Ars Fennica 2023 -ehdokkaat julkistettiin jo viime vuoden syyskuussa: palkinnosta kisaavat Henni Alftan sekä Tuomas A. Laitinen Suomesta, Lap-See Lam Ruotsista, Camille Norment Norjasta ja Emilija Škarnulytė Liettuasta.
Viiden taiteilijan yhteisnäyttely avautuu perjantaina Kiasmassa, ja tällaisia teoksia siellä on esillä.
Emilija Škarnulytėn teoksen keskiössä ovat ympäristömyrkyt ja politiikka
Liettualaistaiteilija Emilija Škarnulytėn isoäiti Aldona sokeutui vuonna 1986, ja lääkäreiden mukaan hänen näköhermojensa tuhoutumisen syynä olivat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta ympäristöön levinneet myrkyt. Tästä on lähtenyt liikkeelle videoteos Aldona. Kuten aiemminkin, Škarnulytė tarkastelee ympäristöä, johon ihminen on jättänyt kädenjälkensä, mutta myös tulenarkaa maailmanpoliittista tilannetta: Aldona kun asuu aivan Liettuan ja Valko-Venäjän, eli Nato-rajan kupeessa.
– On mielenkiintoista huomata, kuinka raja on muuttunut. Raja-alue on nyt täynnä lämpö- ja valvontakameroita. Aldonan talo sijaitsee maailman jännittyneimpiin kuuluvan rajan vieressä. Mielestäni on hyvä tuoda tätä tilannetta esille.
Tuomas A. Laitisen maailma löytyy karhun korvasta
Tuomas A. Laitinen on aiemmin hyödyntänyt teoksissaan muun muassa tekoälyä ja mikrobiologisia ja kemiallisia elementtejä. Laitinen on kiinnostunut tietoisuuden käsitteestä ja muista elämänmuodoista, mikä tulee hyvin esille hänen Maailma karhun korvassa -teoksessaan.
– Muinaisissa kulttuureissa karhun nimeä ei saanut sanoa ääneen, koska karhu kuulee kaiken, Laitinen valaisee teoksen nimeä.
Teoksessaan Laitinen pyrkii kuvittelemaan, millaista oli elää ennen kuin ihminen alkoi jaotella maailmaa yhä tarkempiin arvottaviin kielellisiin kategorioihin.
– Mietin aika usein töideni kautta sitä, millaisia yhteisreaktioita eri elämänmuodot ja materiaalit aiheuttavat samassa tilassa, ja millaisia ääniä ne tuottavat.
Henni Alftanin maalauksissa kohtaavat tuttuus ja outous
Harppi, verho, tähdet, digitaalinen kello. Henni Alftanin öljyvärimaalausten tarkoin harkitut rajaukset saavat katsojan pohtimaan, mitä jääkään itse kuvan ulkopuolelle. Tai mitä siellä tapahtuu. Hienoista vieraantuneisuuden tunnetilaa korostavat maalausten niukka ja maltillinen väripaletti sekä kaksiulotteisuus.
– Esittävän maalaustaiteen etuna on se, että se on helpommin lähestyttävissä, jos ei välttämättä ole kauhean suurta taidehistorian tuntemusta. Voin samanaikaisesti käsitellä hyvin tarkkojakin taidehistorian aiheita ja puhua elämästä, Alftan toteaa.
Lap-See Lam leikittelee kiinalaisella varjoteatterilla
Lap-See Lamin Tales of the Altersea -installaatiossa taiteilijan oman perheen vastoinkäymiset yhdistyvät mytologiaan ja kansantaruihin. Mukana ovat muun muassa Da Peng -lintu, joka voi pelkässä siivellään pimentää taivaan sekä Lo Ting, joka on puoliksi ihminen, puoliksi kala.
Tales of the Altersean yhtenä näkökulmana on Ruotsin kiinalaisväestön identiteetti.
Taiteilija on hyödyntänyt teoksessaan muun muassa peleistä tuttua teknologiaa.
– En itse pelaa, mutta Tales of the Alterseassa on käytetty pelimoottori Unreal Engineä, Lam kertoo.
Camille Normentin teokseen voi istua ja kokea värähtelyä
Camille Normentin uusi installaatio koostuu istuinrakennelmista sekä tuntoaistiin vaikuttavasta, värähtelevästä ja resonoivasta äänestä. Teokseen on mahdollista istahtaa ja kokea ääniaaltojen värähtelyä.
– Miksei tällä teoksella voisi olla terapeuttista vaikutusta. Jos ajatellaan vaikkapa kissan kehräämistä, se kehrää ollessaan tyytyväinen, mutta myös tehdessään kuolemaa. Kehon resonointi heijastaa sekä iloa että tuskaa. Värähtely on asia, joka pitää elämää ja koko universumia kasassa.
Teos kantaa nimeä (tai ohjeistusta) Hengitä nenäsi kautta syvään, lantioon saakka. Käännä katseesi sisäänpäin. Hae äänelläsi syvä sointi, joka resonoi kurkussa, rinnassa ja palleassa... Sen sijaan että ajattelisit säveltä tai melodiaa, anna kehosi löytää oma sopuisa ja riitaisa sointi itsensä ja ympäristönsä kanssa. Koe resonanssi, myös yhdessä muiden kanssa. Se mikä värähtelee välissä.
Näyttely on avoinna 28.2.2024 asti.