Juttu on kuvattu ja julkaistu ruotsiksi viime talvena. Yle Urheilu julkaisee nyt jutun suomenkielisen version.
Kun Oscar-ehdokkaana tänä vuonna ollut elokuva Triangle of Sadness alkaa, ensimmäisenä valkokankaalla näkyvät Thobias Thorwidin kasvot.
Hän on tyylikkäästi pukeutunut ja ohjeistaa – aivan kuten trailerissa – joukkoa epävarmoja puolialastomia malleja poseeraamaan. Ensin koppavasti ja ylimielisesti kuin Balenciagan mainoksessa. Sitten liioitellusti hymyillen ja halaillen aivan kuten H&M:n kampanjassa.
Palataan myöhemmin siihen, miten Thobias Thorwid sai mahdollisuuden näytellä Woody Harrelsonin kanssa samassa Kultaisen palmun voittaneessa elokuvassa. Sitä ennen on pakko ottaa kiinni muihin kysymyksiin.
Miksi Thorwid on muuttanut itään, kun Hollywoodin kullanhohtoiset auringonlaskut sijaitsevat aivan päinvastaisessa ilmansuunnassa?
Harrelson ihmetteli samaa.
– Ensi-illassa hän tuli luokseni ja sanoi: olit aivan mahtava, sinun on pakko hankkia agentti, Thorwid kertoo.
Thorwid vastasi:
– But I'm not an actor, I'm a cheerleader.
En ole näyttelijä, olen cheerleader.
Katso Sportlivin dokkari Thobias Thorwidista alla olevassa klipissä:
”Olen ehkä vähän hyperaktiivinen”
Thobias Thorwid, 32, on kaksimetrinen vaaleatukkainen verbaalinen pyörremyrsky, joka tempaisee kuulijansa mukaan väsymättömällä energiallaan.
Hän on henkilö, johon on mahdotonta suhtautua välinpitämättömästi.
– Kun hän astui huoneeseen, kaikkien katseet kääntyivät ja jengi oli että: ”Wow, kuka tämä kaveri on?”.
Näin toteaa Anton Hellström, joka on toiminut Thorwidin joukkuekaverina helsinkiläisryhmä Funky Team Gorillazissa.
– Olen ehkä vähän hyperaktiivinen. Mutta toimin todella hyvin ilman lääkkeitä, Thorwid huudahtaa.
Thorwidilla on ällistyttävä kyky kuvailla asioita värikkäästi ja salamannopeasti. Otetaan esimerkiksi, mitä mieltä hän on Ruotsin Paradise Hotel -ohjelmasta, jossa hän oli mukana yhdeksän vuotta sitten?
– Se on groteski, vulgääri, ällöttävä ja kammottava ohjelma. Ihmisiä kohdellaan huonosti, sarja on seksistinen, homofobinen ja rasistinen, ja edustaa kaikkea sitä, mitä minä en ole.
Entä kuva Suomesta ennen muuttoa tänne viime syksynä?
– Tykkäätte Muumeista, puhallatte lasia, vaatteissanne on kukkakuvioita. Sauna, hiki ja hevimusiikki. Nämä tulevat ensimmäisenä mieleen.
Listataanpa vielä ruotsalaiset tv- ja radiokanavat, joissa hän on ollut mukana.
– P3, P4, NRJ, The Voice, Svensk Pop, East FM, Tukholman paikallisradio. Olen ollut vieraana Rix FM:ssä ja Mix Megapolissa. Tehnyt sisältöä SVT1:lle, SVT2:lle, TV3:lle, TV4:lle, Kanal 5:lle, kutoselle ja Expressen TV:lle.
Helmikuussa lista täydentyi Ylen TV1:llä, kun Thorwid esiintyi Suomea parodioivissa sketseissä UMK:n miljoonayleisölle.
Hän kuvailee itseään spontaaniksi ja rohkeaksi ihmiseksi. Ihmiseksi, joka rakastaa ihmisten viihdyttämistä ja tunteiden herättämistä. Siksi hän on kuin tehty cheerleadingiin.
– Rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Laji on sekoitus kaikkea mitä rakastan: voimistelua, akrobatiaa, tanssia, ilmaisua ja viihdettä.
Thorwid on myös tehnyt podcasteja, muun muassa 102 jaksoa Regnbågsliviä, Ruotsin aikoinaan suurinta HBTQ-podia.
Sai blackoutin – mutta jotkut muistot elävät
Thobias Thorwid oli kolmenkympin paikkeilla löytäessään cheerleadingin. Ilman vankkaa voimistelutaustaa kipinä olisi sammunut nopeasti, koska hän ei olisi uskaltanut eikä pystynyt suoriutumaan lajissa vaadittavista volteista.
Mutta voimisteluharrastus myös haavoitti häntä pysyvästi.
Kolmetoistavuotiaana Thorwidin kuusi vuotta vanhempi valmentaja käytti häntä hyväkseen. Se, minkä piti olla viaton tapaaminen joukkuekavereiden kesken valmentajan kotona, riistäytyi käsistä.
Ensin valmentaja tarjosi nuorille teineille tupakkaa ja alkoholia. Sitten hän vei heidät yksitellen lukittujen ovien taakse pitämään ”kehityskeskusteluja”.
– Kaikki oli kammottavan strategisesti suunniteltua.
Thorwid ei tiedä tarkalleen, mitä sinä iltana tapahtui, koska hän sai muistikatkon. Mutta jotkut muistikuvat elävät yhä voimakkaasti mielessä.
– Kun heräsin, sattui ja ympärillä oli tahmeaa. Tuntui hirveältä, minua palelsi ja voin pahoin. Tiesin, että jotain kauheaa oli tapahtunut, hän sanoo Sportlivissä nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin.
Thorwid tukahdutti ja torjui tapahtumat monta vuotta eläen samalla vääristyneen minäkuvan kanssa. Sitten hän ja useat muut uhreista veivät asian oikeuteen, ja valmentaja tuomittiin lopulta vankilaan.
Mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Haluan esimerkilläni todistaa, että ihminen voi olla jotain muuta kuin menneisyytensä.
Thobias Thorwid
Teini-iässä Thorwidin oli vaikeaa hyväksyä itseään. Hän tykkäsi pojista, ja luuli pitkään, että syy siihen oli raiskauksen uhriksi joutuminen. Niin hän yritti vaimentaa seksuaalista suuntautumistaan.
– Kiitos terapian, tiedän nyt, mikä oma seksuaalisuuteni on. Pystyn elämään ja rakastamaan itseäni.
– Mutta sitä tapahtuu yhä, että ihmiset käyttävät hyväksi valta-asemaansa ja satuttavat viattomia lapsia. Se on aivan sairasta. Haluan esimerkilläni todistaa, että ihminen voi olla jotain muuta kuin menneisyytensä.
Epätodennäköisestä ajatuksesta tuli totta
Thorwid kehittyi nopeasti maajoukkuetason cheerleading-urheilijaksi. Kisatessaan Ruotsin väreissä EM- ja MM-kisoissa, hän näki pelin hengen: Suomi on länsinaapuriaan paljon edellä.
– Kun näin Suomen kisaavan, leukani meinasi pudota lattiaan. Olin, että ”vau!”.
Ajatus heräsi.
Thorwid haki paikkaa puolustavan Euroopan mestarin Gorillazin riveissä, ja ilmaisi samalla halunsa edustaa Suomen sekamaajoukkuetta. Saadakseen edustaa maata, urheilijan on asuttava tässä tapauksessa Suomessa vähintään kuusi kuukautta ennen MM-kisoja. Kansallisuutta ei vaadita.
Thorwidin suureksi yllätykseksi hänet hyväksyttiin mukaan. Hänen päässään myllersi, ja euforian joukkoon sekoittui aimo annos puhdasta paniikkia.
– Missä minä asun? Mitä teen päivät pitkät? Apua!
Viime vuoden lokakuussa Thorwid muutti, ja asui sen jälkeen kuukausitolkulla eri joukkuekavereidensa luona. Hänen mukaansa oli hankalaa hankkia vuokrakämppää ilman suomalaisia pankkitunnuksia.
Myöskään cheerarki ei ole sujunut haasteitta. Harjoituksissa on puhuttu suomea, ja pimeinä talvikuukausina ekstrovertti ruotsalainen koki olonsa yksinäiseksi.
– Tiedän, että kukaan ei tarkoituksella sulje minua ulos, mutta niin kuitenkin välillä tapahtuu. En myöskään halua olla muille vaivaksi.
Mutta Thorwid on jäänyt Suomeen. Tavoite on potkinut häntä eteenpäin ja pitänyt hänet pinnalla. Hän liikuttuu jo alkaessaan ajatella mahdollista MM-menestystä, ja sanoo, että hän nukkuisi mitalin kanssa joka yö.
MM-debyytti Floridan Orlandossa huhtikuussa päättyi Suomen kuudenteen sijaan sekacheer-sarjassa ja kausi taas SM-kultaan Funky Team Gorillazin riveissä. Ensi kaudeksi Thorwid vaihtaa seuraa hopeaa napanneeseen, niin ikään helsinkiläiseen Golden Spirit Phoenixiin.
Ai niin, miten Thorwid saikaan roolin elokuvassa, joka palkittiin kolmella Oscar-ehdokkuudella: paras elokuva, paras ohjaus ja paras alkuperäiskäsikirjoitus?
Vastaus on, että Thorwid oli paikan päällä ohjaaja Ruben Östlundin aiemman hittielokuvan The Squaren ensi-illassa. Leffan jälkeen hän käveli Östlundin luo ja tokaisi:
– Se oli sairain elokuva, mitä olen koskaan nähnyt.
Kun Östlund muutamaa vuotta myöhemmin etsi mallihaastattelijaa Triangle of Sadnessiin, hän tuli ajatelleeksi erästä kaksimetristä miestä, jolla oli tapana heilutella punaisella matolla kävellessään viuhkaa.
Miestä, joka luo pysyvän vaikutelman parissa sekunnissa.