlasin silloin, kuka Pina Bausch on.
Bauschin teoksia ovat esittäneet monet balettiryhmät eri puolilla maailmaa, mutta afrikkalaistanssijoiden Kevätuhri on poikkeuksellinen projekti. Ryhmä kasattiin varta vasten Kevätuhria varten. Tanssijat tulevat 14:stä eri Afrikan maasta, ja koetansseja pidettiin Dakarin lisäksi Ouagadougoussa (Burkina Faso) ja Abidjanissa (Norsunluurannikko).
Biachilla on katutanssitausta. Hän kertoo, miten iso osa nigerialaisista tanssijoista esiintyy tätä nykyä menestyneiden artistien keikoilla.
– Ala on muuttunut yhä kaupallisemmaksi, eikä nykytanssia juuri tunneta.
Käännekohta uralla tapahtui, kun hiphopilla aloittanut Biachi pääsi mukaan nykytanssiteokseen Burkina Fasossa. Kokemus avasi silmät.
– Tajusin, mitä kaikkea tanssilla voi tehdä. Ymmärsin, että myös minä voin olla taiteilija, jota yleisö voi tulla katsomaan.
Tanssijat rikastivat teosta
Afrikkalaisten tanssijoiden Kevätuhrin harjoitusperiodi pidettiin maineikkaassa École des Sables -nimisessä tanssikoulussa Senegalissa. Prosessi piti aloittaa tyhjästä, sillä tanssijoilla ei ollut mitään suhdetta Pina Bauschiin ja tämän liikekieleen.
– Moni tanssijoista halusi selityksiä, mutta sanoin, ettei niitä ole. Pina ei käyttänyt juuri koskaan sanoja uuden teoksen harjoitusprosessissa, Jorge Puerta Armenta sanoo.
Hän on yksi Kevätuhrin kolmesta taiteellisesta johtajasta ja koko afrikkalaisen Kevätuhri-idean isä. Puerta Armenta tanssi Tanztheater Wuppertalissa vuosina 1998–2017.
Myös Clémentine Deluy on Tanztheater Wuppertalin ex-tanssija. Hän työskentelee Puerta Amentan rinnalla Kevätuhrin taiteellisena johtajana.
Deluy kertoo, miten suuri osa harjoitusajasta meni Dakarissa Pina Bauschin liikekielen opettamiseen. Tanssijoiden ilmaisuun taiteelliset johtajat eivät halunneet puuttua.
– Monen tanssijan tausta on perinteisessä afrikkalaisessa tanssissa. Se vaihtelee alueittain. Siksi tanssijat vain rikastivat teosta.
Kevätuhrin ensi-ilta piti olla Dakarissa maaliskuussa 2020, mutta koronapandemia sulki maailman ja ensi-ilta peruttiin.
Afrikkalaisten tanssima teos päästiin esittämään ensi kerran Madridissa syksyllä 2021. Teos on kiertänyt maailmalla siitä lähtien, ja kiertue jatkuu ainakin vielä ensi vuonna.
Pina Bausch on saamassa oman keskuksen Wuppertaliin
Afrikkalainen Kevätuhri on tuonut Helsinkiin myös Salomon Bauschin, Pina Bauschin pojan. Hän johtaa äitinsä nimeä kantavaa säätiötä. Se hallinnoi Pina Bauschin teoksia.
Kevätuhri on säätiön, École des Sables’n ja Lontoon Sadler’s Wells -teatterin yhteistuotanto.
Pina Bauschin teoksille on enemmän kysyntää kuin mihin säätiö pystyy vastaamaan.
– Kysyntää on eri puolilla maailmaa. Haluamme jakaa Pinan perintöä yleisön lisäksi myös tanssijoille, sillä olen huomannut, miten tärkeää monille heistä on päästä kiinni Pinan työhön, Salomon Bausch sanoo.
Pina Bauschin tanssiryhmän kotikaupungissa Wuppertalissa on käynnissä kiinnostava projekti. Sinne on rakenteilla upouusi Pina Bausch -keskus, josta tulee Tanztheater Wuppertalin uusi kotipesä ja -näyttämö sekä säätiön pääkonttori.
Keskus on suunniteltu myös kansainvälisten spektaakkelien harjoitustilaksi. Kompleksi koostuu 1960-luvulla rakennetusta teatteritalosta ja siihen limittyvästä uudisosasta. Budjetti on noin 60 miljoonaa euroa.
– Minulle on tärkeintä, että Wuppertalin asukkaat ottavat keskuksen omakseen. Siksi on tärkeää löytää sellainen arkkitehtoninen ratkaisu, joka vetää ihmisiä puoleensa.