Uuraisilla Koivurannan tilan lypsylehmät makoilevat rauhallisina märehtimässä pehmeällä turvepatjalla.
Yli sadan eläimen navetta on suunniteltu siten, että kuivikkeena toimii parhaiten turve.
– Lypsylehmien utareterveys säilyy siinä parempana kuin muilla kuivikemateriaaleilla. Meidän tilalla se on eläinten hyvinvoinnille todella tärkeä, kertoo maanviljelijä Tomi Ahonen.
Suomen turvetuotantoa vähennetään ympäristö- ja ilmastosyistä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan kuiviketurpeen tarjonnan ennustetaan puolittuvan viidessä vuodessa.
– Se on tämän hetkinen ennuste. Jos isoja muutoksia nykytilanteeseen ei tule, niin muutosvauhti on tämä, sanoo tutkija Katariina Manni Lukesta.
Turvetta on käytetty eläinten kuivikkeena pitkään, sillä sitä on ollut hyvin saatavilla, ja sen hinta on pysynyt kohtuullisena.
Turpeella on myös eläinterveyttä tukeva vaikutus, sillä sen happamuus estää haitallisten bakteerien kasvua.
Osalla eläintiloista käytetään kuivikkeena ainoastaan turvetta, toisilla turve on seoksena muiden materiaalien kanssa. Jotkut eivät käytä turvetta lainkaan.
Kriittisin tilanne on broilerituotannossa, jossa turve mahdollistaa antibioottivapaan kasvatuksen.
– Lähes kaikki broileritilat ja kaikista siipikarjatiloista yli 90 prosenttia käyttää kuivikkeena turvetta, kertoo Manni.
Turvetuotannon alasajo voi nostaa ruoan hintaa
Korvaaviin kuivikemateriaaleihin siirtyminen voi kasvattaa ruoantuotannon kustannuksia maatiloilla.
– Eläinterveyteen ja eläinten hyvinvointiin panostaminen maksaa. Sen pitäisi myös näkyä lopputuotteen hinnassa, sanoo Manni.
Kuivike on jo nyt eläintiloille merkittävä kustannuserä.
– Kuten vallan hyvin tiedetään, meillä ei ole varaa ylimääräisiin kustannuksiin. Jos kuivituskustannus nousee, niin se on taas suoraan sieltä viivan alta pois, sanoo Ahonen.
Koivurannan tilalla turpeen korvaajaa on mietitty, mutta hyvää ratkaisua ei ole löytynyt
– Kyllä se huolettaa. Luultavasti se tulee olemaan joku korsimateriaaliin pohjautuva, mutta se vaatii kokeiluja ja ikävä kyllä, se vaatii niitä investointeja, Ahonen sanoo.
Käytetty lannansekainen turve levitetään tilan pelloille. Seos parantaa maan multavuutta ja ravinteet päätyvät viljelykasvien käyttöön.
Navettatyypistä riippuen joillakin nautatiloilla olisi mahdollisuus separoida eläinten lanta niiden kuivikkeeksi. Näin tilasta voisi tulla jopa omavarainen kuivikkeiden suhteen.
Se vaatii investointeja, mutta on alkukustannusten jälkeen edullista – ja karja tuottaa kuivikemateriaalia päivittäin.
Olkea, puuta tai lantaa
Koivurannan tilalla ainoastaan lypsylehmät saavat nautiskella turvekylvyistä. Nuorkarja saa alleen omilta viljapelloilta korjattua olkea.
Eron kuivikkeissa näkee: turvepedillä lanta ei tartu eläimeen yhtä helposti kuin oljella. Oljen ongelmana on myös sen saatavuus.
– Syksyt ovat usein kosteita ja oljen saaminen epävarmaa. Hyvä olkivuosi saattaa olla keskimäärin joka kolmas vuosi, kertoo Ahonen.
Monilla eläintiloilla kuivitus on hoidettu puu- ja sahateollisuuden ylijäämillä, pääasiassa purulla ja kutterilla.
Nyt niiden saatavuus on heikentynyt ja hinnat nousseet.
– Puupohjaiset materiaalit ovat ohjautuneet aiempaa enemmän energiakäyttöön, kun energian raaka-aineista on ollut pulaa, sanoo Manni.
Uusilla ratkaisuilla on kiire
Luken selvityksen mukaan erilaisten luonnonvaraisten materiaalien potentiaalia kuivikekäyttöön tulisi selvittää ja edistää.
Yksi keino lisätä kuivikemateriaalien tuotantoa voisi olla kuivikeviljely.
Toimiva materiaali voi löytyä kuituhampusta, ruokohelvestä, järviruo’osta, osmankäämistä tai vaikkapa pajusta.
Aivan uusien tuotteiden löytämisellä alkaa olla jo kiire, sillä niiden kehittäminen ja tuominen markkinoille vaatii aina oman aikansa.
– Jos nämä ennusteet toteutuvat tällaisena, niin tässä ollaan aika lyhyellä aikaikkunalla liikkeellä, sanoo Manni.
Lukessa on tutkittu broilereiden kuivikkeena rahkasammalta.
– Tulokset ovat olleet hyviä eläinten terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta, kertoo Manni.
Ratkaisu voisi löytyä myös paperiteollisuudesta. Koivurannan tilalla testattiin selluteollisuuden ylijäämää, niin sanottua nollakuitua, jo kymmenisen vuotta sitten.
– Se ei toiminut meidän tilalla, siinä oli kosteusprosentti liian korkea – mutta se saattaisi olla yksi ratkaisu, Ahonen kertoo.
Edulliselle, kotimaiselle kuivikkeelle on nyt siis kova kysyntä.
Eläimiä ei voi jättää kuivittamatta, sillä se on keskeinen osa niiden hyvinvointia, terveyttä ja myös elintarvikehygieniaa.
– Tuontimateriaaleista on jo osittain ollut pulaa, ja kilpailun kiristyessä hinnat ovat nousseet. Tuonnin varaan ei voi laskea, sanoo Manni.
Voit keskustella aiheesta 20.9.2023 klo 23 asti.