Kesäkuun lopulla Vilhelm Junnila (ps.) oli Suomen uuden hallituksen elinkeinoministeri ja suuren julkisen keskustelun keskellä. Mediahuomion ytimessä olivat väitteet Junnilan kytköksistä äärioikeistoon ja natsisymboleilla vitsailu.
Myös Ylen MOT-toimitus julkaisi Junnilaa koskevan uutisen. Se koski Junnilan opiskelu- ja työhistoriaa, josta ministeri vaikutti antaneen vääriä tietoja.
Junnila oli kertonut verkkosivuillaan kehittäneensä ”teknologiateollisuuden startup-yritystä Puolassa”. Hänen mainitsemastaan firmasta ei kuitenkaan löytynyt merkkejä. Tavallisesti yritystoiminnasta jää jälkiä muun muassa erilaisiin rekistereihin.
Verkkosivujensa mukaan Junnila opiskeli työnsä ohella valtio-oppia. Soittokierros suomalaisiin yliopistoihin osoitti väitteen kyseenalaiseksi. Junnilalla oli ollut opinto-oikeus Turun yliopiston avoimen yliopistossa, mutta hän ei suorittanut yhtään kurssia.
Olimme odottaneet elinkeinoministerin vastausta uutista varten lähettämäämme haastattelupyyntöön vuorokauden, kun Junnila ilmoitti eroavansa ministerin tehtävästä.
Nyt Junnila ei ole enää ministeri, mutta hän on edelleen merkittävä vallankäyttäjä. Siksi olemme yrittäneet useita kertoja saada häneltä haastattelua ja vastauksia kysymyksiin.
Junnila on kansanedustaja, perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja sekä Naantalin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Junnila kiistää toimineensa väärin
Junnila ei antanut haastatteluita. Hän rikkoi hiljaisuutensa 12. elokuuta. Silloin hän julkaisi verkkosivuillaan pitkän kirjoituksen, joka oli otsikoitu Pesukarhujahti – vastine kesän syytöksiin.
Kirjoituksessaan Junnila kuvaili häntä kohtaan esitettyjä syytöksiä virheellisiksi ja ”totuusarvoltaan olemattomiksi”. Kesän uutisoinnissa oli eittämättä lennokkaita tulkintoja esimerkiksi Junnilan kravatista.
Junnila kommentoi kirjoituksessaan myös MOT:n uutista. Hän kirjoitti näin:
”Seuraavaksi Yleisradion MOT -ohjelma teilasi koulutus- ja työhistoriani valheelliseksi. He viittasivat vuoden 2019 vaalimainokseeni, jossa mainitsin opiskelleeni ammattikorkeakoulussa taloushallinnon tietojärjestelmiä ja olin sivulauseessa viitannut valtio-opintoihin yliopistossa - - Tässä ei ole mitään valheellista. Tulin kuitenkin tuolloin valituksi eduskuntaan ja opinnot ovat sittemmin jääneet. Minun on vakaa tarkoitus vielä palata suorittamaan niitä sopivassa yhteydessä.”
Maininta valtio-opin opiskelusta oli kuitenkin peräisin Junnilan verkkosivuilta eikä vaalimainoksesta, kuten Junnila väitti. Junnila ei kommentoinut kirjoituksessaan mitenkään sitä, että todellisuudessa hän ei ollut suorittanut yhtään valtio-opin kurssia.
Junnilan yrityshistoria ei selviä
Junnila käsitteli kirjoituksessaan myös yritystoimintaansa liittyviä epäselvyyksiä.
”Ministeriksi tultuani tein myös järjestelyjä kolmansien osapuolten suojaamiseksi liiketoiminnan suhteen. Kaikkia taustatekijöitäni on koko kohun aikana maalitettu ankarasti ja tämä jatkuu edelleen muun muassa kunnallisiin luottamustehtäviin kohdistuen. Prosessi liiketoiminnan osalta on ollut hyvin monimutkaista ja koskettanut useita henkilöitä, myös bulvaanisuhdetta”, hän kirjoitti.
Kirjoitus ei selventänyt yrityskuviota vaan herätti tukun lisäkysymyksiä.
Mitä Junnilan mainitsemat ”järjestelyt” olivat? Mikä on hänen kehittämänsä yrityksen nimi? Mitä Junnila tarkoittaa yritystoimintaan liittyneellä bulvaanisuhteella? Yleensähän bulvaanilla tarkoitetaan yritystoiminnassa henkilöä, joka omistaa osakkeita toisen ihmisen puolesta, koska todellinen omistaja ei halua paljastaa rooliaan yrityksessä.
Muun muassa nämä kysymykset tahtoisimme Junnilalta kysyä. Hänen kirjoituksensa jälkeen olemme lähettäneet hänelle viisi haastattelupyyntöä sähköpostitse ja tavoitelleet häntä puhelimitse.
Elokuun lopulla Junnila vastasi sähköpostitse näin: ”Pyrin vastaamaan kysymyksiinne torstaihin [31.8.] mennessä tai voimme katsoa löytyisikö sopivaa ajankohtaa tapaamiseen loppuviikosta.”
Kun yritimme sopia haastatteluaikaa, Junnila lakkasi vastaamasta toimituksen viesteihin.
Jo sitä ennen Junnilan eduskunta-avustaja oli lähettänyt meille sähköpostin, jossa hän syytti Yleä virheellisestä uutisoinnista. Avustaja ei pyynnöstä huolimatta yksilöinyt, mitä väitetyt virheet ovat.
MOT ei ole saanut oikaisupyyntöä kesäkuussa julkaistuun artikkeliin. Jos jutuissa on virheitä, toimitus tietenkin korjaa ne ja kertoo yleisölle muutoksista.
Junnila kieltäytyy edelleen haastattelusta
Lopulta päätimme tavoitella Junnilaa kasvotusten. Se onnistui torstaina syyskuun 14. päivä Helsingin Olympiaterminaalissa. Satamaan oli saapunut juuri Silja Serenade.
Ruotsinlaivan kyydissä matkustivat Vilhelm Junnila ja muut Suomen perustuslakivaliokunnan jäsenet. Valiokunta oli ollut vierailulla Tukholmassa.
Silja Serenadelta purkautui ulos turisteja. Vilinän keskeltä havaitsimme Vilhelm Junnilan.
Esittäydyimme ja kerroimme, millä asialla olemme. Pyysimme haastattelua.
Junnila kieltäytyi. Hän sanoi lähtevänsä ulkoasiainvaliokunnan kokoukseen.
Kerroimme, että haastattelu kestäisi vain 5–10 minuuttia. Yritimme esittää muutamia kysymyksiä, mutta Junnila ei vastannut niihin. Hän perusteli kieltäytymistään kiireellä sekä toimituksen ”taka-ajatuksilla”. Epäselväksi jäi, mitä hän tarkoitti.
Vastaukset jäivät edelleen saamatta.
Poliitikon pakoilu ei ole vain toimittajien ongelma
Junnilan käytös ei ole yksittäistapaus vaan osoitus kasvaneesta jännitteestä poliitikkojen ja median välillä.
Normaalissa journalistisessa prosessissa toimitus tutkii asioita ja antaa jutun kohteelle mahdollisuuden kommentoida havaintoja. Samassa yhteydessä käydään läpi jutun keskeiset väitteet ja henkilöllä on tilaisuus kertoa, jos hän pitää niitä virheellisinä tai värittyneinä.
Kaikki puolueet ovat jossain määrin taipuvaisia arvostelemaan niille epämieluisaa uutisointia tai väistelemään kritiikkiä. Perussuomalaisille tämä näyttää kuitenkin olevan osa mediastrategiaa, eikä puolue kaihda konflikteja median kanssa.
Tämä ei ole ainoastaan toimittajien ongelma. Jos demokraattisesti valtaan äänestetyt kieltäytyvät vuoropuhelusta, kärsii demokraattinen prosessi itsessään.
Kiitos sosiaalisen median poliitikot voivat viestiä aikaisempaa tehokkaammin suoraan kannattajilleen. Tämä on tietenkin pääosin hyvä asia. Kehitys voi kuitenkin johtaa siihen, että poliitikot eivät vastaa kriittisiin kysymyksiin tai vastaavat kritiikkiin vain haluamiltaan osin omissa kanavissaan. Tämä ilmiö ei kosketa vain perussuomalaisia, vaan poliitikkoja muissakin puolueissa.
Median tehtävä vallan vahtijana on jaksaa kysyä ja kaivaa niin kauan, että epäselviin kysymyksiin saadaan vastauksia.