Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Monella alalla pienien tuntimäärien sopimukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Jyväskyläläinen Marika Kalho-Naukkarinen on työskennellyt myyjänä noin 10 vuoden ajan muun muassa vähittäiskaupassa. Hän toimii myös Palvelualojen ammattiliitto PAM ry liikealan Keski-Suomen osaston puheenjohtajana.
Palvelualalla esimerkiksi myyjät ja hotelli- ja ravintola-alan työntekijät tekevät tunnetusti usein osa-aikaista työtä.
– Omalla työpaikallani myyjien työtunnit vaihtelevat 15-30 tuntiin viikossa.
Tälläkin hetkellä esimerkiksi Jyväskylään haetaan myyjiä, joille tarjotaan eri mittaisia osa-aikaisia sopimuksia. Kalho-Naukkarisen mukaan viiden viikkotunnin sopimukset ovat valitettavan yleisiä.
Kokoaikaisia sopimuksia hän ei muista pitkään aikaan nähneensä olleen tarjolla.
Osa-aikaisuus on yleistä palvelualalla
Töihin haetaan opiskelijoita, mutta myös moni perheellinen joutuu pärjäämään vastentahtoisesti osa-aikaisilla töillä.
– Ongelman ydin on se, ettei kukaan tule toimeen viidellä työtunnilla viikossa. Työstä saadulla palkalla pitää tulla toimeen, ja viidellä tunnilla ei pärjää kukaan, toteaa Kalho-Naukkarinen.
Johtava tutkija Merja Kauhanen Työn ja talouden tutkimus Laboresta on tutkinut pitkään työmarkkinoita sekä matalapalkkaista ja osa-aikaista työtä.
– Suomessa nämä matalapalkkaiset työt keskittyvät yksityisille palvelualoille kuten majoitus- ja ravitsemusalalle sekä kiinteistö- ja palvelualoille kuten kaupan alalle, kertoo Kauhanen.
Matalapalkkaisella työllä tarkoitetaan Kauhasen mukaan palkansaajia, joiden tuntiansiot jäävät alle 2/3 kansallisista mediaanituntiansioista. Viime vuonna mediaani oli yksityisellä puolella 17,1 euroa tunnissa.
Kokoaikaista työtä ei ole tarjolla
Matalapalkka-aloilla kuten palvelutyössä on Kauhasen mukaan yksi tärkeä piirre. Tuntipalkat ovat alhaisia ja siellä tehdään paljon osa-aikaista ja määräaikaista työtä. Kun alhainen tuntipalkka yhdistyy alhaiseen työtuntien määrään, työntekijän toimeentulo on vaikeaa.
Kauhasen mukaan palvelualalla on paljon myös vastentahtoista osa-aikatyötä.
– Osa-aikatyötä tehdään sen vuoksi, ettei kokoaikatyötä ole saatavilla. Tähän sisältyy myös se, että työntekijä haluaisi enemmän työtunteja kuin on tarjolla.
Samasta asiasta puhuu myös Kalho-Naukkarinen.
– Palvelualalla osa-aikaisia työntekijöitä on noin 40 prosenttia ja suurin osa heistä on tahtomattaan osa-aikaisia: he haluavat kokoaikatyötä, mutta sitä ei ole tarjolla.
Työnantajilla on lakiin kirjattu velvollisuus tarjota lisätöitä
Vähittäiskaupassa osa-aikatyön osuus on jopa 60 prosenttia.
Kaupan liiton työmarkkinajohtaja Anna Lavikkala on sanonut, että syynä on asiakasmäärien suuri vaihtelu vuorokauden, viikon ja kuukauden sisällä. Kokoaikatyötä ei hänen mukaansa riitä kaikille, mutta alalla yritetään hakea ratkaisuja lisätyöhön ja parempaan toimeentuloon.
Työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota lisätöitä omille osa-aikaisille työntekijöilleen. Tämä ei Kalho-Naukkarisen mukaan juuri toteudu käytännössä.
– Osittain siksi, ettei työnantaja tunne lakia tai työntekijä ei tiedä omia oikeuksiaan. Lisätunteja ei saa myöskään sen vuoksi, että työntekijä ei uskalla nostaa asiaa esiin, vaan pelkää sen johtavan hankaluuksiin.
Kauhasen mukaan riittämätön tulotaso voi ajaa myös usean osa-aikaisen työn tekijäksi tai yrittäjäksi.
– Jos on vaikeuksia tulla toimeen palkallaan, joutuu palkansaaja turvautumaan sosiaaliturvaetuuksiin, kuten asumistukeen.
Keskustele aiheesta perjantaihin 6.10. klo 23 saakka.