– Koen edelleen meneväni niitä mörköjä vastaan.
Klo 15.17
Syysaurinko valuu sisään katonrajan ikkunaruuduista.
Laulaja-näyttelijä Yasmine Yamajako tervehtii meitä ja jatkaa sitten rankalta näyttävää treeniään Helsingin kaupunginteatterin kuntosalilla.
Itse hän kuvailee hikijumppaansa lämmittelyksi.
Reilun kolmen tunnin päästä Yasmine ”uiskentelee” HKT:n suuren näyttämön yllä vaijereiden varassa näyttävässä pyrstökostyymissä ja esittää pääroolin Pieni merenneito -suurmusikaalissa.
Isoista saavutuksista huolimatta Yasmine kertoo menevänsä edelleen mörköjä vastaan.
Keitä ne möröt ovat?
– Olen ollut aika epävarma. Mulle on ollut tosi vaikeaa tunnistaa omaa osaamista, kyvykkyyttä tai uskoa pystyväni.
Syrjimiskokemukset ja erilaisuuden tunne muovasivat identiteettiä, jota Yasmine kuvaa heiveröiseksi.
Lapsena Yasmine ei nähnyt itsensä näköisiä näyttelijöitä päärooleissa, ei ainakaan Suomessa.
– Se vaikutti siihen, missä mä pystyin kuvittelemaan olevani tai millaisia mahdollisuuksia mä näin itselleni.
”Mitä enemmän uskaltaa todistaa itselleen vääräksi pinttyneitä uskomuksia, sitä enemmän on tilaa haaveilla.”
Klo 15.45
Olemme siirtyneet pienehköön taukotilaan, jossa Yasmine availee ääntään.
– Tuntuu oudolta, kun yleensä mä teen tämän yksin, Yasmine sanoo hymyillen ja jatkaa hentoista hymistelyä.
Sitten ”belttaus” eli laulaminen kovaa ja korkealta täyttää huoneen kuin painekattilan ja tuntuu kylminä väreinä selkäpiissä.
Tekisi mieli taputtaa, mutta en kehtaa häiritä.
Miten epävarmuudesta kasvetaan noin taitavaksi ja kavutaan teatterilavoille?
– Se on ollut lihasduuni alkaa valita toisenlaista sisäistä puhetta tai tulla siitä edes tietoiseksi. Pieni merenneito on ollut yksi asia, joka on ikään kuin murentanut mielenlinnakeita mereen. Mitä enemmän uskaltaa todistaa itselleen vääräksi niitä pinttyneitä uskomuksia, sitä enemmän on tilaa haaveilla.
Klo 16.32
Piipahdamme autiossa lämpiössä noin tunti ennen ovien avautumista yleisölle.
Arielin rooli on Yasminen kolmas iso musikaalirooli. Ensimmäinen oli Savoy-teatterin High School Musicalissa, toinen Oulun kaupunginteatterin My Fair Ladyssa, pääosia kumpikin.
Sittemmin hän on myös ääninäytellyt, muun muassa suomennetussa Pieni merenneito -elokuvassa. Siinäkin hän tekee tutun Arielin roolin.
”Mulla on ollut pitkään sellainen kuva kodista mun päässä. En tiedä, missä maassa se on, mutta sen kodin takapihalla on puu, joka kukkii.”
Mutta mitä tapahtuu Pienen merenneidon jälkeen?
– Mä haaveilen siitä, että mä saan tehdä merkityksellisen tuntuisia töitä taiteilijana, muusikkona, näyttelijänä. Yksi pitkäaikainen unelma on tekeillä oleva debyyttialbumi.
Julkaisuajankohtaa ei ole vielä lukittu, mutta näillä näkymin alkuvuodesta kuullaan jotain.
Yasmine on kouluttautunut laulajaksi Pop & Jazz Konservatoriossa ja jatko-opiskellut musiikkia Kööpenhaminassa ja Lontoossa. Monelle Yasminen ääni on tuttu Cheekin Syypää sun hymyyn -kappaleesta.
Vuonna 2015 Yasminella oli levytyssopimus Sonyn kanssa, mutta hän purki sopimuksen uupumuksen ja ääniongelmien vuoksi. Nyt olo on valmiimpi.
Infinity Recordsin kautta julkaistavan albuminsa tyylilajiksi Yasmine määrittelee cinematic soulin, jonka voisi suomentaa elokuvalliseksi soulmusiikiksi.
– Myös kansainvälisyys kiinnostaa. Olisi mahtavaa tehdä yhteistyötä jonkun itselle merkittävän taiteilijan kanssa ja kirjoittaa biisejä.
Klo 16.55
Maskeeraustiloissa vilahtelee puolivalmiita roolihahmoja villeissä meikeissä ja peruukeissa.
Ilmassa on juuri oikeanlaista sähköä, kun esitykseen on enää puolitoista tuntia.
Vielä sukupolvi sitten teatterinäyttelijyyteen linkittyi mielikuva rajusta juopottelusta, mutta Arielin rooli vaijeristuntteineen tuskin taittuisi krapulassa.
Päätän kysyä asiaa.
– Mä en jaksaisi. Luulen, että asenteet alkoholia kohtaan ovat muutenkin vähän muuttuneet.
Miten kierrokset saadaan sitten alas esityksen jälkeen?
– Mä tykkään kävellä teatterilta kotiin. Siinä ehtii vähän rauhoittumaan, mutta välillä on todellakin vaikeuksia saada unta.
”Voisin syödä aamupalaa sen puun alla ja hakea omasta pihasta tomaatteja. Ja kutsua ihmisiä pimeneviin iltoihin sinne höpöttämään.”
Yasmine toivoo tulevaisuudessa näyttelevänsä myös elokuvissa ja näytelmissä.
Entä haaveet uran ulkopuolella?
– Mulla on ollut pitkään sellainen kuva kodista mun päässä. Oikeasti vuosia ja vuosia. En tiedä, missä maassa se on, mutta sen kodin takapihalla on puu, joka kukkii. Voisin syödä aamupalaa sen puun alla ja hakea omasta pihasta tomaatteja. Ja kutsua ihmisiä pimeneviin iltoihin sinne höpöttämään. Ihan tällainen perhe-elämä on mun unelma.
Mörköjä ei ole kutsuttu.
Katso Yasmine Yamajakon vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa: