Akaalaisen Tuomas Seppälän tontin reunamailla on lukuisia kirjanpainajan tuhoamia kuusia. Kaupungin mailla huojuvista vanhoista puista täytyy pikapuoliin kaataa ainakin viisi.
– Kyllä tästä paljon juttua on ollut varsinkin metsässä lenkkeilevien kanssa. Tuhoja on tullut paljon.
Seppälä kiinnitti huonovointisiin puihin huomiota jo vuosia sitten. Lähimmät kirjanpainajan tuhoamat puut kaatuisivat Seppälän rakennusten päälle.
Tänä kesänä tilanne oli niin huono, että hän kysyi neuvoa kaupunginpuutarhurilta.
– Kyllähän tässä vähän maisema muuttuu. Toki on muitakin puita, mutta kuuset lähtevät.
Aktiiviset kaupunkilaiset suurena apuna
Akaan kaupunginpuutarhuri Marianne Pakola kiittää heti alkuun aktiivisia kaupunkilaisia, jotka tekevät tuhoista ilmoituksen kaupungille.
– On monia tapoja ryhtyä työhön, valitettavasti se on aina puulle kaatotuomio. Asukas voi kaataa ja saada puut itselleen, tai sitten me kaadamme ne.
Ilmoitukset kirjanpainajista ovat lisääntyneet viime vuosien aikana.
Vuosien 2018 ja 2019 kuumat kesät antoivat alkusysäyksen kehitykselle, mikä nyt näkyy elottomina puina.
Myös Sakari Ilorannan lenkkimaastossa oli keväällä vastassa surullinen näky.
– Yhdestä kuusesta oli jo kaarnat tippuneet ja muissa oli selviä pihkan valumajälkiä. Otin sitten kaupunkiin yhteyttä.
Selkeät tapaukset päädyttiin katselmuksen jälkeen kaatamaan ja monia puita jäädään seuraamaan. Nyt Ilorannan kotipihassa on kasa kuusia kirjanpainajan jälkiä täynnä.
Kirjanpainajan lisääntymistahti on Ilorannan mukaan hirveä.
– Lähellä on muutaman hehtaarin alue, jossa on satoja kuusia kirjanpainajan vallassa. Ei tähän ole nopeita lääkkeitä, muuta kuin mahdollisimman nopea puiden kaataminen.
– Tässä luonnonsuojelu ja talous menevät ristiin. Suojelun vuoksi puut halutaan säilyttää, mutta ne ovat tuholaisille alustana.
Vaivaa eteläisessä Suomessa
Sään ääri-ilmiöt lisäävät kirjanpainajatuhoja, koska ne tarjoavat kirjanpainajalle otolliset olosuhteet lisääntymiseen. Kirjanpainaja vaivaakin koko eteläisen Suomen kuivuuden heikentämiä kuusimetsiä, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen.
Akaassa kirjanpainajan leviämisen syy on, että alue on kuusivaltainen ja puut ovat vanhoja.
– Kirjanpainajatuhoja esiintyy erityisesti varttuneissa kuusimetsissä, niiden reuna-alueilla sekä metsikön sisällä mäenrinteillä, kivisillä ja kallioisilla kasvupaikoilla.
Toisaalta tuhoja voi esiintyä tavallista enemmän myös lähivuosina harvennetuissa nuoremmissa kuusikoissa.
Metsäkeskukseen toimitettujen hyönteistuhohakkuuilmoitusten perusteella kirjanpainajatuhot ovat kasvaneet edellisvuosista Pirkanmaan lisäksi Keski-Suomen ja Etelä-Savon alueilla.
Ihminen ei kirjanpainajaa pysty pysäyttämään. Pakkastalvella olisi paljon enemmän voimia. Kirjanpainajan toukat talvehtivat maassa, siksi kova pakkanen harventaisi toukkakantaa.
– Toivon kovasti kylmää talvea. 30 astetta pakkasta saattaisi pysäyttää kehityksen, sanoo Pakola.
Kirjanpainaja on helppo tunnistaa
Aikuinen kirjanpainaja on muutaman millin pituinen, kuoriuduttuaan vaaleanruskea kuoriainen. Vanhemmiten väri muuttuu kohti mustaa.
Kirjanpainajan leviämisen alkuvaihe näkyy pieninä pihkapisaroina ja pihkavanoina kuusen kyljessä ja puruna puun juurella.
Pystyyn kuivuneesta kuusesta tuholaiset ovat jo siirtyneet uuden puun kimppuun.
– Se on merkki, että noin vuoden päästä tilanne on sama viereisissä puissa, sanoo Marianne Pakola.
Metsänomistajan on syytä tarkistaa kuusikkonsa mahdollinen tuhotilanne vielä syksyn aikana, neuvoo Juho Kokkonen. Kirjanpainajatuhot alkoivat näkyä selvästi silmin vasta elokuun alussa, kun kuusen neulaset alkoivat ruskettua ja kaarna pudota kirjanpainajien valtaamista rungoista.
– Jos kuusikko on jo uudistuskypsä tai lähelle sitä, se on kuivuuden heikentämä ja kirjanpainajatuhoja esiintyy useassa paikassa, on syytä harkita koko kuusikon uudistamista kerralla.