Miten siirtää parisataasivuisen romaanin tuhannet sanat ja ajatukset näyttämölle? Näytelmäkirjailija Pipsa Longalla on siitä kokemusta, sillä hän on dramatisoinut Monika Fagerholmin palkitun romaanin Kuka tappoi bambin?. Nyt romaani nähdään Helsingin kaupunginteatterin lavalla, tiivistettynä puoleentoista tuntiin.
– Se vaatii valintoja. Esimerkiksi näytelmäversiossa tarinaa kerrotaan vain yhden henkilön näkökulmasta. Kirjassahan on kolme kertojaa, joista kukin kertoo omaa tarinaansa, kertoo Pipsa Lonka.
Kuka tappoi bambin? dramatisointi oli mieluinen tehtävä Pipsa Longalle, sillä hän ihailee Monika Fagerholmin kieltä.
– Pyrin tuomaan kielen myös näyttämölle, teatterin keinoin. Toivon, että Fagerholmin kielen pyörteenomaisuus ja hypnoottisuus näkyy myös yleisölle.
Kirja ei siirry näyttämölle sellaisenaan
Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä seisoo näyttelijä Pyry Nikkilä hohtavanvalkoisissa urheiluvaatteissa. Näyttämökuva on kuitenkin pimeä ja synkkä. Tässä selvästi tavoitellaan romaanin tunnelmaa ja teemaa – nuoruutta ja syyllisyyttä.
Näytelmän ohjaaja Riikka Oksanen ei anna yleisön ennakko-odotusten luoda paineita.
– Kirjan lukeneet ovat väistämättä kuvitelleet tapahtumat päässään jonkinlaisiksi. Se mitä täällä näyttämöllä nähdään, on jotain aivan muuta.
Romaanin tapahtumat ja teemat ovat kuitenkin siirtyneet näyttämölle. Fagerholmin romaanin lähtökohta on nuorten poikien tekemä joukkoraiskaus ja siitä seuraava syyllisyys. Näytelmän päähenkilö Gusten joutuu pohtimaan, miten elää kauhean teon kanssa ilman rangaistusta.
Ohjaaja Riikka Oksanen ei halua antaa tulkinnassaan valmiita vastauksia.
– Tässä näytelmässä korostuu, ketä kohtaan tunnemme empatiaa ja miksi.
Suosituilla romaaneilla on jo valmis yleisö
Nykyään suositut romaanit päätyvät näyttämölle nopeasti. Esimerkiksi tänä syksynä maamme teattereissa nähdään noin viitisentoista ensi-iltaa, jotka pohjaavat kuuden vuoden aikana julkaistuun romaaniin.
Teatterit tarttuvat hanakasti romaaneihin, sillä niille on olemassa jo valmiiksi yleisöpohjaa. Nimekäs kirjailija on jo valmis brändi, eikä esityksen markkinointia tarvitse aloittaa tyhjästä. Kirjan kustantaja on jo tehnyt pohjatyöt valmiiksi.
– Voidaan ajatella, että teos on jo yleisön tietoisuudessa. Yleisöllä on valmiiksi käsitys, minkälaisesta teoksesta on kyse, vahvistaa Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Linnea Stara.
Yleisö voi myös tuntea uteliaisuutta, millaiseen tulkintaan teatterin työryhmä on päätynyt. Tuttu tarina voi saada uusia ulottuvuuksia.
– Romaanidramatisoinnit saattavat lisätä keskustelua aiheen ympärillä, joka on usein yhteiskunnallinen. Kyllä teatterit miettivät tarkasti, mitä esityksillä halutaan sanoa, Stara pohtii.
Lisäksi kyse voi olla myös ajankäytöstä. Teatteriin mennään katsomaan tunnettuun romaaniin pohjautuvaa teosta. Tiiviissä näytelmässä teoksesta saa käsityksen ikään kuin nopeammin.
Teatterit kilpailevat oikeuksista
Henna Piirto on työskennellyt dramaturgina Helsingin kaupunginteatterissa kymmenisen vuotta. Hän myöntää, että kirjasta tehtyjä näytelmiä on helpompi myydä suurelle yleisölle. Tunnettu kirjailija on ikään kuin laadun tae.
Esimerkiksi Kuka tappoi bambin? kohdalla kiinnostus heräsi jo ennen kuin kirja oli valmis.
– Monika Fagerholm kirjoittajana kiinnosti meitä. Sitten saimme vinkin, että Pipsa Lonka olisi kiinnostunut tekemään dramatisoinnin romaanista. Innostuimme ja tartuimme tähän heti.
Helsingin kaupunginteatterissa on kolme dramaturgia, jotka kaikki pyrkivät seuraamaan myös julkaistavia kirjoja. Dramaturgien yksi tehtävä on ”tunnustella”, millaiset tekstit voisi sovittaa näyttämölle.
– Jos joku meistä bongaa kiinnostavan proosateoksen, niin hän kehottaa meitä muitakin tutustumaan siihen.
Toisinaan teatterit jopa kilpailevat romaaneista.
– Silloin järjestäydymme kiltisti ilmoittautumisjonoon. Viime kädessä kirjailija kuitenkin päättää kenelle antaa oikeudet.
Kirjailijat ovat harvoin mukana dramatisointiprosessissa. He antavat oikeudet ja tulevat sitten ensi-iltaan katsomaan, millaiseksi romaani on muuntunut.
– Yleensä he ymmärtävät, että me olemme teatterin ammattilaisia, naurahtaa Piirto.
Kuka tappoi bambin? -romaani on palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla, ja se oli myös Finlandia-ehdokkaana ilmestymisvuotenaan 2019. Se ei ole ilmeinen näyttämöiden vetonaula synkän aiheensa vuoksi.
Siitä huolimatta se kiinnostaa nyt erityisen paljon, sillä lokakuussa teoksen pohjalta nähdään myös toinen, ruotsinkielinen dramatisointi Viirus-teatterissa. Jakob Öhrmanin kirjoittama versio eroaa Pipsa Longan tekstistä. Tämä osoittaa, miten erilaisia ja itsenäisiä tulkintoja samasta pohjatekstistä voi tehdä.
Helsingin kaupunginteatterin dramaturgi Henna Piirto ei pidä lainkaan huonona asiana, että samasta näytelmästä nähdään kaksi erilaista versiota.
– Päinvastoin, se tuo lisää näkökulmia tähän teokseen.
Lue ja katso lisää: