Asunnon eteiskäytävää reunustavat lattiasta kattoon yltävät peilikaapit. Tuukka Ojala ei ole koskaan nähnyt näistä omaa heijastumaansa.
– En välttämättä haluaisi nähdä itseäni. Jos näkisin vain itseni, enkä mitään muuta, niin sehän on minulle täysin turha tieto. Enhän minä näy itselleni mitenkään, ellen tiedä, miltä joku toinen näyttää, hän pohtii.
Ojalan sanavarastoon kuuluu näkeminen, mutta ei sanan virallisessa merkityksessä. Näkeminen on hänelle aina kohtaamista ja kokemista.
Hän napsauttaa kattolampun päälle, mutta siitä syttyy vain himmeä valon kajo. Ojalalla ei ole ollut kiirettä vaihtaa uutta polttimoa.
Hänen silmiensä verkkokalvot eivät ole kehittyneet kunnolla, koska niissä on vain murto-osa soluista verrattuna normaalisti näkevien silmiin. Diagnoosi on Leberin synnynnäinen amauroosi.
Ojala aistii vain hyvin kirkkaan valon henkäyksen kaltaisena kaukaisena tuntemuksena.
Ojala ymmärtää, että joku voi kuvitella sokean henkilön ”pureutuvan röntgen-katseellaan suoraan vastapuolen sieluun” ohittaen kaikki ulkonäköön liittyvät seikat.
Tätä ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu. Ei ainakaan Ojalalle, joka myöntää myös pinnallisten ajatusten puskevan toisinaan esiin.
– Olen saanut muilta niin paljon ulkonäkööni liittyvää informaatiota, että aina kun teen jotain ulkonäköön liittyviä valintoja, niin enemmän kuin minkään muun asian kanssa mietin, ketä miellytän tai ketä en.
Pitääkö kehuminen lopettaa?
Ojala tulkitsee ulkonäköönsä liittyviä vihjeitä ihmisten käytöksestä. Kun linja-auton kuljettaja tarjoaa 29-vuotiaalle Ojalalle nuorten lippua, se vahvistaa käsitystä siitä, ettei hän näytä sen vanhemmalta kuin ennenkään.
– Kun joku sanoo ulkonäöstäni jotakin, tulen aina hetkeksi aikaa todella tietoiseksi siitä, että minua katsotaan ja arvioidaan tavalla, jolla en itse voi arvioida itseäni enkä muitakaan.
Taloussosiologian väitöskirjatutkija Anna Grahn Turun yliopistosta ehdottaa, että ihmiset lakkaisivat kommentoimasta toistensa ulkonäköä. Silloinkin, kun on tarkoitus kehua.
Kuvittelemme, että vahvistamme kehumalla kommentin saaneen itsetuntoa. Tosiasiassa positiivinenkin kommentti viestii, että ulkonäköäsi tarkkaillaan.
Anna Grahn, ulkonäkötutkija
Grahn on syventynyt ulkonäkötyöhön, eli ulkonäköä muokkaaviin käytänteisiin, kuten esimerkiksi urheiluun. Hän uskoo, että ulkonäkö rakentuu suurimmaksi osaksi muita ihmisiä varten, koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa vallitsevan ympäristön kanssa saaden ja antaen tähän vaikutteita.
– Kuvittelemme, että vahvistamme kehumalla kommentin saaneen itsetuntoa. Tosiasiassa positiivinenkin kommentti viestii, että ulkonäköäsi tarkkaillaan, Grahn muistuttaa.
Ulkonäkökommentoinnin sijaan voisimme kehua toisten tekemiä valintoja, esimerkiksi vaatteita tai kampausta, vaikka valinnat liittyisivätkin jotenkin ulkoiseen olemukseen.
Vaatteet ja värit muiden silmin
Tuukka Ojalalle toisten kommentit ovat ainoa keino saada selville, miten hänet nähdään. Hän toivoisi silti kommentteja tilanteissa, joita voi itse hallita.
– Päätän itse, kenen kontrolloitavaksi asetun ja koska.
Vaatekaupan rekissä tuntuu neulosmainen villakangas ja keinokuituinen paita, joka tuntuu sormiin epämiellyttävältä. Kauluspaidassa on graafisia piirustuksia, jotka erottuvat vain silmillä.
Kun Ojala menee kauppaan, on hänellä mukanaan “luottohenkilö”, joka korvaa visuaalisen aistimuksen puutetta.
Ojalalle ei ole samantekevää, mitä värejä hän käyttää esimerkiksi vaatteissaan.
– Väreillä ei ole minulle sellaista omakohtaista merkitystä, mutta suuri merkitys siinä mielessä, että muut kokevat ne.
Ojala liittää värit hetkiin ja kuvailtuihin asioihin, joilla ei ole aina edes yhteyttä todellisen värin kanssa. Punaisesta tulee mieleen perheen vanha auto. Vihreä taas muistuttaa kaverista, jonka lempiväri tämä on. Sen sijaan hän unohtaa toisinaan omien silmiensä värin.
– Sovitaan sitten, että ne ovat vihreät, Ojala naurahtaa.
Proteeseilla keltaiset kissansilmät
Tuukka Ojala on ollut sokea syntymästään saakka, mutta silmä voi vahingoittua myöhemmin sairauden, väkivallan tai onnettomuuden seurauksena. Pieni osa ihmisistä syntyy kokonaan ilman silmiä.
– Ehdottomasti suurin syy proteesien hankkimiselle ovat muut ihmiset, tietää silmäproteesien valmistaja Laura Routa.
Myös proteesien tekijä törmää värien sisältämään tunnelataukseen työssään.
Kerran vastaanotolle tuli syntymäsokea lapsi, joka oli toivonut pitkään omaa kissaa. Hän ei hahmottanut silmän luonnollisia sävyjä, mutta toivoi keltaisia silmiä.
– Lapsi oli kuullut, että kissoilla on keltaiset silmät, joten hän ajatteli, että aina kun äiti katsoo lasta, muistaa hän tämän toiveen kissasta, Routa selventää.
Toinen pohti sinisiä silmiä, koska hän rakastaa merta. Routa kertoi asiakkaalle, että tämän hiusten ja ihon sävy voisi viitata siihen, että silmien luonnollinen väri olisikin vihreä.
– Asiakas innostui tästä paljon, koska koki tämän selityksenä sille, miksi hänellä on niin hyvä ja rauhallinen olo metsässä.
Nyt luonto tulisi seuraamaan häntä silmien värin kautta.
– Tämä maailma ei ole niin valmis, että voisin mennä ihmisten ilmoille ihan minkä näköisenä tahansa ja olettaa, ettei se vaikuttaisi mihinkään, Tuukka Ojala pohtii.
Se, mitä hänellä on päällään, on aina tavallaan jonkun toisen näkemys.
– Kun oikein miettii, niin sehän on pelottavan suuri määrä valtaa, jonka annan muille ihmisille itseni määrittelyn suhteen, Ojala sanoo.
Mutta mitä jos myös näkevien ainut lähde oman minäkuvan rakentumisessa olisi toisten ihmisten kommentit ja kuvailu?
– Sitten varmaan yleistyisi se, että pyrkisimme ympäröimään itsemme hyvillä ja aidoilla ihmisillä. Miellyttämisen tarve voisi jäädä pois, Laura Routa pohtii.
Silmäproteesi Elviksen kuvalla
Roudan vanhin asiakas on ollut 97 vuoden ikäinen ja nuorin 3 kuukautta. Aikuisiällä silmänsä menettänyt voi joutua rakentamaan monta vuotta omaa identiteettiään, jotta rohkeus riittää erikoissilmän käyttämiseen.
– Erikoisproteesit tulevat käyttöön, kun ihminen ei jaksa enää piiloutua, vaan on valmis olemaan ylpeä siitä, että tällainen juttu kuuluu minun elämäntarinaani.
Routa on suunnitellut esimerkiksi kasipalloja ja kokonaan mustia silmiä. Yhtä silmää on koristanut asiakkaan oman tyttären tai koiran kuva ja toiseen on suunniteltu valokuvaa Elviksestä.
Eräs asiakas toivoi kristallisilmää, mutta silmää sommitellessa päädyttiinkin lisäämään proteesiin oikeita timantteja, jotka symboloivat asiakkaan tyttäriä.
– Meillä ei ole itsellämme rajoja vaan asiakas saa sen mitä haluaa.
Valmistaja kokee vastuukseen tehdä proteesista niin hyvän, ettei kukaan arvaa sen olevan muovia.
– Usein asiakkaat sanovat, että onpa ihanaa, kun nyt minulla on tämä suoja. Nyt voin itse päättää milloin haluan kertoa muille ihmisille, mitä on käynyt.
Kun asiakas lähtee vastaanotolta glittersilmä kimallellen ja saa osakseen ihailua, hän ymmärtää, että oman epävarmuuden voi kääntää voimavaraksi. Hänellä on jotain hienoa, mitä muilla ei ole.
Yhteiskunta asettaa normeja ulkonäölle
– Kun puhutaan ulkonäöstä, puhutaan myös siitä, minkälaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa elämme, Anna Grahn selventää.
Sosiologina hän kokee ulkonäön viestivän hyvin paljon myös sitä, missä asemassa olemme yhteiskunnassa. Epäsuoria vihjeitä antaa se, miten ihminen pukeutuu esimerkiksi töihin, liikkuu tai vain kantaa omaa kehoaan.
– Puhutaan hiljaisista yhteiskunnallisista säännöistä.
Grahn muistuttaakin, että ulkonäkö liittyy vahvasti sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Toisaalta vaatii taloudellista resurssia, jotta pystyy muokkaamaan ulkonäköään halutulla tavalla, toisaalta myös kultturellista pääomaa, eli tietoa ja taitoa siitä, miltä kuuluisi näyttää.
Hän kannustaa pohtimaan yhteiskunnallisia rakenteita kulutuskäytäntöjen takana sekä tiedostamaan omat motiivinsa esimerkiksi meikkaamisen taustalla.
– Samalla kun esittelemme itseämme somessa, vahvistamme yhteiskunnan luomia ulkonäkönormeja. Se mistä ja miten puhumme vaikuttaa siihen, miten ajattelemme.
Kirjallisuuden rakentama ulkonäkökäsitys
Tuukka Ojalalle sosiaalinen media ja kaikki visuaalisuuteen nojaava on vain tekstiä ja toisinaan yksinkertaistavia kuvatulkkauksia. Kun hän oli lapsi, tv-ohjelmien ja elokuvien sijaan kirjallisuus oli yksi keskeinen lähde, joka auttoi hahmottamaan sitä, miltä muut ihmiset näyttävät.
Toisinaan kirjallisuudessa esiintyvät hahmot ovat kuitenkin hyvin stereotyyppisiä tai ohjaavat Ojalan ajatusmaailmaa kapeampiin raameihin. Esimerkiksi J. K. Rowlingin Harry Potter-sarjassa kookkaampi henkilö on usein myös muita kömpelömpi. Viehättävyyteen taas liitetään pituus ja esimerkiksi pitkät hiukset.
– En itse näe sitä valtavaa kirjoa, mikä ihmisistä muodostuu ulkonäöllisesti, vaan nämä ovat aina jotain toisen ihmisen minulle valmiiksi tekemiä kuvia.
Lavalla katseilta suojassa
Toisaalta Ojala tietää, että kun hän törmää oikeasti kauneuteen, sillä ei ole mitään tekemistä opitun kanssa. Tätä ei pysty määrittelemään, vaan sen huomaa, kun sitä on.
– Haluaisin ajatella, ettei ihmisen ulkonäöllä ole asian kanssa merkitystä. Haluaisin olla niin hyvä ihminen, mitä en luultavasti ole, Ojala miettii.
Ulkonäöllä on tutkimuksen mukaan merkitystä myös työelämässä, erityisesti kasvavalla palvelusektorilla. Anna Grahn kokee tämän osin edellyttävän suotuisaa ulkonäköä, sukupuolesta riippumatta.
Kauniisiin ihmisiin liitetään helpommin muitakin hyväksi koettuja attribuutteja: Heidän koetaan olevan myös ystävällisiä, velvollisuudentuntoisia ja tekevän työnsä hyvin.
– Mikä on kaunista, on hyvää, Grahn tiivistää.
Toisaalta erityisesti naisia rankaistaan, mikäli heidän koetaan hyödyntävän ulkonäköään työllistymisessä.
Vaikka toisin voisi luulla, Tuukka Ojala tuntee olevansa vähiten katseiden alla silloin, kun hän soittaa koskettimia esiintymislavalla.
Näinä hetkinä hän kokee, ettei ihmisten arvio ole millään tavoin riippuvainen näkemisestä, vaan siitä mitä Ojala tekee kuulon ja tunnon varaisesti.
– Silloin minun ja näkevien maailman välissä ei ole niitä esteitä, joita yleensä on, hän päättää.
Perjantain jaksossa Miksi ulkonäöllä on väliä? Sean Ricksin vieraina nähdään ulkonäköään hyväksi käyttävä vaikuttaja Sergey Hilman ja ulkonäöstään inhottavia haukkuja saanut valmentaja ja painin maailmanmestari Petra Olli. Jakso Areenassa ja Yle TV1:llä perjantaina 24.11. klo 21.05.
Korjaus 5.12.2023 klo 14:16. Jutun kysymyselementissä käytettiin aiemmin virheellisesti termiä ulkonäkörasismi, vaikka kysymys viittasi ulkonäkösyrjintään.