Maapallon elämää ylläpitävä tasapaino on järkkynyt pahoin ihmisen toiminnan vuoksi, ilmenee kansainvälisen tutkimusryhmän laajasta tutkimuksesta.
Maapallon vakautta säätelevistä yhdeksästä tekijästä kuuden osalta on ylitetty raja, jota tutkijat pitävät turvallisena ihmiskunnan kannalta. Vakaa tila vallitsi viimeisen jääkauden päättymisestä 10 000 vuotta sitten siihen asti, kun teollinen vallankumous alkoi 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Sen jälkeen ihmisen kiihtyvä toiminta on muuttanut tasapainoa.
Turvallisen rajan ylittämisen uskotaan johtavan siihen, että peruuttamattomia muutoksia tapahtuu ekosysteemeissä, joista ihmiset ovat riippuvaisia.
– Tämä ei tarkoita, että planeetta on menossa kohti väistämätöntä romahdusta, vaan että menetämme vastustuskykyä selviytyä erilaisista stresseistä ja šokeista, sanoo tutkimusta johtanut ympäristötieteen professori Johan Rockström Tukholman yliopiston alaisesta Stockholm Resilience Centrestä muun muassa Dagens Nyheter -lehden mukaan.
Vain yksi valopilkku
Tutkijat laativat noin 2 000 tutkimuksen perusteella tähän asti laajimman kokonaiskuvan, niin sanotun maapallon terveystarkastuklsen tarkastelemalla kaikkia yhdeksää maapallon elinkelpoisuuteen vaikuttavaa tekijää.
Hyvin tunnettu uhka terveelle maapallolle on ilmastonmuutos. Vaarallisesti uhattuna on myös muun muassa luonnon monimuotoisuus. Lisäksi maankäyttö on ollut kestämätöntä, makean veden varoja käytetään liikaa ja vesistöjen rehevöityminen saa planeettamme voimaan pahoin, kerrotaan Science Advances -tiedesivustolla julkaistussa tutkimuksessa. Rehevöityminen johtuu siitä, että kasveille tärkeitä ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, leviää vesistöön muun muassa jätevesien mukana sekä maa- ja metsätaloudesta.
Vaaralliseen suuntaan ovat menossa myös ilmansaasteiden määrä ja valtamerten happamoituminen, mutta ne eivät ole vielä ylittäneet rajaa. Merten happamoituminen linkittyy ilmastonmuutokseen ja aiheutuu hiilidioksidin sitoutumisesta veteen.
Ainoa valopilkku tutkimuksessa on ilmakehän otsonikerroksen tila. Otsonikerros oheni ja otsoniaukko kasvoi vaarallisesti muutamia vuosikymmeniä sitten, mutta nyt tilanne on parantunut selvästi.
Otsoniaukon pieneneminen saatiin aikaan, kun vuonna 1987 solmittiin niin sanottu Montrealin sopimus otsonikerrosta tuhoavien aineiden kieltämisestä.
– Maailma puuttui asiaan kollektiivisesti, luotti tieteeseen, ja teollisuus kehitti ratkaisuja. Pystyimme kääntämään suunnan pois elämää uhkaavasta katastrofista. Nyt olemme [otsonikadon suhteen] jälleen turvallisessa tilanteessa, Rockström totesi uutistoimisto Reutersille.
Tutkimusta on ollut tekemässä kaikkiaan 29 tutkijaa kahdeksasta eri maasta. Suomesta mukana oli Aalto-yliopiston tutkijaryhmä. Se johti tutkimusta makean veden kulutuksen osalta.
”Pelkkä ilmastonmuutoksen torjunta ei riitä”
Tutkijat korostavat, että pelkkä maapallon ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ei riitä, vaan koko maailman tila tarvitsee mittavaa uudelleenarviointia.
Eri uhat voivat vahvistaa toisiaan ja siten johtaa äkilliseen hyppäykseen muutoksessa. Siksi ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden katoamisen ja saastumisen kaltaisia asioita ei pitäisi käsitellä erillisinä, he toteavat.
Lundin yliopiston ympäristötieteen professori Markku Rummukainen sanoo Dagens Nyheterille, ettei tieteellisesti ole tarkasti määritelty, mitkä ovat eri uhkatekijöiden hyväksytyt riskirajat. Hän pitää kuitenkin arvokkaana tuoreen tutkimuksen perusteesiä, jonka mukaan globaalit ympäristö- ja yhteiskunnalliset ongelmat liittyvät toisiinsa, ja on olemassa rajat sille, paljonko maapallo kestää ennen kuin sillä on vaikutuksia luontoon ja meihin.
