MOSKOVA Pitkälle torstai-iltaan Venäjän viralliset tahot olivat hyvin vähäsanaisia Wagner-palkkasotilasyhtiön perustajan kohtalosta.
Ruumiiden tunnistaminen vie aikaa, mutta Jevgeni Prigožinin oletetaan olevan Tverin alueella keskiviikkoiltana tuhoutuneen yksityiskoneen kuolonuhrien joukossa.
Venäjän valtiollinen media käsitteli tapausta ennen kaikkea lentoturmana.
Prigožinin saaga on ollut niin täynnä käänteitä, että vieläkin tuntuu ennenaikaiselta pitää hänen kuolemaansa täysin varmana.
Edelleen on auki, ammuttiinko kone alas, räjähtikö sen sisällä pommi vai oliko kyse onnettomuudesta.
Uutistoimisto Reutersille puhuneet Yhdysvaltain virkamiehet sanoivat, että alustavan version mukaan kyse saattoi olla maasta laukaistusta ohjuksesta.
Totuutta epäilyttävästä lentoturmasta saadaan odottaa, mutta moni on tuoreeltaan tulkinnut sen Kremlin kostoksi siitä, että Prigožin ylitti sopivaisuuden rajat kesäkuisella kapinahankkeellaan.
Lopulta presidentti Vladimir Putin kommentoi asiaa illalla.
Hän esitti surunvalittelunsa Prigožinin ja muiden turmassa kuolleiden omaisille ja kehotti odottamaan tutkinnan valmistumista.
Prigožinia hän luonnehti lahjakkaaksi liikemieheksi, joka saavutti Venäjän lisäksi menestystä Afrikassa. Palkkasotilasyhtiö Wagner on Afrikassa tarjonnut palvelujaan monille itsevaltaisille hallinnoille.
– Hänellä oli ihmisenä vaikea kohtalo, ja hän teki vakavia virheitä elämässään. Mutta hän saavutti tarvittuja tuloksia sekä itselleen että silloin, kun pyysin häneltä sitä yhteisen asian eteen kuten näinä viimeisinä kuukausina, Putin muotoili.
Putin ei sanallakaan maininnut Prigožinin kapinahanketta, ellei se sitten lukeutunut noihin elämän virheisiin.
Mitkään Kremlin kommentit tuskin muuttavat sitä asiaintilaa, että moni Venäjällä ja Venäjän ulkopuolella tulkitsee Prigožinin koneen tuhon salamurhaksi.
Epäilyksen varjo lankeaa yhä Kremlin ylle.
Välttämättä presidentti Vladimir Putinin hallinto ei edes halua hälventää näitä epäilyksiä.
Hankalaksi heittäytyneen käsikassaran näyttävä kuolema ainakin lähettää Venäjän muulle eliitille viestin, että Kremliä ei kannata edelleenkään uhmata.
Prigožin oli monella tapaa oman kohtalonsa arkkitehti. Hän tarjosi Kremlille palveluksia likaisten töiden hoitajana, kunnes meni liian pitkälle valtakamppailussaan Venäjän sodanjohdon kanssa.
Vanhaa raamatullista sanontaa voisi päivittää Wagner-joukkojen suosiman brutaalin murhavälineen mukaisesti: Ken lekavasaraan tarttuu, se lekavasaraan hukkuu.
Vjorstka-verkkojulkaisu kertoo, että Venäjän parlamentissa suhtautuminen uutiseen Prigožinin kuolemasta oli varovaisen myönteinen: Prigožin oli astunut monien varpaille, ja lentokoneen tuhoa pidettiin Kremlin kostona.
Kapinan jälkeen moni oli ihmetellyt Venäjän johdon maltillista suhtautumista mieheen, jota presidentti Putin oli kesäkuisen kapinalauantain aamuna syyttänyt pahimmasta mahdollisesta: petturuudesta.
Rankaisemisen sijaan Prigožinin kanssa neuvoteltiin, ja hänet nähtiin jopa Venäjän Afrikka-huippukokouksessa.
Moni onkin verrannut tapahtumakulkua mafiaelokuvista tuttuun taktiikkaan: ensin vastapuolen kanssa ikään kuin sovitaan vanhat riidat – ja sitten tämä murhataan näyttävästi.
Pietarissa ihmiset kantoivat kukkia Prigožinin toimitilojen luokse, mutta on vaikea uskoa, että liikemiehen kuolemasta nousisi Venäjällä suurta massaliikehdintää.
Prigožinilla oli kannatusta jyrkän nationalistisissa piireissä, mutta suurelle enemmistölle hän ei edes välttämättä ollut kovin tunnettu hahmo.
Venäjän valtiollinen media ei ole pitänyt häntä kovin paljon esillä – varsinkaan hänen puolustusministeriötä vastaan käymänsä kiivaan sanasodan aikana.
Vielä heinäkuun alussa tehdyssä kyselytutkimuksessa 22 prosentilla venäläisistä oli myönteinen mielikuva Prigožinista, kun taas 43 prosenttia suhtautui häneen kielteisesti ja 35 prosenttia neutraalisti.
Kaikesta huolimatta Prigožinin kesäkuinen kapina ehti jo tehdä särön Putinin kovan miehen imagoon.
Venäjän presidentistä huolellisesti rakennettuun sankarimyyttiin kytkeytyy oleellisesti Putinin oma kertomus siitä, miten hän koki Itä-Saksan hallinnon luhistumisen KGB-upseerina asemapaikallaan Dresdenissä vuonna 1989.
Kun mielenosoittajajoukko tunkeutui Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin päämajaan, Putin pyysi neuvostoarmeijan joukkoja suojaamaan KGB:n rakennusta. Hänelle kerrottiin, että joukkoja ei voi lähettää, koska se vaatisi Moskovan vastauksen ja Moskova vaikenee.
Putinille tuo ”Moskova vaikenee” kuvasti vallan halvaantumista. Hänelle opetus noista päivistä oli, että sellainen oli hinnalla millä hyvällä vältettävä.
Mutta lauantaina 24. kesäkuuta, kun Wagner-joukot etenivät kovaa vauhtia kohti pääkaupunkia, Moskova tuntui jälleen vaikenevan.
Hetken aikaa näytti taas siltä kuin valta olisi Venäjällä halvaantunut.
Siksi on helppo ajatella, että Prigožin on joutunut maksamaan tuon Putinin trauman elävöittämisestä.