Kymmenet maisemanhoitoa tehneet lampaat kokivat karun kohtalon, kun tuki maisemakohteilta yllättäen loppui.
Simolaisen lampurin Ville Eskolan lampaat tekevät maisemanhoitotöitä pitkälti yli kymmenessä kohteessa Perämeren saaristossa ja Meri-Lapin perinnemaisemissa. Lampaita on nyt 60 vähemmän kuin viime vuonna, sillä työttömäksi jääneet lampaat piti pistää teuraaksi.
Syynä on se, että maa- ja metsätalousministeriö tiukensi maisemanhoidon tuen myöntämisperusteita ja Eskolan lampaiden laidunnuskohteista osa jäi ilman tukea.
Esimerkiksi kaksi saarikohdetta on ollut laidunnuksessa 1980-luvulta lähtien, mutta nyt ne eivät enää maisemanhoitokohteiksi kelvanneet.
– Tuki ei kata pelkästään lampaiden kuljetuskustannuksia, vaan ne työntekijät eli lampaat on ruokittava läpi vuoden. Jos kulut juoksevat koko ajan, mutta rahaa ei tule, se on kestämätön tilanne, Eskola selvittää.
Eskolan arvion mukaan tukipolitiikan muutos on vastoin EU:n linjauksia, jonka mukaan luonnon monimuotoisuus on tärkeää ja itse asiassa vuoteen 2030 mennessä maisemanhoitoa biodiversiteettistrategian mukaisesti halutaan lisätä.
– Lajikato on yhtä suuri uhka maapallolle kuin ilmaston lämpeneminen.
Isot taloudelliset riskit
Ville Eskola on vuosia satsannut maisemanhoitoon, joka kattaa puolet lampurin tuloista. Lammasmäärä on mitoitettu kohteisiin sopivaksi ja kuljetuskalustoon on investoitu.
Nyt kuluja nostaa lisäksi yleinen hintatason nousu, joka kurittaa jo ennestään tiukilla olevia maatilallisia.
Eskolakin on joutunut miettimään, uskaltaako rakentaa tulevaisuutta alalla, jossa toimeentulo voi romahtaa itsestä riippumattomista syistä äkisti.
– Koko elämä tässä on pelissä. Päätös aiheuttaa maisemanhoitajille epävarmuutta ja lisäkuormaa. Muut vaihtoehdot alkavat vaikuttaa houkuttelevammilta.
Lampurin töiden ohella Ville Eskola opiskelee yliopistossa ympäristötekniikkaa: energiantuotantomuotoja, tuulivoimaa, biokaasun tuotantoa ja siinä sivussa myös biodiversiteettiasioita.
– Ympäristötekniikka on tulevaisuuden ala, joten mietinnässä on, suuntaanko sinne.
Maisemanhoitosopimuksiin pitää sitoutua viideksi vuodeksi.
– Taloudelliset riskit ovat nyt isot, niin varmasti jokainen miettii, mitä haluaa elämältä.
”Hätiköity päätös”
Luonnonsuojelupäällikkö Marko Sievänen Metsähallitukselta ei säästele sanojaan muutoksista. Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa valtion suojelualueilla perinneympäristöjä yli 5 000 hehtaarin alalla yhteistyössä sopimuslaiduntajien kanssa.
– Päätös maisemanhoidon tuen tiukentamisesta on ollut erittäin hätiköity ja se koskettaa kaikkia maisemanhoitotöitä tehneitä viljelijoitä Suomenlahdelta ylöspäin.
Hän arvioi, että hoidetut perinnepinta-alat putoavat päätöksen vuoksi 30–50 prosenttia. Tuensaannin kriteerit eivät Sieväsen tietojen mukaan täyty nummilla, kivisillä rannoilla ja puustoisilla metsälaitumilla.
– Niillä kasvaa paljon uhanalaisia matalia kasveja. Ympäristöt ovat hyvin lajirikkaita. Jos nämä menetetään, menetetään paljon Suomen luonnosta, Sievänen tähdentää.
Ei sitä työtä voi ihminen tehdä. Pitäisi olla satoja ukkoja ja akkoja joka päivä niittämässä.
Marko Sievänen, Metsähallitus
Ylivertaisia työntekijöitä
Perinteisten ympäristöjen hoitoon lampaat ja naudat ovat ylivertaisia työntekijöitä. Metsähallituksen luontopalveluissa ei Marko Sieväsen mukaan ole resursseja huolehtia perinnemaisemista ilman viljelijöiden ja heidän eläintensä apua.
– Ei sitä työtä voi ihminen tehdä. Pitäisi olla satoja ”ukkoja ja akkoja” joka päivä niittämässä.
Tokihan saarissa voi edelleenkin laiduntaa, mutta rahallista tukea siihen ei saisi. Eli lampaat voisi viedä töihin ja kerätä ne sitten syksyllä talvisäilöön ikään kuin harrastuksena.
– Ei sellaista ala kukaan talkoilla tehdä, Sievänen huomauttaa.
Sievänen arvelee, että Suomi on saanut EU:n komissiolta moitteita maataloustukien jakamisesta, minkä seurauksena myös maisemanhoidon tuen myöntämisperusteita on muutettu.
Hiekkarannasta tai louhikosta ei makseta tukea
Erityisasiantuntija Heini Lehtosalo maa- ja metsätalousministeriön maatalousyksiköstä kertoo, että pinta-alaperusteiset tuet ja niiden myöntämisperusteet määritetään EU-asetuksissa.
– Olemme sitoutuneet äärimmäisen laajalla rintamalla maatalouden ja maatalousluonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja vahvistamiseen.
Maatalouden ympäristösopimukset ovat Lehtosalon mukaan yksi palanen sitä ja ne kohdentuvat maatalousympäristön luonnonhoitoon.
– Ympäristönhoitosopimuksia tehdään edelleen alueille, jotka ovat maatalousluonnonhoidon kannalta merkityksellistä, ja olemme asettaneet niiden toteutumiselle myös kunnianhimoiset tavoitteet.
Ympäristönhoitosopimuksia tehdään edelleen alueille, jotka ovat maatalousluonnonhoidon kannalta merkityksellistä.
Heini Lehtosalo, Maa- ja metsätalousministeriö
Lehtosalon mukaan unionin säädöstasolla, tukiehdoissa tai tulkinnoissa ei ole ole tapahtunut suuria muutoksia. Ympäristökorvauksien tukitaso perustuu työstä aiheutuneisiin kustannuksiin.
Eli tukea ei makseta työn tuloksista, esimerkiksi maiseman kaunistumisesta tai luonnon monimuotoisuuden paranemisesta.
Lampurin tapauksessa tukea maksetaan siis vain sellaisista alueista, jotka hyötyvät laidunnuksesta. Esimerkiksi hiekkaranta, kallio tai louhikko eivät ole tällaisia.
– Kustannusperusteisia tukia ei voida maksaa alueista, joista kustannuksia ei kerry.