Tuuli pyyhkäisee hakkuuaukean yli. Onni Rantasen, 20, saappaat pysähtyvät kolmimetrisen puupökkelön eteen. Siihen on kiinnitetty järeä, nyt jo autio, linnunpönttö.
Lehtopöllöemon entinen koti.
Pöllön pesintä oli käynnissä metsäkoneen myllätessä vieressä. Sahanterä viisti myös pöllön kotipuun poikki pöntön kattoa hipoen.
Rantanen seisoo Nokian Kuusiston alueella. Siihen on luonnosteltu uusia koteja noin 500 asukkaalle.
– Tämä kuvastaa vahvasti sitä, että luonto saa aina väistää ja että ihminen on se, joka määrittelee, missä luontoa saa olla.
Onni Rantanen on kuvannut lintuja Etelä-Nokian metsissä 9-vuotiaasta asti. Kodin lähiympäristön kaavoitus on kiihtynyt lähiaikoina.
– Asutusalueen kylkeen jätetyt virkistysalueet ovat nekin ennemmin ihmistä kuin luotoa varten. Pienet kaistaleet ovat luontoarvoiltaan köyhiä.
Vaikka lehtopöllöemon elinympäristö oli muuttunut radikaalisti, se jatkoi pesinnän loppuun.
Onni Rantanen oli mukana rengastamassa neljää pöllönpoikasta.
Nokia ei laajene yksin. Koko Tampereen seudun kasvu on viime vuosina ollut ennätyksellisen nopeaa. Tahti ei ole hiipumassa.
Väestötavoitteeksi on asetettu 480 000 asukasta vuoteen 2040 mennessä. Se tarkoittaa 71 000 uutta asukasta eli keskimäärin runsasta 4 000 vuodessa.
Uusille asukkaille on raivattava uutta tilaa. Rakennesuunnitelman luonnoksessa tavoitteena on 46 900 asuntoa vuoteen 2040 mennessä.
Merkittävä osuus kasvusta kohdentuu jo olemassa oleva rakenteen sisälle ja etenkin raitiolinjan varteen. Se tarkoittaa tiivistämistä, eli kerrostalojen rakentamista ja esimerkiksi vanhojen varastoalueiden hyödyntämistä.
Tampereen muuttovoittoisiin kehyskuntiin nousee korkeiden rakennusten lisäksi kokonaan uusia, tuhansien ihmisten asuinalueita. Alla olevissa kartoissa näkyvät muun muassa Nokian Harjuniityn, Kangasalan Lamminrahkan ja Ylöjärven Siltatien alueiden muutokset.
Kaavoitus on monivuotinen tasapainoilulaji.
Näin voisi summata Tampereen kehyskuntien ympäristönsuojeluyksiköiden kokemuksia. Vastakkain ovat kaupungin kasvutavoitteet ja ympäristö.
Luontokartoituksia ja erilaisia lisäselvityksiä tehdään Nokian kaupungin ympäristösuojelupäällikön Raimo Tuohisaaren mukaan enemmän kuin koskaan hänen 30-vuotisen uransa aikana. Lähiluontokohteiden pinta-ala pyritään jättämään mahdollisimman laajaksi.
Mutta miten määritellään arvokas metsä?
Yksi mittari on uhanalaisten lajien määrä, EU-direktiivien turvaamien tai luonnonsuojelulaissa rauhoitettujen lajien esiintyminen. Kaikki uhanalaiset eliöt on otettava huomioon, mutta niiden elo alueella ei aina takaa koskemattomuutta.
Kohteet voivat olla metsä- tai vesilain suojaamia. Myös tietyillä luontotyypeillä, kuten pähkinäpensaslehdoilla, on lainsuoja. Kriteerit niidenkin suhteen ovat tiukat: pähkinäpensaita on oltava tietty määrä hehtaarin sisällä ja alueen luonnontilaisen kaltainen.
Jos luontokartoittaja ei löydä alueelta lain turvaamia kohteita tai huomionarvoiset lajit elävät hajallaan, on alueen turvaaminen vaikeaa.
Lopulliset päätökset kaavojen hyväksymisestä tehdään kaupunginvaltuustossa.
Luonnontilaisten metsien jääminen asutuksen alle tai siirtyminen talouden piiriin huolestuttaa Onni Rantasta.
– Onko metsästä löydyttävä jotain suojeltavaa, että se säästetään? Eikö kaikki luonto ole arvokasta sellaisenaan?
Yleinen puhe suomalaisista metsäkansana on Rantasesta vahvasti romantisoitunutta, sillä luonnontilaista metsää on Suomessa hyvin vähän.
Yhden luonnontilaisen kuvauspaikan Rantanen löysi edelliskeväänä 300 metrin mittaisena tukkipinona tienvarresta.
”Kuvasin metrin päästä pohjantikan syöttämässä kimeällä äänellä kirkuvaa poikasta.”
”Nyt lahopuun paikalla on pelkkä kanto.”
”Tämä Nokian Sammalistossa majaileva palokärki poikasineen saa lähiaikoina väistää ihmiskotien tieltä.”
Suomi on sitoutunut luontokadon torjumiseen vuoteen 2030 mennessä. Viheralueiden kaavoittamatta jättämisellä on siinä oma roolinsa, sanoo Tampereen yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemi.
Rajaniemi on huomannut huolen monimuotoisuuden katoamisesta myös arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opiskelijoissa.
– Viherympäristö on aiemmin nähty lähinnä ihmisen virkistysympäristönä. Nyt ajatellaan, että kaupunkeja suunnitellaan ihmisen lisäksi myös eliöstölle. Moni on kiinnostunut, miten viherympäristöä voi säästää ja miten rakentaa ekologisesti kestävällä tavalla.
Myös Onni Rantanen on valinnut ammattinsa luonto mielessään. Hän opiskelee nyt Jyväskylän yliopistossa luonnonvara- ja ympäristötieteitä.
Opinnot ovat yksi tapa vaikuttaa siihen, mitä metsissä lähellä ja kaukana tapahtuu.
– Asiantuntijuuden kautta voin edistää esimerkiksi luonnontilaisten metsien ja itselleni tärkeiden lajien säilyttämistä.
Voit kommentoida aihetta 2. lokakuuta kello 23:een saakka.