Jurvan Lintunevalla on tavallista enemmän kuhinaa kuulaana syysaamuna.
Kurikan yhteiskoulun 8E-luokkalaiset kantavat puutolppia pitkin Lintunevan pitkospuita.
Päivän koulutehtävänä on rakentaa ojitetulle suolle pato maanomistajan ja Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen työntekijöiden apuna.
Oona Lehtineva, 14, ja Samuel Alaranta, 13, lapioivat turvetta ojaan rivakasti. Nuoret arvioivat, että he eivät tule itse näkemään työnsä lopputulosta.
– Mutta toivottavasti täällä nyt jotakin tapahtuu kuitenkin, Alaranta pohtii.
Lintunevalta ei ole nostettu turvetta, mutta se on ojitettu, kuten suurin osa Suomen soista. Suo-oja padotaan, jotta vedenpinta nousisi ja suo palautuisi luonnontilaiseksi.
Jurvalainen Pentti Kananoja omistaa Lintunevan suosta 21 hehtaaria. Hän on rakentanut jo muutamia patoja omalle alueelleen itsekseen. Apukädet tulivat tarpeeseen ja maanomistaja uskoo, että nuorille teko teki myös hyvää.
– He pääsivät tekemään käytännössä tätä ennallistamistyötä. Heille varmaan jää kipinä siitä, Kananoja sanoo hymyillen.
Ilmastovastuusta kestävyyskasvatukseen
Ilmastovastuun opettaminen ei ole koulumaailmassa mikään uusi ilmiö.
Ekologinen kestävyys ja ilmastoasiat huomioidaan varhaiskasvatussuunnitelmissa ja opetussuunnitelmissa, mutta aina oppijan eli lapsen tai nuoren ikä huomioiden, muistuttaa Opetushallituksen opetusneuvos Hanna Pohjonen.
Pohjosen mukaan ilmastoasiat eivät ole jääneet koronan, sodan tai talouskriisin alle. Painopiste puheessa ja opetuksessa on nyt ilmastohuolen sijaan kestävyyskasvatuksessa ja -osaamisessa.
– Aihe on haastava, mutta toivon näkökulma on vahvasti läsnä. Tarkoitus ei ole missään nimessä ahdistaa tai pelottaa, vaan löytää yhteisiä toimia ja ratkaisukeinoja.
Kouluissa on myös tehty erilaisia ympäristötoimia kauan ja yhä useampi kunta ja koulu on lähtenyt mukaan erilaisiin hankkeisiin.
– Viime vuonnakin jaettiin lähes viisi miljoonaa euroa valtion erityisavustusta perusopetukseen ja toiselle asteelle ilmasto- ja kestävyyskasvatukseen, Hanna Pohjonen sanoo.
Opetuksessa huomioitava myös tunnepuoli
Ilmasto-opille ei omana aineenaan nähdä edelleenkään tarvetta, mutta esimerkiksi luontoretken järjestänyt biologian ja maantiedon opettaja Anna-Liisa Peltonen toivoisi opetussuunnitelmaan lisää tilaa erilaisille projekteille.
– Kyllä me mielellään lähtisimme luontoon useamminkin, kun vain saisi sitä aikaa järjestettyä.
Kahdeksasluokkalaisten Oona Lehtinevan ja Samuel Alarannan mielestä ilmastoasioista voisi puhua koulussa enemmänkin.
– Että tietäisi miten voisi auttaa ja ennaltaehkäistä näitä asioita, Lehtineva sanoo.
Alaranta kertoo seuraavansa asioita paljon esimerkiksi median kautta.
– Kyllä ne herättävät sellaista myötähäpeää, että mitä on tullut tehtyä, Alaranta miettii.
Opetusneuvos Hanna Pohjosen mukaan ilmastoon liittyvien asioiden opetus yleisesti kouluissa on jo laaja-alaista ja kattavaa. Opettajilla on hänen mukaansa myös hyvää tietoa ja taitoa keskustella myös vaikeammista asioista.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla energiaturpeen alasajoa koskeva keskustelu ja alan tilanne voi tulla oppilasta lähelle perheen kautta.
– Kaikilla on erilaisia näkökulmia ja ajatuksia omista lähtökohdista riippuen. Eli jos vaikka kyseessä on perheen elinkeino ja se, mistä saadaan elanto, niin äärimmäisen tärkeää on huomioida myös tunnepuoli, Pohjonen toteaa.
”Hyvä tehdä yhdessä”
Soita on suojeltu Suomessa Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen mukaan Helmi-elinympäristöohjelmassa ennätysvauhtia viime vuosina.
Myös Jurvan Lintuneva kuuluu soidensuojelun täydennysehdotukseen, jossa määriteltiin valtakunnallisesti merkittävät suokohteet. Lintunevan koko 440 hehtaarin alue on tavoitteena suojella. Suojelu on Helmi-elinympäristöohjelmassa maanomistajille täysin vapaaehtoista.
Kurikan kasiluokkalaiset eivät tule kovin nopeasti näkemään työnsä vaikutuksia, mutta opettajalla on jo varasuunnitelma olemassa.
– Lähiympäristössä on paljon tällaisia ennallistettuja soita, joita voisimme käydä katsomassa, Anna-Liisa Peltonen pohtii.
Nuoretkin uskovat, että teko on tärkeä.
– Onhan se kiva, kun pääsee tekemään jotakin merkityksellistä, Oona Lehtineva miettii.
Samuel Alaranta toteaa, että jokaisen olisi tehtävä jotakin ympäristöasioiden eteen.
– Onhan tämä aika tärkeää. Ja hyvä tehdä yhdessä, ettei yksin joudu tekemähän, Alaranta lopettaa ja jatkaa turpeen lapioimista.
Aiheesta voi keskustella torstaihin 28. syyskuuta kello 23 asti.